Kuopio tammikuussa 1847

Kelpo Veljeni! 

Anteeksi, että olen ottanut vapauden työntää taakaksesi joitakin tuhotun Saiman pirstaleita. Ne toivovat vain kattoa päänsä päälle ja suojaa nelijalkaisia jyrsijöitä vastaan sille vähälle, mitä kaksijalkaiset jäytäjät, sensorit, ovat jättäneet jäljelle. Mainitut pyhäinjäännökset saapuvat kuormia ajavan maalaisen mukana, ja hän on saanut kuljetuksesta maksun. Jos kirjakauppias Öhman vaatisi aineistoa haltuunsa, ole hyvä ja luovuta se. Jos se jatkaisi jotenkin muuten matkaansa pitemmälle, pidän kyllä huolen siitä, ettei Sinulle koidu asiasta muuta vaivaa.

Meidän paikkakunnallamme ei ole mahdollisuuksia mihinkään uuteen. Tiedetään, että Lönnrot on hakenut julkaisulupaa täällä julkaistavaa lehteä varten, ja arvataan, että minä ryhdyn kirjoittamaan siihen.

Eikö kukaan ole yrittänyt taivutella Runebergiä hakemaan Sjöströmiltä vapautunutta [kreikan kielen ja kirjallisuuden] professuuria? Jokaisen, joka tuntee hänen kykynsä vaikuttaa nuorisoon, olisi minun mielestäni pontevasti kehotettava häntä siihen. Tämän kannustamistehtävän tärkeyttä korostaa hänen kilpahakijoittensa kehno asema, kun sama nuoriso pitää heitä säälittävinä pilkanteon kohteina. Kunpa vain Runeberg saataisiin taivutelluksi.

Samalla tavalla painetta on kohdistettava Lönnrotiinkin, joka halunnee väistyä Castrénin tieltä. Castrén toki varmasti onkin perehtyneempi ja ehkä kyvykkäämpikin, mutta Lönnrotin kuten Runeberginkin kyky vaikuttaa nuorisoon on suunnattoman arvokas seikka. Vaikka Lönnrot voitaisiinkin saada suomen kielen tulevan professuurin haltijaksi, on varmasti helppoa hankkia Castrénille nimitys esim. ”Pohjois-Venäjän kielten” ylimääräiseksi professoriksi.

Veli Hyvä, jos ajattelet samoin kuin minä, virittele mielipidettä sellaiseksi, ettei Lönnrotia jätetä syrjään, siis toimi sellaista ajattelutapaa vastaan, että mielihyvin halutaan Lönnrot – ellei Castrénia olisi. Jos Lönnrot saa vähänkään vihiä siitä, että yleinen käsitys asiasta muka on tuollainen, häntä ei voida koskaan saada jättämään hakemustaan.

–––––

Emma [Ehrström] elää ja kukoistaa katoamattoman koreasti. Hän ilahdutti meitä käynnillään kaksi päivää sitten. Olen saanut kirjeen Gustafilta [Ehrström] ja neuvonut häntä luopumaan kirjakauppasuunnitelmistaan.

Pikku vaimoni lähettää kanssani terveisensä Sinulle ja viehättävälle Gustavallesi, jonka rouvahahmoa olen yrittänyt maalailla hänelle esikuvaksi.

Kunnioittavasti ja altista ystävyyttä vakuuttaen

veljesi ja palvelijasi

Joh. Vilh. Snellman