Elon vaiheet kaikki kokee

Onnetar kun jakaa valtaa;

Kunniaa, tuskaa sattumalta

Syytää jumalatar sokee.

Hetken loisto sammuu kohta,

Ylhäisien imartelu

Kunnian kukkuloille johtaa,

Vallasta käy riita, melu.

Kelpo mies ei sorru moiseen,

Pyrkii tasapainoon mielen.

Mykistää hän myrkkykielen,

Tähtää arvostukseen toiseen.

Kohtalolta lahjat runsaat

Elämässä sait sä tosin,

Itse muokkaat kohtalosi,

Omat mittas luoda kun saat.

Sydän uljas rinnassasi

Kaihtoi sielun heikkoutta.

Muiden mieltä kuulit, mutta

Puolsit periaatteitasi.

Monen meistä kirpoo käsi,

Emme enää kuulla saata

Ääntäs, kohti toista maata

Jaksa viedä viestiäsi.

Mutta Suomen niemen päällä

Elää runoilijain kansa.

Sua se muistaa lauluillansa,

Sinun kunnias kaikuu täällä.

Litteraturblad nro 1, tammikuu 1861: 1861

Numeron ja vuosikerran ensimmäinen artikkeli on pakon edessä jätettävä julkaisematta. Lukija suvainnee suopeamielisesti suoda anteeksi tätä koskevan ratkaisun odottamisesta aiheutuneen pitkän viivytyksen ennen tämän numeron julkituloa.