Kirjailija

Kirjailija

Onneeni en saata luottaa, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Onneeni en saata luottaa, Ihanainen! Katoovainen onhan uni. Toisenlainen totuus on; se surun tuottaa.   Lupaa syömmein sykähtelyt Sulle lemmen pikku majan. Turhuuksiin sua halus ajaa, Houkuttavat halvat helyt. Hauskat hetken huumaukset Viekoitellen hymyilevät, Sua kiehtoo elon kevät, Eivät arjen velvoitukset.   Katseeltasi pakoon käännyn, Pelkään poltetta sen liekin. Minulta se voimat viekin, Turhaan kilvoitteluun näännyn.   Vähään tyytymään kun taipuu Mies, niin neito tuskin tyytyy. Säikkyneenä rintas hyytyy Yltyessä yljän kaipuun.   Unelmani autuudesta Sinua ei toki loukkaa? Kyynelillä ma...
Asiat: 

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Sydäntäni miksi kärventää, Auvon täyteiseltä lyönnit väliin jää? Miksi unen lailla haihtuu ajatus, Tuskaisesti unelmiinsa juuttunut? Miksi tulevaista vuotan maltitonna, Vaikka hetkeen tartun holtitonna?   Kulta, sallithan mun sydämeni Viilenneenä sykähdellä taasen, Järjen ääni alistumaan saa sen. Anna takaisin mun selkeyteni; Elämästä turha toivo kitke, Ettei enää sielu naura, itke.   Vallassasi on myös palauttaa Äsken menetetty, josta luopui Sieluni, pois onnen annoin, mutta Unelmista sydämeni juopui! Opetithan pettymään ja luottamaan, Rakkautta kaipaamaan ja vuottamaan.    
Asiat: 

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Lausu ei hän sanaakaan, Ei suostu vastaamaan, Vaiti kuulee ylväästi Rukoukseni.   Sydämensä kylmä on Tuskilleni mun, Kaikupohja tunteeton sielun poljetun.   Mitä piittaa lemmestäin? Pikkujuttu vain, ”Joka nuorukaiselta sen näin vastalahjaks sain.” Pilvenlonka pelkkä lien, Joka varjostaa poutataivaan metsätien, Jota vaeltaa.   Yhtä sentään ainutkaan ei pysty tarjoomaan: Luopua voin kokonaan, Kun en sua saa.   Vuoksi Sinun onnesi Annan kaikkeni, Toivon raastan sielustain, nuolen haavojain.    
Asiat: 

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Kyyhky hento, eikö lento huima saa sua uupumaan? Lehdon yllä lentelyllä eikö suuntaa olekaan?   Jos vain voisin, enhän soisi Sulle huolta laisinkaan. Jos vain saisin, johdattaisin Sinut pesään rauhaisaan.   Jäisit tähän, ihan vähän koskettaisin sulkias. Silmäis sineen vajoaisin – siitä oisin autuas.   Rakkautta lupaan mutta vastaustas vuotan vaan. Suojan saisit, rakastaisit! Sanaani siis luota vaan.  
Asiat: 

Kysymykseen vastaa, kulta; runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Kysyn Kulta Sinun vuokses: Uskallanko tulla luokses? Nauttia vain, Nyt kun sut sain? Eikö pahat puheetkaan Sua voi säikyttää? ”Tule!” Vastata Sä tohdit Lapsikulta, tuskin pohdit Vaaraa tuota, Että luotan Sydämessäs versovan Jotain kestävää.   Tulta lietsot rohkein käsin, Joko polttaa sydäntäsi? Käsitätkö, Ymmärrätkö Että uskon hanakasti Katsees hymyilyyn?   ”Tule!” – Kutsut ihanainen. Oisin toki taipuvainen, Mutta tunnen: Varo kun en, Kohtaloni ankarasti Riistää toivoon syyn.    
Asiat: 

Tervetuloa nyt toki, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
”Tervetuloa!” Näin kuulin Hänen toivottavan hymyhuulin. Taivas! Olenko nyt pilkan alainen, Vai onko kutsu viesti salainen?   Kuka toivois luokseen vierailijaa, Jolla päällä maan ei ole sijaa? Hymysuin voi häntä tervehtää, Mutta se on silkkaa sanahelinää.   Silti sana mielessäni pysyy. Toivoa se mulle toisko? Epäluulo karvas, viekas kysyy: Pelkkää houretta se oisko?   ”Punastuiko poski? Katse hohti Ehkä jonkinlaista lupausta?” Päivänpaiste rusotukseen johti, Katseet, sanat kulki muita kohti.   Ei hän enää katso minuun päin, Minua ei kuunaan kutsu luokseen. Epäilysten kalvamaksi jäin, Pelkkää...
Asiat: 

Josefina Kellgrenille 2.1.1846

Päivämäärä: 
2.1.1846
Elämää sulle auvoisaa Nyt kaikki toivottaa. Iloa olkoon päivät vaan Seitsentoistiaan!   On kevään kukat kutreillas Ja ruusut poskillas. Tuo näky hurmaa jokaisen: Oot seitsentoistias.   Katseesi loiste hehkumaan Saa joka sydämen, Kun muistaa haaveet neitosen Seitsentoistiaan.   Edessäs polku riemukas Ja vallan varjoton. Sun laillas maailmakin on Seitsentoistias.   Vaan aika kiitää nopeaan, Tuo surut tullessaan. Et hurmaa enää muistakaan Seitsentoistiaan.   Ken elää saa, se tallettaa Parhaat vuosistaan Ja kokee ilon uudestaan Seitsentoistiaan.    
Asiat: 

Kerranpa alkaessa illansuun, runo Josefina Kellgrenin syntymäpäiväjuhlissa 2.1.1846

Päivämäärä: 
2.1.1846
Kerranpa alkaessa illansuun Japanin keisari, auringon poika, veli kuun Heräsi torkuiltaan ja ymmällensä meni. Ylhäisyys kyseli: Missä on rouvaseni? Minne hän tohveleissaan kipitteli, Kun vielä aamutuimaan mua ripitteli?   Mä silloin, Tsinkinkankung, nöyrä alamainen, Armonsa eessä maassa matavainen, Tomussa jonka nosti herra tamppajaloin, Pölyä nielin, kunnes raporttini aloin. Nääs asia on niin, näin kerroin hälle, Suurelle keisarille, kaikkitietävälle: Ihanan Skrinklomaran aatos korkealle lentävä Toi mieleensä: Nyt Kuopioon on mentävä Ja siellä omin ylhin silmin nähtävä Ne juhlat, korkealle...
Asiat: 

Wasenius & C:olle

Päivämäärä: 
28.6.1846
Kuopiossa 28.6.1846   Herrat Wasenius & Kumpp. Helsingissä    Pyydän nöyrimmästi Herroja lähettämään jatkoa Conversationslexikonin 9. painokseen 8. osasta alkaen. The Works of W. Shakespeare (Tauchnitzin ”Collection of British Authors”) 3. osasta alkaen. Mainituista teoksista ensimmäisen kohdalla on käynyt niin, että Herrojen minulle lähettämistä vihkoista puuttuu 1. osan 1. vihko eli ko. osan ja koko teoksen kuusi ensimmäistä painoarkkia, jotka pyydän Teitä hyväntahtoisesti lähettämään minulle. Toivon, että Herrat ovat hra F. A. Ehrströmin välityksellä saaneet suorituksen saatavastaan,...
Paikat: 
Kirjeenvaihto: