Fredrik Cygnaeukselta

Tietoka dokumentista

Tietoa
27.6.1840
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Helsingissä 27.6.1840 klo 7 illalla

 

Sydämeni Veli! 

 

Viime kirjeeni lienee mahdollisesti päätynyt huostaasi. Jos niin on, olet varmaankin saanut enemmän suoraa puhetta kuin Sinusta on hyvältä näyttänyt. Kuitenkin darum keine Feindschaft nicht [ei kaunaa siitä]. Uskon täysin vakaasti, ettet Sinä katsele harmistunein katsein tätä lyhyttä jäähyväistervehdystä. Ehkäpä nämä rivit ovat pitkäksi, pitkäksi aikaa – viimeiset, joita minun käteni raapustamina pidät omissa käsissäsi. Kerro minulle kuitenkin, mistä ajatukseni tai jokin kirjelappunenkin saavat etsiä Sinut tästä lähtien. Tuskinpa sellainen paikka jää minulle vieraaksi, vaikkapa siellä Sinun lisäksesi oleskelisi tuo mytologinen Suurpakana Strauss. Jumala seuratkoon mukanasi sinnekin!

Näyttää siltä, että Sinä haluat synkkinä hetkinä kallistaa korvasi kiusaukselle vetää kätesi pois maasta, jota saat kiittää henkisestä elämästäsi. Sanakin neuvoksi tapauksia varten, joissa muita enemmän tuntuu to be or not to be [olla vaiko ei], näyttää myös arveluttavammalta kuin mikään muu.

Minäkin olen viime aikoina katkerammin kuin koskaan ennen alkanut tuntea, että ei ole hyvä elää siellä, missä ei maailmassa ole mitään turvallisuutta. Tunnen kuitenkin yhtä selvästi, että eräälle jokseenkin elintärkeälle ihmisruumiin osalle, jota sydämeksi sanotaan, ei ole hyväksi elää ilman tiettyä paikkaa, joka antaa ravintoa ja jota sanotaan isänmaaksi. Erityisiä herkkuja ei toki tarjota, ainakaan meille, meidän omassamme. Mutta niin kauan kuin ei ole vielä joutunut kohtaamaan sitä epäonnea, että näkisi tämän supistuvan vain vankiloihinsa, siellä kuitenkin saanee osakseen jotakin, mikä tuntuu raikkaammalta, virkistävämmältä kuin jokin vastaava, jota tarjotaan jossakin muussa maailman kolkassa. Tietänet, että tarkoitan kotimaan kevätilmaa vuoden kaikkina vaihtuvina aikoina.

Jos Sinulla olisi ollut järkeä etsiä onneasi konrehtorina siinä oppilaitoksessa, joka kunnioittaa esimiehenään allekirjoittanutta, melkeinpä luulen, että olisimme sen raunioille – sen rakennus hävitetään syksyllä – voineet rakentaa ja elää kohtalaisen hyvin. Mutta jollen ole saanut confraterikseni [kumppanikseni] Straussin pirun kummisetää, en voine välttyä sellaisena tervehtimästä Hengstenbergin häntää Juliusta; eikä sellainen onni näytä kovin kadehdittavalta, siltä tuntuu.

Näiden tuskin kovin hymyilevien maisemien yhteyteen saanen maalata Sinun seinällesi vielä yhden pirun lisää. Sinun kärpäsesi on vihdoin viimein ryöminyt melkeinpä siivettömänä leikkelevien sensoreiden saksista. Kirjoitukset, joissa on kosketeltu useamminkin käsiteltyä Straussia, ovat in totum et tantum [kerta kaikkiaan] joutuneet antautumaan, ja muusta erityisesti Sinun esittämäsi mention honorable [kunniamaininta] Sinun täkäläisten suosijoittesi kommunikatiivisesta mielenlaadusta.

Viikon verran on työtä lisäksi tahallisesti viivytelty kirjapainossa – mutta maanantaina alkaa kilpajuoksu salaman kanssa. Kapuaako jotakin esiin poistetun sijaan? Mitä tulee Sinun kirjeessäsi Jacobukselle esittämiisi epäilyksiin tietystä pikku illallisesta, joka entisten lisäksi tullaan tässä maassa ruokahalun lisäämiseksi tuonnempana nauttimaan, haluan kertoa jotakin ”Anecdotin kaupungista”. Mainittu Jacobus ja minä tapasimme iltana muutamana sangen kunnioitettavan miehen, jota meidän maailmamme ihmiset nimittävät Stubbeksi (Valhallassa kaikuu kauniimpi nimi). Me esitimme scriptumin, ja kun hän oli päässyt ähkien, painoihan hänen ruhossaan se, että hän oli muiden lääkkeiden ohella koemaistellut 12 pulloa et quod excurrit [ja niin poispäin] Champagne jne. – punctum saliensiin [silmiinpistävään kohtaan asti] saakka, hän kohotti hurskaasti katseensa ja lausui hänelle ominaisella jumalisenlauhkealla äänellä yhden klassisista dictumeistaan: ”ne audivimus quidem esse” [emme ole edes kuulleet olevan] jne.

Voit siitä päätellä, että ne, jotka joukossamme ajattelevat, suhtautuvat asiaan kylmän rauhallisesti. Yhtä vähän voidaan epäillä sitä, että maksavat suhtautuvat samoin, kunnes nääntyvät. Kun heidät joskus on ajettu niin pitkälle, he voivat toki ottaa asiat vielä kylmemmin. Onhan Suomen kansalla enemmän taipumuksia käytännölliseen filosofiaan kuin Sinä tykönäsi olet halunnut havaita.

Parhaista tähän aikaan sisältyvistä lohduttautumisen perusteista mainitsen Sinulle kaksi. Ensiksi: Vanha Elias Lönnrot on oleskellut keskuudessamme koko tämän puolivuotiskauden. Kun saa elää yhdessä tuollaisen työlleen uskollisen suuren miehen kanssa, on todellakin ilo olla jollakin tavoin myös ihminen. Toiseksi: Minulla oli polttopuuta tarpeeksi sytyttääkseni tulen kaikkiin kolmeen uuniin eilen – ja lakkasin niin ollen palelemasta; ja palellut minä olen tähän saakka tänä juhannusaikana oikein kunnolla.

Kunpa Sinäkin löytäisit lämpimän paikan kylmässä maailmassa; sitä toivoo

ystäväsi Fredr. Cs.

 

 

Vertailu