Runo

Runo

Ei ole huolta

Päivämäärä: 
5.1.1850
[alun perin suomeksi kirjoitettu] Tyttäriä Suomenmaan Ei oo tämmöstä monta. Huolta ej oo ollenkaan, Ej syäntä onnetonta!   Lepikössä mä laulelen Linnut ääneni kuulee Kukkaisill’ naureskelen Mitä hän nuotkin luulee?   Äiti kyllä on sanonut ”Pojat sulle pahaa tekee”! En oo heistä huolinut Kuka heit’ täältä näkee.   Jos tulisi pojkanen Ej tuo minua söijsi. Mitäs kiherrät lintunen? Kas minkä kukan löysin!  

Lempeät henget kehtos äärellä

Päivämäärä: 
5.1.1850
Lempeät henget kehtos äärellä Ruokki sieluasi hentoa, Siivillään suojas elämäsi lentoa Ohjaten oikeaan sen tyrskyissä.   Älys ja sydämesi lämmöstä, Hymystä huulien ja katsannon, Kaikesta mikä hurmaavinta on Saat kiittää haltiatarhenkiä;   Uskon saithan korkeampaan voimaan, Rakkauteen ylevimpään myös, Tuskan keskeenkin käy tähtilaulu soimaan, Toivo kirkastaa sun synkimmänkin yös. Heidän lauluunsa oot usein uinahtanut, Unta nähtyäsi taasen herännyt. Kaipuu johonkin on sinut uuvuttanut, Onneen havahduit, niin heräjä myös nyt!    
Asiat: 

Oi Luoja, maailmoiden valtias

Päivämäärä: 
5.1.1850
Oi Luoja, maailmoiden valtias ja sydämien paimen laupias, nyt kuule kuinka sua rukoilen: Lähetä rauha rintaan ihmisen.   Soit hälle jalon, hyvän sydämen. Hyvyyden töissä sykkivän suo sen, ettei se eksyis teille turhuuden, vilinään, humuun harhain maallisten.   Sen rakkauden jonka lupas Hän, rinnassaan säilyä suo läpi elämän.   Anteeksi anna rikkomukseni, tahto ja ajatukset pese puhtaiksi. Ylpeys jäykkäniska multa murra, sen jälkiä saan katua ja surra.   Kun katsot ---  
Asiat: 

Ruusuilla koristat

Päivämäärä: 
5.1.1850
Ruusuilla koristat Seutumme ankeat, On juhla nyt.   Älyn ja sulouden Kiedot kuin tanssien Seppeleeks kaikkien, On juhla nyt.   Laulua, iloa Jaksathan vaalia Maassamme myös. Polkusi johtakoon Lämpöön ja aurinkoon! Kaikkien kiitokset Saakoon sun työs.   Unhossa uurastetaan Kolkissa syntymämaan Puolesta sen; Totuuden, oikeuden Tuntee mies miehuullinen. Vuoks rauhan kestävän Taistelee hän.   Urhoa ylevää Maanmiestes joukko tää Tervehtää! Lausumme riemuiten: ”Suomea suojellen Seuraamme jää!”    
Asiat: 

Salomon viisaudessaan ties

Päivämäärä: 
5.1.1850
Salomon viisaudessaan ties: ”Tuhannen joukosta ei nainen ainutkaan Hyvä ja viisas ole, ja yksi ainut mies.” Tämä ei totta liene päällä maan.   Noin suuri joukko uupumaan Maalliset voimat varmaan saa, Ja järkeä jos puuttuu Etsijä suuttuu   Tuhannen joukosta jos nainen yksikään Ei pysty miestänsä miellyttämään, Se mua hämmästyttää suuresti. Vaan ettei tuhannesta ainutkaan Mies pysty naistansa jalostamaan, On ihme vielä suurempi.   Tiedän vain yhden vaimon ilkeän. Miks joka miehelle sattuikin juuri hän?  
Asiat: 

Runo E. A. Ingmanille 6.2.1850

Päivämäärä: 
6.2.1850
Nykytieteistä sen sinä oppia sait: Kaikki on kemiaa, mekaniikkaa. Luomakuntaa säätelee fysiikan lait, Joka kiveä, kasvia, iikkaa. Pian kenties ihminen muotonsa saa Lasiputkissa, aihioissa. Kovin elottomalta se vaikuttaa, Syke rakkauden kun on poissa!   Olet kokeesi monasti toistanut, Kemiako on onnea tuonut? Surun rinnastas sekö on poistanut, vai hymy jonka Eeva on suonut? Ja johtuuko vain mekaniikasta Hänen katseensa kutsuva, lämmin? Fysiikastako mahtanee kiikastaa, Että sydämes lyö kiihkeämmin?   Ei, Tohtori, voima ylitse muun, Jonka valtaan jokainen taipuu, Ei suostu tieteen taivutteluun...
Asiat: 

Runo M. A. Castrénin ja Natalia Tengströmin häissä 31.10.1850

Päivämäärä: 
31.10.1850
Tässä istuu nyt viimeinkin ukko Castrén kaulaillen armahintansa. Kauan tiedämme veikkosen vaeltaneen vain puurtaen työurallansa. Oli mielessä pohjoisen Euraasian eri kansat ja kielien kaavat; nyt hiiteen ne joutavat, kun ihanan lepopaikan miettehet saavat.   Kynä Castrénin kirjoitti kieliopin jo kansalle neljälletoista. Selon saaminen kielestä paratiisin on tehtävä viidestoista. On rakkaus kieleksi helppoakin, toki sääntöjä, kaavoja kaihtaa. Vain katsein ja hellin kosketuksin sen saattaa viestejä vaihtaa.   Sadat määritellyt hän on suffiksit, nyt uusi on tutkimusvaihe. Pian löytyvät oikeat ...
Asiat: 

Elon vaiheet kaikki kokee, runo

Päivämäärä: 
10.12.1860
Elon vaiheet kaikki kokee Onnetar kun jakaa valtaa; Kunniaa, tuskaa sattumalta Syytää jumalatar sokee.     Hetken loisto sammuu kohta, Ylhäisien imartelu Kunnian kukkuloille johtaa, Vallasta käy riita, melu.   Kelpo mies ei sorru moiseen, Pyrkii tasapainoon mielen. Mykistää hän myrkkykielen, Tähtää arvostukseen toiseen.   Kohtalolta lahjat runsaat Elämässä sait sä tosin, Itse muokkaat kohtalosi, Omat mittas luoda kun saat.   Sydän uljas rinnassasi Kaihtoi sielun heikkoutta. Muiden mieltä kuulit, mutta Puolsit periaatteitasi.   Monen meistä kirpoo käsi, Emme enää kuulla saata Ääntäs, kohti t...
Asiat: 

Lemmenjumalatkin ilakoivat

Päivämäärä: 
27.12.1875
[Knut Felix ja Anna Sofia v. Willebrandin hopeahäiden johdosta 27.12.1875]   Lemmenjumalatkin ilakoivat, kukkaseppeleitä juhlaan tuo. Riemulaulut salissa nyt soivat, raikkaan ilotunnelman ne luo. Toisen kerran palaa nyt häätuohus, Pitkään liekki valaissut jo on. Ystäväin huulilla nyt laulu kuohuu Hopeahäissä Felixin ja morsion!   Onnea, Felix onnellinen, sulle, Löysithän kauniin suojapoukaman, Ja päätökseksi elon taistelulle Sait rakkauden, ehtoon rauhaisan; Myrskyt kun uhkas onnen pilvilinnaa, Vahvana kesti kivijalka sen. Lasten ja puolisosi kanssa rinnan On koti sinulla turvallinen.   Uh...