Tässä istuu nyt viimeinkin ukko Castrén

kaulaillen armahintansa.

Kauan tiedämme veikkosen vaeltaneen

vain puurtaen työurallansa.

Oli mielessä pohjoisen Euraasian

eri kansat ja kielien kaavat;

nyt hiiteen ne joutavat, kun ihanan

lepopaikan miettehet saavat.

Kynä Castrénin kirjoitti kieliopin

jo kansalle neljälletoista.

Selon saaminen kielestä paratiisin

on tehtävä viidestoista.

On rakkaus kieleksi helppoakin,

toki sääntöjä, kaavoja kaihtaa.

Vain katsein ja hellin kosketuksin

sen saattaa viestejä vaihtaa.

Sadat määritellyt hän on suffiksit,

nyt uusi on tutkimusvaihe.

Pian löytyvät oikeat aspektit,

paras väitöskirjalle aihe.

Se työ vie elämän tarkalleen,

siihen sensorin sormet ei yllä,

Työn aihe on oiva ja tekijälleen

se kunniaksi on kyllä.