Cajanus, Jakob Adolf

Cajanus, Jakob Adolf

1807–1872. Filosofian maisteri 1832. Opiskeli Moskovassa ja Kazanissa 1832–34. Venäjänkielen opettaja Helsingin triviaalikoulussa 1837. Pappistutkinto 1842. Meriekipaasin 1. pappi 1842. Kruununkylän kirkkoherra 1853, sotarovasti 1853, Kokkolan lääninrovasti 1858–. Snellmanin opiskelu- ja työtoveri, hoiti Snellmanin asioita tämän ollessa ulkomailla.

Anna Christina Snellmanilta

Päivämäärä: 
12.1.1831
Palossa 12.1.1831   Kaivattu Janne    Tuhannet kiitokset, parahin veli, sangen tervetulleesta kirjeestäsi, jonka paroni toi sinulta; anteeksi viivyttelyni, parahin Janne, sinulla olisi syytä moittia minua hyvin ankarasti, kun minä olen näin lyönyt sen laimin; usko minua, parahin Janne, se ei johdu suinkaan unohtamisesta, mutta kun minun täytyy yksin laittaa kirje postiin, se tuntuu minusta niin vaikealta. Jos äiti olisi kanssa kirjoittanut, olisi asia sujunut paremmin. Mutta nyt en lyö laimin näin hyvää tilaisuutta, jonka saan Calle Essenin avulla. Hän kuuluu tulevan tänne huomenna. Toivon ...
Asiat: 
Kirjeenvaihto: 

Jakob Cajanukselta

Päivämäärä: 
6.6.1840
Parahin Janne! 6.6.1840   Miten iloiseksi tulinkaan eilen, kun löysin Turun postiluettelosta Ruotsista tulleiden kirjeiden joukosta myös minulle osoitetun, sitä saatat tuskin kuvitella. Sen sisältö sai kuitenkin pian mielialani muuttumaan, ja kiirehdin antamaan sen tiedoksi F. Cygnaeukselle, joka vajoten syvälle rehottavan poskipartansa sisään toisinaan hymyili mystisesti ja toisinaan raapi päätään. Syyksi Spanska Fluganin aiheuttamiin pitkäaikaisiin huoliin hän sanoi Porvoon tapulikaupungin sensuurikomiteaa, jonka hallussa se on ollut kolme kuukautta, mutta se ei muuttanut minun mainitusta...
Kirjeenvaihto: 

Fredrik Cygnaeukselta

Päivämäärä: 
11.6.1840
Helsingissä 11.6.1840   Parahin Veli!    Eteeni ilmaantui tässä päivänä muutamana näky, paljon omituisempi kuin se, jonka muinoin näki se mies, joka sai ilon nähdä uuden vuoden. Kummituksen ulkoinen hahmo oli epistola kunnianarvoisalle entisapulaiselleni Jacobukselle; sisältä kuitenkin pyrki muristen ilmoille jotkut vihasta vääntyneet piirteet, sellaiset, joiden sopisi kaunistaa vain honoratissimusta [kunnioitetuinta], joka on epämääräiseksi ajaksi karkotettu kaikkien pirujen mukavasta seurapiiristä ja nyt leijailee avarassa maailmassa sinne tänne pyrkien siemaisemaan unohdusta niin mojovan...
Paikat: 
Asiat: 
Kirjeenvaihto: 

Bengt Olof Lilleltä

Päivämäärä: 
12.6.1840
Helsingissä 12.6.1840   Veli!    Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti, niin on kirjoitettu, mutta nyt tiedän, että se voi riidellä, voipa jopa joskus puraistakin. Mitä rakkautta se sellainen on?, kuuluu vastaväite – mutta pysyn siinä käsityksessäni, että todellinenkin Rakkaus voi käyttäytyä tuolla tavalla, sirotella pinnalleen tuollaisia pahuuden kohtauksia. Kuten sinä viimeksi. – Kuitenkin on tunnettava Sinut, Snellman!, sillä tavalla kuin me tunnemme, on täytynyt nähdä myös kyyneleet sinun silmissäsi, jotta ei suuttuisi, katkeroituisi niin suuresta sapekkuudesta kuin Jacobuksen saaman kirj...
Paikat: 
Kirjeenvaihto: 

Fredrik Cygnaeukselta

Päivämäärä: 
27.6.1840
Helsingissä 27.6.1840 klo 7 illalla   Sydämeni Veli!    Viime kirjeeni lienee mahdollisesti päätynyt huostaasi. Jos niin on, olet varmaankin saanut enemmän suoraa puhetta kuin Sinusta on hyvältä näyttänyt. Kuitenkin darum keine Feindschaft nicht [ei kaunaa siitä]. Uskon täysin vakaasti, ettet Sinä katsele harmistunein katsein tätä lyhyttä jäähyväistervehdystä. Ehkäpä nämä rivit ovat pitkäksi, pitkäksi aikaa – viimeiset, joita minun käteni raapustamina pidät omissa käsissäsi. Kerro minulle kuitenkin, mistä ajatukseni tai jokin kirjelappunenkin saavat etsiä Sinut tästä lähtien. Tuskinpa sella...
Paikat: 
Kirjeenvaihto: 

Litteraturblad nro 1, tammikuu 1849: Kotimaista kirjallisuutta.

Päivämäärä: 
1.1.1849
Suomi, Tidskrift i Fosterländska Ämnen. 1847. Hfors 1848.   Mikään ei voi olla mieluisampaa kuin saada aloittaa tämä lehden vuosikerta kotimaisten kirjallisten tuotteiden esittelyllä. Isänmaan kirjallisuuden ystävä kohtaa lisäksi mielellään uudelleen sen aikakauslehden, johon liittyy niin monia muistoja kirjallisuutemme jälleenluojista, etenkin Lönnrotista ja Castrénista. Käsillä oleva vuosikerta puolestaan on merkittävä siksi, että uusi sukupolvi niin sanoakseni ottaa sen myötä perinnön haltuunsa. Vanhemmista nimistä tapaamme tässä vain herrat Rabben ja Fellmanin. Lehden sisällön pääosa si...