Helsingissä 28.1.1865
Jalosukuinen Herra Senaattori
Perin myöhään täytän velvollisuuteni ja lähettämällä kotoani nöyrän kiitokseni osoitan muistavani sen hyväntahtoisuuden, jota Jalosukuinen Herra Senaattori ystävällisesti osoitti minulle Pietarissa ollessani. Työruuhka, päivän valoisan ajan lyhyys ja silmien kehnous ovat väistämättömästi rajoittaneet kirjeenvaihtoani.
Herra Senaattori, uskokaa hyväntahtoisesti vakuutukseni, että kaipaan sangen suuresti herrojen luottamuksellista ja ystävällistä seuraa ja neuvoja – täällä, missä joudun pitämään virkahuoleni omana tietonani. Olisin kiittämätön, jos tarkoittaisin tällä, etten ole saanut kunnianarvoisilta virkaveljiltäni osakseni kaikinpuolista myötämielisyyttä. Herra Senaattori kuitenkin tietää, miten asiat ovat, sen, että jokaisella on tarpeeksi omassa itsessään ja omissa tekemisissään, niin ettei ole mahdollisuuksia erityisesti kiinnostua jonkun toisen asioista, ja tulokas on tietysti sitä oudommassa tilanteessa, mitä selvemmin hän on nousukas.
Rahakysymyksen viivyttäminen kesäkuun 1./13. päivään tuottaa vielä huolia. Toivon kuitenkin, että kaikki sujuu silti hyvin, kunhan meillä sen jälkeen on vapaat kädet. [Suomen] Pankkiin on jo talletettu yli 6 miljoonaa markkaa. Loppuja voitaneen odottaa jo parin viikon kuluessa. Koska talletukset kuitenkin tehdään 3 kuukauden vekseleillä, ja kun viimeinen erä ensiksi talletetuista 4 miljoonasta erääntyy vasta toukokuussa, aion ehdottaa senaatissa kaikkien asiaa koskevien päätösten lykkäämistä, jotta päivämäärä 1./13. kesäkuuta tulisi tietoon mahdollisimman myöhään. Pankki nimittäin menettää diskonttokoron, jos perintään ryhdytään aikaisemmin; ja rahanlyöntikin on hyvä veruke lykkäykselle.
Valitettavasti paljon tihkuu tietoon Pietarista tulevien kirjeiden välityksellä. En voi juuri puhua siitä tarkemmin; tunnen kuitenkin erityisesti eräiden tätäkin asiaa koskevien viestien kulkutien. Kunpa vain ratkaiseva päivämäärä voitaisiin jättää kertomatta. Kreivin [Armfeltin] asiaa koskevan kirjeen olen tallettanut sinetöitynä Valtiokonttorin salaisten asiakirjojen joukkoon. Vain Thilén tietää sen olemassaolosta – mutta ei sen sisällöstä.
Pian ratkaistaneen suostuntavero- ja viinanpolttoasetukset. Suostuntaveron perintää varten on ryhdyttävä ajoissa moniin toimiin, viinatehtailijoiden on hankittava polttopuuta talvikeleillä – ja sitä ennen tehtävä päätöksensä toiminnan aloittamisesta eli varmistauduttava pääoman riittävyydestä.
Jos talousosastoa kuullaan varojen käytöstä (valtionlainasta, menettelytavasta ja toimien järjestyksestä, ellei veroja kerry laskelmien mukaisesti) eikä itse asetusten julkaisemista muitta mutkitta pidetä sopivana, voitaisiin johdannossa ehkä sanoa: ”Hyväksyessään Armollisesti säätyjen päättämän (paloviinarahojen osalta ehkä ’ehdottaman’) varojen käytön Hänen Majesteettinsa haluaa antaa siitä erityisen Armollisen ilmoituksen” – tai jotakin tuontapaista.
Suokaa anteeksi itsepintaisuuteni tässä asiassa; pelkään kuitenkin, että rautateiden rakentaminen pysähtyy epämääräiseksi ajaksi, ellei varojen käyttöjärjestykseen tehdä mitään muutoksia.
On oikein, että säädyt saavat päättää myös paloviinarahoista. Mutta kun ne ovat arvioineet, että tässä suhteessa esityksen arvo = 0, voisi toki arvovallankin säilyttäminen vaatia sanottavaksi ”vaikkakin”. Nimenomaista perustuslaillista oikeutta tämän asian ratkaisemiseen ei ole määritelty. Säädyt ovat itse päättäneet, että kolme säätyä voi ratkaista asian – mikä ei päde suostuntaveron osalta. Voidaan kuitenkin pitää viisaana ja kohtuullisena, että Hänen Majesteettinsa myöntää tässä asiassa niille tämän oikeuden. Se, ettei senaatin yhteisistuntokaan ole sanonut asiasta sanaakaan, johtuu ehkä siitä, että meidän politiikkamme on lapsen tasolla. Jossakin muussa maassa tällaista ei voisi tapahtua huomautuksetta. Minä puolestani olin jo säikähtänyt rohjettuani puolustaa enemmistön kannasta poikkeavaa näkemystä muutamista valtiopäiväasioista. Vaikeneminenhan on pöydän siinä päässä luvallinen hyvä tapa; ja sanansijan saaminen siellä on todellakin vaikeaa.
Mitä tulee [Suomen] Pankin siirtämiseen säätyjen hoitoon, olisi epäviisasta lisätä ennen sanottuun mitään. Kovaa kuitenkin on kokea se, että keinotkin menestyksen saavuttamiseen viedään tai että joutuu alistetuksi entistä suurempaan riippuvuuteen, kun rahauudistuksen aloittamisen viivästyminen on jo sangen suuresti lisännyt vaikeuksia. Kun olen rohjennut ottaa tässä asiassa kantaakseni todellakin suuren moraalisen vastuun, minulla pitäisi tällä perusteella olla oikeus vaatia jonkinmoista vapautta sen toteuttamisessa. Minusta ei todellakaan olisi ollut liiallista, että tilapäinen enintään kolmijäseninen senaatin valiokunta olisi saanut hoitaakseen kaiken, mikä kuuluu suunnitelman toimeenpanoon. Myönnän kuitenkin ilomielin, että talousosasto on tähän mennessä hyväntahtoisesti varauksitta tukenut kaikkia ehdotuksiani. Uskon, että näin olisi käynyt pankkiasiassakin, jos se olisi käsitelty osastossa. Yksi – paroni Nordenstamin ehdottama – keino olisi ratkaisun jättäminen lepäämään. Ennustan, että venäläisten setelien kasaantuminen valtion kassaan ja suomalaisiin seteleihin kohdistuva keinottelu, johon on nyt suotu puoli vuotta lisäaikaa, pakottaa pidentämään ajateltua siirtymäkautta koko vuoden mittaiseksi. Sitäkin vaikeammaksi käy pankin luovuttaminen sellaisen johtokunnan käsiin, joka on riippumaton uudistuksen läpiviemisen vastuusta ja väistämättä avaisi ensimmäiseksi suunsa valittaakseen vaikeata asemaa, johon se itse samoin kuin pankki on saatettu. Tuolloin nimittäin sekä johtokunta että yleisö arvioivat välttämättömyyden pakosta tehtyjä toimia ymmärtämättömyydestä johtuneiksi. Tämä joka suunnalta kaikuvan kiljunnan kestäminen tulee kaupanpäällisiksi, eikä se huolestuta minua, kunhan Jumala antaa elinpäiviä ja aikaa ja vapaat kädet. Pyydän, ettette tulkitse itseluottamustani itserakkaudeksi! Ellei tällaista itseluottamusta ole, on mihinkään asiaan puuttuminen hullun hommaa.
Mitään kertomisen arvoista uutta ei kuulu. Kaukaisimmassa pohjoiskolkassa toki huolestuttava tilanne – mutta se on kutakuinkin ikuinen huolenaihe.
Samalla kun pyydän kertomaan nöyrät terveiseni Herra Senaattorin viehättäville tyttärille minulla on kunnia erinomaisinta kunnioitustani vakuuttaen edelleenkin olla
Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
Joh. Vilh. Snellman
PS Sain juuri tiedon, että pankki on saanut 8 miljoonan (siis: kahdeksan) 140 tuhannen markan valuuttatalletukset pari-kurssilla. Se on kova paukku, ja nyt on luovittava. Pelkään tästä leviäviä huhuja ja niiden vaikutusta – venäläisen setelirahan myrskytulvaa.
637
