Pietarissa 17.6.1865

Suuriarvoinen Herra Senaattori ja Ritari! 

Minulla on ollut kunnia ottaa vastaan Herra Senaattorin kirjelmä tämän kuun 10. päivältä. Minun velvollisuutenani olisi nyt vastata siihen kohta kohdalta, mutta tällä hetkellä en voi mitenkään ryhtyä siihen. Kenraalikuvernöörimme vähintäänkin merkillinen esiintyminen jäähyväisaudienssillaan ennen viimekertaista lähtöään täältä on mullistanut kaikki täkäläiset asiamme. Kenraalikuvernööri, joka on aiemmin osoittanut olevansa nuorten vapaamielisten valtiopäivä- ja lehdistösankareittemme suosija, on yhtäkkiä kääntänyt kelkkansa ja esiintynyt Katkovin ajatusten innokkaana kannattajana. Hänen ponnistelunsa rahauudistuksen kaatamiseksi on vain yksi hänen viskelemistään palavista kekäleistä,. mutta siitä näkee, mistä sytykkeet ovat peräisin. Kun hän on todennäköisesti jo antanut senaatille sen viimeksi mainittua asiaa koskevan ilmoituksen, johon hän hankki armollisen luvan, minulla ei ole siihen lisättävää, mutta pyydän Herra Senaattoria uskomaan minua, kun kunniani kautta vakuutan, että asia on kokonaan kenraalikuvernöörin työtä, jonka hän oli aloittanut jo käydessään täällä pääsiäisenä, ja että kreivi Armfelt ja kaikki muut asianomaiset ovat tehneet mahdollisuuksiensa rajoissa kaikkensa sen torjumiseksi. Keskeytän tähän, sillä näiden asioiden kertominen kirjeessä ei käy päinsä. Tapaamme pian Helsingissä, sillä lähden täältä heti, kun tilanne meidän leirissämme on hiukan rauhoittunut. Silloin minulla on tilaisuus ilmaista mielipiteeni tarkemmin. Pyydän kuitenkin Herra Senaattoria pitämään ilmoitukseni vain omana tietonaan. Sen ilmaiseminen kolmannelle henkilölle ei luultavasti pysähtyisi häneen, ja seurauksena olisi aloitettujen juonittelujen yltyminen.

Erinomaisen kunnioittavasti minulla on kunnia edelleenkin olla

Suuriarvoisen Herra Senaattorin ja Ritarin

nöyrin palvelija

F. af Brunér