Runo Fredrik Gygnaeuksen läksiäisjuhlassa 22.5.1843
Päivämäärä:
22.5.1843
Niin siivin voimakkain hän lentää,
ei mahdu huimapäiset haaveet taivaan alle.
Kun kirkas kaari joskus päättyy sentään,
hän jättää uljaan muiston jälkimaailmalle;
nimensä, jolle uroteot loiston suo
puolesta ihmisen ja valon voiton.
Kun voimat hiipuu, lohdun pettymykseen tuo
oikeus, vilpittömyys päämääränsä loiton.
Nyt sydänrukka kaipaa pikkuruista
onnea, ja rauhallista elämää.
Ei enää korkeuksia se muista,
vaan uudet velvoitukset herättää.
Naisensa rinnalla mies vaalii kotia
ja tietä tasaisempaa taivaltaa.
Ei huoli aatteen tantereilla sotia,
vaan säästää läheisiään vaivalta.
On kohta voi...
Henkilöt:
Asiat:
