Müller, Johannes von

Müller, Johannes von

1752–1809. Saksalainen historian professori, kirjastonhoitaja Kasselissa. Berliinin hoviakatemian jäsen 1804, Hohenzollernien hovihistorioitsija. Westfalenin koulutoimen johtaja 1808–1809.

Kallavesi nro 1, Saiman liite, 15.8.1846

Päivämäärä: 
15.8.1846
Lukijalle Vaikka emme pidäkään pitkistä esipuheista, niin tämä on kuitenkin senlaatuinen yritys, että meidän on pyydettävä arvoisalta Lukijalta tavallista enemmän hyväntahtoisuutta. Täältä syrjäisestä maankolkasta, jossa meillä on erittäin niukasti kirjallisuutta käytössämme eikä minkäänlaista varmuutta avustajista, me rohkenemme tarjota yleisön tilattavaksi kirjallista lehteä. Me olemme siihen ryhtyneet, koska maan ”kirjallisessa keskuksessa” ei ole tehty minkäänlaista yritystä yleisluontoisemman kirjallisuuslehden suuntaan. Lisäksi tuoreet kokemukset naapurimaasta ovat osoittaneet, ettei ...
Paikat: 

Litteraturblad nro 12, joulukuu 1849: Pienten kansakuntien kaupasta ja teollisuudesta

Päivämäärä: 
1.12.1849
”Pienet kansat ovat toteuttaneet suurimmat asiat; ne ovat vaatineet ponnistusta” – sanoo Johannes von Müller kuuluisan teoksensa Vier und Zwanzig Bücher allgemeiner Geschichten [24 kirjaa yleisestä historiasta] ensimmäisessä kirjassa. Ja saman työn johdannossa hän sanoo: ”Sivistyskansat joutuivat barbaarien saaliiksi, kun niiden sielulliset ponnistukset loppuivat; missä näet näitä ponnistuksia ilmenee, palvelee kaikki niitä. Missä on eniten elämää, siellä on voitto.” Sekä: ”Vain tavat itse asiassa ylläpitävät yhteiskuntaa.” Tämä mainio tapojen tutkija esittää ensimmäisen lausumansa puhuessa...

Litteraturblad nro 7, heinäkuu 1855: Saksan historioitsijat ja historian lukuharrastus Suomessa

Päivämäärä: 
1.7.1855
Voidaan kaiketi pitää varmana, että Suomen sivistynyt luokka lukee melko vähän historiaa. Harvoin, ylen harvoin näkee millään yksityisen henkilön kirjahyllyllä historiallisia teoksia. Ja jo neljännesvuosisata on kulunut siitä, kun lainakirjastot hävisivät maamme kaupungeista: yleiselle sivistykselle siitä koitunutta vahinkoa ei toistaiseksi ole korvattu, koska ainakin paremmin varustetuissa kirjastoissa oli se historiakirjallisuus, mitä ruotsiksi oli saatavilla. Sitä ei tosin ollut kovin paljon, muttei aivan epätyydyttävääkään yleistä kansalaissivistystä silmällä pitäen. Yleisen historian a...
Paikat: 

Litteraturblad nro 4 ja nro 7, huhtikuu ja heinäkuu 1857: Yliopisto ja pääkaupunki

Päivämäärä: 
1.4.1857
Pelkäämme, että monen mielestä tämä kirjoitus vastaa huonosti otsikkoaan. Odotetaan näet ehkä, että tässä kuvaillaan Suomen yliopiston kolmikymmenvuotisen pääkaupunkielämän vaiheita tai vain luodaan katsaus nykypäivän oloihin tässä suhteessa. Mutta sellainen ei kuulu tämän artikkelin eikä tämän lehden ohjelmaan. Voi olla kiintoisaa kuulla yhtä ja toista päiväntapahtumista. Ajattelevan ihmisen on kuitenkin paljon kiinnostavampaa perehtyä johtaviin periaatteisiin. Sillä vain siten voi yleisissä kysymyksissä täysin vakuuttua siitä, miten on oltava, kun taas tieto siitä, miten nykyään on, jättä...
Paikat: 

Litteraturblad nro 2, helmikuu 1859: Ruotsin kielen tulevaisuus Suomessa

Päivämäärä: 
1.2.1859
Monien mielestä voi kahden seuraavassa esitetyn mahdollisuuden rinnastaminen kylläkin näyttää kovalta puheelta. Selityksen saamiseksi ei kuitenkaan tarvitse muuta kuin katsoa avoimin silmin. Ja on parempi kohdata tulevaisuus tietäen, mitä se povessaan kantaa, kuin tuudittautua miellyttäviin uniin sen ruusunpunaisesta muodosta. Herra Metropolitanus [J. A. Schauman], uuden Papperslyktan-lehden toimittaja, on kirjeessä ystävättärelleen Rustikalle omistanut leikkivän kynänsä niinkin vakavalle aiheelle kuin ruotsin kielen tulevaisuus Suomessa. Aiheen tähän hän on ottanut eräältä professori Törne...
Paikat: 

Litteraturblad nro 4, huhtikuu 1859: Kansallisuus; kansan lait, laitokset ja yhteiset kohtalot

Päivämäärä: 
1.4.1859
Vähän yli kymmenen vuotta takaperin voitiin sanomalehdistä lukea hyvinkin monia kirjoituksia, joissa maalailtiin pelkoa siitä, että suomesta joskus tulee sivistyksen kieli tähän maahan. Mutta niin pitkälle kuin muistamme, yksikään julkinen ääni ei koskaan mennyt niin pitkälle, että olisi leimannut suomenkielisen kansallisuuden Suomen asukkaiden tulevaisuudelle yhdentekeväksi asiaksi. Siihen aikaan kaikki Euroopan sivistyneet antoivat ”kansallisuuksille” kannatuksen, joka koitui myös suomenkielisen kansallisuuden hyväksi. Toiset intressit ovat sittemmin vallanneet oman aikamme ajatukset ja p...
Paikat: