Mannerheim, Carl Gustaf

[marraskuussa 1846]   Kelpo Ystäväni ja Veljeni,    Sinun molemmat viime kirjeesi ovat antaneet minulle paljon ajattelemisen aihetta. Edellisessä sanot kirjoituksestani: ”En todellakaan ole ehtinyt edes lukaista sitä läpi.” Jälkimmäisessä: ”Ajanpuute ei ollut syynä siihen, etten vilkaissut läpi Sinun täällä kirjoittamaasi artikkelia, vaikka Sinä pyysit. En ole myöskään väittänyt mitään tällaista palautettuun kirjoitukseen viitaten.” Ymmärrän kuitenkin nyt tarkoituksesi jälkimmäisen kirjeen perusteella ja pidän tätä osoittamaasi hienotunteisuutta täysin tarpeettomana. En ole todellakaan niin...