Kirjailija

Kun jossakin eurooppalaisessa sivistysmaassa toimiva elämäkerran kirjoittaja haluaa vastata maineikkaan henkilön elämänkohtaloita kohtaan tunnettuun mielenkiintoon, hänellä on kuvauksensa lähtökohdaksi perusta, jonka sivistyneet lukijat tuntevat kaikkialla maailmassa. Hän ohittaa yleisesti tunnettujen asioiden kuten maan luonnonolojen, kansan historian, poliittisten ja kirjallisten tapahtumien kuvaamisen pelkästään viittaamalla niihin siltä osin kuin niillä on ollut jokin yhteys kuvauksen pääkohteeseen ja liittää niihin tämän henkilön elämänvaiheista yksityiskohtia, jotka valaisevat lähemmi...

Meidän aikamme läpäisee eräs pyrkimys, joka yksipuolisuutensa vuoksi tulee, niin toivomme, ennemmin tai myöhemmin ihmiskunnan onneksi tuottamaan palaamisen, niiden siveellisten voimien reaktion, jotka sen kohtaloita ohjaavat. Poliittisissa kiistoissa ja yhteiskunnallisessa elämässä persoonallisuuden oikeus, julkisessa kasvatuksessa yksilön kaikinpuolinen kehittyminen, perheessä miehen ja naisen oikeudet, joista etenkin viimeksi mainittu asia on tämän hetken iskulause, ovat niin sanottuja periaatteita, jotka tulisi tunnustaa ja ihmisten yhteiselämässä toteuttaa. Mutta tämä kaikki on vanhaa, ...

[Knut Felix ja Anna Sofia v. Willebrandin hopeahäiden johdosta 27.12.1875]   Lemmenjumalatkin ilakoivat, kukkaseppeleitä juhlaan tuo. Riemulaulut salissa nyt soivat, raikkaan ilotunnelman ne luo. Toisen kerran palaa nyt häätuohus, Pitkään liekki valaissut jo on. Ystäväin huulilla nyt laulu kuohuu Hopeahäissä Felixin ja morsion!   Onnea, Felix onnellinen, sulle, Löysithän kauniin suojapoukaman, Ja päätökseksi elon taistelulle Sait rakkauden, ehtoon rauhaisan; Myrskyt kun uhkas onnen pilvilinnaa, Vahvana kesti kivijalka sen. Lasten ja puolisosi kanssa rinnan On koti sinulla turvallinen...

Elon myrskyn myllertäissä Sydämes kun vuotaa verta, Taistoissa et jaksa näissä, Turvan löydät joka kerta Täältä valkamasta kodin Jota silvota ei sodin, Luona rakkaan puolisosi turvasi on täysi tosi. Oi turva ihana, Oi turva ihana!   Kepeä on onni mainen, Tuulen myötä haihtuvainen. Milloin huolten pilvet varjoo Valkamaas, niin lohdun tarjoo Silmät kirkkaat loistavat, Murheesi sun poistavat Lasten äänet ilakoivat, Jotka ympärilläs soivat. Äänet ihanat, Äänet ihanat!   Saapuu elon iltapuoli, Vaimenevat ilo, huoli. Lepo, uni kutsuu luokseen. Suloista on tuta että Rakas sydän itkee vuokseen, Sil...