Yksityiskirje

Yksityiskirje

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
16.6.1845
16.6.1845 Minun pitäisi ehkä sanoa: älä tule tänään tutkintoon; siitä ei koidu mitään iloa. Eilisen kaltaiset rukoukset, syvältä sielusta, murtuneesta mielestä, ja silti hukkaan menneet, halveksitut – jättävät sydämen tyhjäksi – tai miksipä ei – täyttävät sen kiukulla sen alennuksen tähden, johon intohimo johti, mutta se kiukku antaakin nyt voimaa noudattaa järjen neuvoja. Jatka leikkiäsi, Lapsi! mutta muista, että sydämen hyvyys ei säily sillä, joka ei velvollisuuksia tunne, äläkä enää leiki omalla ja muiden tulevaisuudella. Leikki ei ehkä aina kohtaa niin jaloa miestä, että hän tämän tule...
Kirjeenvaihto: 

Elias Lönnrotille

Päivämäärä: 
5.7.1845
Kuopio 5.7.1845   Parahin Isä Lönnrot!    ”Kerran elävän silmät nähdän. Ejpa kuolleen koskahan.” Eipä tämä luullakseni todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun Sinulle kirjoitan, ja kuitenkin tämä todistaa sangen vahvasti kuolleen miehen luonteesta katsotaanpa asiaa miltä puolelta tahansa. Nyt olen kuitenkin sattumalta varsin latautunut täyteen elonmerkkejä enkä halua päästää ohitseni tilaisuutta osoittaa esitetyn sananlaskun valossa, mihin pystyn. Haluan aluksi valmistella Sinua prokuraattorinviraston – mahdollisen – tervehdyksen varalta. Sain nimittäin viimeksi tulleen postin mukana sieltä ...
Paikat: 
Kirjeenvaihto: 

Elias Lönnrotilta

Päivämäärä: 
11.7.1845
Kajaani 11.7.1845   Parahin Veli!    Niistä tapahtumista, joiden pohjalta artikkeli ”Talonpojan loukattu kunnia” on kirjoitettu, en ole vielä hankkinut tarkempia tietoja sen lisäksi, mitä sattumoisin kuulin varatuomari Carl Flanderilta, tapahtumassa mukana olleen tuomarin vanhimmalta pojalta. Olin olettanut, ettei kukaan täällä tunnistaisi tapahtumaa, enkä tästä syystä puhunut siitä kenenkään kanssa, ennen kuin mainittu Flander eilen kysyi minulta, tiedänkö kumpi Aejmelaeus-veljeksistä oli lähettänyt Saimaan hänen isänsä muistoa loukkaavan artikkelin, rovasti vai nimismies. Vapautin tietyst...
Paikat: 
Kirjeenvaihto: 

Sofia Margareta von Knorringilta

Päivämäärä: 
11.7.1845
Skara & Skålltorp 11.7.1845 Oi kuinka monesti olenkaan halunnut vastata Kuopiosta saamaani äärettömän tervetulleeseen talvikirjeeseen, mutta minua on aina siitä estänyt huonoin kaikista mahdollisista syistä, nimittäin se, etten ole pystynyt, en ole jaksanut, en ole voinut kirjoittaa niin kuin olen ajatellut, sillä ihminen voi ajatella paljon vaikka onkin hyvin sairas, ja tämä on ollut minun kova osani koko tämän vuoden ja viime vuodenkin loppuajan. En ole, Jumala nähköön, paremmassa kunnossa nytkään, mutta sen jälkeen kun joku tutuistani matkustaa täältä Kuopioon niin suoraan kuin ammut...

Johanna Lovisa Wennbergille, konsepti

Päivämäärä: 
21.7.1845
1:nen Kirje Oi – Äiti luonto lahjoitti sinulle sydämen, joka on jaloille tunteille avoin. Valheet eivät tahraa nuoria huuliasi, mielesi täyttävät vain lapsen viattomat ajatukset, sinä kavahdat sitä, minkä tunnet olevan väärin, ja kohdatessasi kurjuutta kauniit silmäsi kostuvat myötätunnosta ja ojennat auttavan kätesi. Onko siis elämäsi jalon ihmisen, jalon naisen elämää? Katselet kukkaa, jota rakastat, sen nupun rauhaisaa puhkeamista, sen viattoman punertavaa väriä, sen tajuamatonta rakkautta valoon ja sen iloista kasvua, kun auringon elähdyttävän lämmin sädevuo sitä ympäröi. ”Tuollaista on...
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
21.7.1845
Rakas, suloinen, ihana, pikkuinen, soma viettelijätär! Sydämellinen kiitos ensimmäisistä riveistä. Älköön rakkaani koskaan lähettäkö niitä raskain mielin, ilahduttakoon minua aina kuten nyt ihanalla, ihanalla ”Sinun”. On suunnattoman ihanaa taas vannoa koko sielustani Sinun Janne PS Rouva Tavastille toisella kertaa.    
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
22.7.1845
Hyvää huomenta viettelijätär, pieni suloinen! Jos kirje on valmis, saa vastakkainen seurata mukana. Toivotan tämän hyvänhuomenen klo 2, kun suloinen pikkuinen nukkuu makeasti, tietämättä, miten ajatukseni leijuvat pieluksen tienoilla, ja miten sydämeni ja huuleni kaipaavat päästä aivan sen lähelle. Sinun hellästi rakastava J.V.S:n  
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
22.7.1845
Ihana rakas! Älä sure minun takiani. En ehdi pyytää tätä suullisesti, ennen kuin iltapäivällä. Usko vain, että mikä tahansa sydäntäni painaakin, siellä on aina tilaa hellälle lempeydelle, jota muuttumattomasti on vaalinut ja vaalii rakasta suloista Lasta kohtaan Snellman    
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
22.7.1845
Pieni Rakas ihana! Halusin päivällisellä ehdottaa pikku kävelyretkeä ja kysyä, ehtiikö Rakas illalla käydä vierailulla Paroni Boijella. Ole kiltti ja vastaa tähän. Huomispäivän ilta sopii kyllä yhtä hyvin. Se etten jäänyt, tapahtui siksi, etten halunnut nähdä ja jakaa pikku Rakkaan hämmennystä. Uskothan Suloinen ihana Lapsi, että nämä niin kutsutut ystävät tarttuvat hanakasti tällaisiin tarinoinnin syihin. Hartaat kiitokset siitä huomaavaisuudesta, että lähetit minulle pari ystävällistä sanaa, ja kaikkein hartaimmat kolmesta ensimmäisestä. Mieluiten olisin kiittänyt niistä monen monin lämpi...
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergiltä

Päivämäärä: 
22.7.1845
Hyvä Rakkaani! Kun olen huolissani siitä, että jälleen olen pahastuttanut mielesi kirjoitan nämä rivit, ja pyydän ettet suuttuisi minuun, tämänpäiväisen käytökseni vuoksi. Pyydän anteeksi, anteeksi, jos voisin tulisin itse ja pyytäisin sinulta anteeksi. Mutta jos tahdot tavata minut niin tule, minä voin kyllä tulla ulos, jos et tyttöjen takia tahdo istua sisällä. Älä ole pahoillasi, anteeksi anelee sinun oma Jeanette.
Kirjeenvaihto: