Castrén, Mathias

Castrén, Mathias

1764–1845. Pappisvihkimys 1785. Kemin kirkkoherra 1789, lääninrovasti 1791. Teologian tohtori 1817. Luonnontutkija. Suomen talousseuran jäsen 1798. Mathias Alexander C:n setä.

Carl Robert Ehrströmiltä kesällä1838, konsepti

Päivämäärä: 
30.6.1838
Veli Janne!   Meidän ei pitäisi lakata olemasta toisillemme vain siksi että lakkasimme elämästä yhdessä. – Kynän antama lohdutus on heikko, mutta se on ainoa, ja siksi tartun quasi aq. stridente correptus arundinem [ikään kuin veden kohistessa ruokoon tartutaan]. Olen Muonionniskassa, siis maantieteemme mukaisesti Lapissa, mutta jos Sinä minun laillani näkisit nämä ympärillä olevat talonpoikaistalot peltoineen ja niittyineen, voisit luulla olevasi missä Suomen osassa tahansa. Illuusio katoaa kuitenkin pian, jos katsomme hieman etäämmälle ja näemme lumihuippuiset vuoret. Kartta antaa niistä ...
Kirjeenvaihto: 

Fredrik Cygnaeukselle

Päivämäärä: 
1.5.1840
[kevät-kesä 1840]   Castrénin on tarkastettava Raamatun painoksia koskevan artikkelin tiedot, koska minulla ei nyt ole yhtään suomalaista Raamattua enkä tarkoin tiedä, onko siteerattu Frenckellin painoksen 14. arkki lopullinen painotuote vai korjausvedos. Siis tieto ”1818” sekä kaikki viimeksi mainitun virheet, joista huomautetaan. Toinen teksti on alku artikkeliin, johon tulee vielä pari käsikirjoitusliuskaa, joita en täksi kerraksi saanut valmiiksi, mutta jonka kuitenkin lähetän, jotta minun olisi pakko selviytyä lopustakin. Sen jatkoksi sijoitetaan Ödmanin toimesta puhtaaksikirjoitettu a...
Paikat: 
Kirjeenvaihto: 

Fredrik Cygnaeukselle

Päivämäärä: 
1.8.1840
Elokuussa 1840 Mi Friderice!    Runoelmasi alkuun en ollut kovin tyytyväinen, koska se ei ole kyllin selkeä. Esim. sivuilla 2 & 3 on siirtymiä, joita en käsitä. Myöhempiä jaksoja lukiessani ilahduin ja lämpenin täysin, kunnes löysin itseäni koskevat säkeet. Olet luovuttanut minut tataarien saaliiksi ja tehnyt runoelmasi jakelemisen täällä minulle kiusalliseksi – mutta kun sille nyt ei mitään voi, niin kiitän Sinua koko tuosta jaksosta. Mitä Flugaan tulee, niin päästä se liikkeelle kahtena puolikkaana, ensimmäinen lukukauden alkuun ja toinen pari viikkoa myöhemmin. Eikö Castrén halua oll...
Paikat: 
Kirjeenvaihto: 

Carl Robert Ehrströmiltä

Päivämäärä: 
5.7.1842
Tornio 5.7.1842   Veli Janne!    Etkö enää tunne kättä quid mirum! [tietysti!] – Runsaassa kahdessa ja puolessa vuodessa voi paljon muuttua. Mutta tunnethan Sinä sen. Juuri äsken täältä lähti muuan nuori mies – nimeltään Forster – elävä uutislehti sellaisten ystävysten kesken, jotka eivät muuten näe toisiaan eivätkä kuule toisistaan. Hän saapui tänne Helsingistä varsin vähän aikaa sitten ja Inarista tänne vieläkin myöhemmin. Kummassakin paikassa hänen lähipiirinään olivat olleet ihmiset, jotka joskus ovat olleet meidänkin lähipiiriämme. Samana päivänä (23. helmikuuta 42), jona hän lähti Ina...
Kirjeenvaihto: 

Alexander Ferdinand Boreniukselle

Päivämäärä: 
1.1.1847
Kuopio tammikuussa 1847   Kelpo Veljeni!    Anteeksi, että olen ottanut vapauden työntää taakaksesi joitakin tuhotun Saiman pirstaleita. Ne toivovat vain kattoa päänsä päälle ja suojaa nelijalkaisia jyrsijöitä vastaan sille vähälle, mitä kaksijalkaiset jäytäjät, sensorit, ovat jättäneet jäljelle. Mainitut pyhäinjäännökset saapuvat kuormia ajavan maalaisen mukana, ja hän on saanut kuljetuksesta maksun. Jos kirjakauppias Öhman vaatisi aineistoa haltuunsa, ole hyvä ja luovuta se. Jos se jatkaisi jotenkin muuten matkaansa pitemmälle, pidän kyllä huolen siitä, ettei Sinulle koidu asiasta muuta v...
Paikat: 

Litteraturblad nro 1, toukokuu 1847: Suomen kirjallisuus

Päivämäärä: 
1.5.1847
Suomen Historia, kertoi lyhykäisessä järjestyksessä Joh. Fredr. Kajaani, Kirkkoherran Apulainen Siuntiolla. 1 Osa – Helsing. 1846 (hinta 50 hopeakopeekkaa)   Olen kovin iloinen voidessani esiintyä tässä lehdessä ensi kerran yllä mainitun teoksen arvostelijana. Näin laajan ja näin tieteellisessä hengessä kirjoitetun teoksen julkaiseminen suomenkielisessä asussa on aivan poikkeuksellista nykyoloissa. Kun teos vielä on merkittävin esitys aihepiiristään, on sen esitteleminen senkin vuoksi erityisen suuri ilo. Meidän maassamme on varmaan vielä turhaa toivoa, että maamme asukkaista kansalainen, j...
Paikat: 

JOHAN JULIN Muistosanoja kunnioitetusta ja rakastetusta isästä perhejuhlassa sata vuotta hänen syntymänsä jälkeen Helsinki

Päivämäärä: 
15.1.1852
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, 1852   On yleinen inhimillinen velvollisuus kunnioittaa huomattavien edesmenneiden miesten muistoa palauttamalla mieliin se hyvä, mitä he ovat saaneet aikaan. Tämän, kuten muidenkin velvollisuuksien täyttäminen tuo muassaan palkinnon: siten kohotetaan jälkeenjääneiden mieltä ja jalostetaan heidän ajatuksiaan. Kiitollisuuden, kunnioituksen ja ihailun tunteet paisuttavat ihmisen rintaa, kun muistellaan yleisesti hyödyllistä toimintaa, jaloja ja erinomaisia tekoja. Samalla ne luovat maaperää hyville aikomuksille. Toisaalta häpeän tunne siitä, että ...