Pietarissa 7/19.10.1867
Jalosukuinen Herra Senaattori.
Kiiruhdan vastaamaan kunnianarvoiseen kirjeeseen tämän kuun 15. päivältä.
Luotan leivän paistamista koskevissa kysymyksessä enemmän täällä toimivaan vanhaan hansaporvariin leipuri Hankeen kuin koulunjohtaja Saelaniin! Hanke on järjestänyt minua varten koeleivonnan, jonka tulos on pöydälläni näytteillä ja jonka valmistuksessa leseet on ilman vedessä liottamista sekoitettu normaalin painonsa mukaisesti ruisjauhoihin ja päästy aivan toisenlaisiin tuloksiin kuin Saelan on ilmoittanut.
Meidän epäkäytännölliset ja yksinkertaiset Suomesta tulleet kauppiaamme ovat ajaneet ruisjauhojen hinnat niin korkealle, etteivät ne enää ole normaalissa suhteessa muiden jauholaatujen (vehnänleseidenkään) hintoihin. Näissä oloissa millään laskelmilla kalleudesta ja ravintoarvosta ei ole merkitystä.
Täällä ei ole ilmennyt minkäänlaista vehnänleseiden eikä huonompien vehnälaatujenkaan kysyntää, joten näiden jauholaatujen hinnat ovat pysyneet tavallisella tasolla.
Syytän kauppiaitamme typerästä ammattinsa harjoittamisesta sillä perusteella, että jos he olisivat yhteistoimin laatineet laskelman siitä, kuinka paljon jauhoja he halusivat ostaa, ja jättäneet tämän tilauksen jonkun meklarin hoidettavaksi, he olisivat yhden ainoan pörssitunnin aikana saaneet koko toimituksen silloin vallinneella 9 ruplan hinnalla. Nyt he sen sijaan juoksentelivat ympäriinsä ja yrittivät ylittää toistensa hintatarjoukset, jolloin täkäläiset ovelat myyjät korottivat hinnat 11–12 ruplaan.
Jos tätäkin asiaa kysytään Saelanilta, hän todistanee minulle, että asia oli päinvastoin, mutta ei hän silti järkytä minun vakaata käsitystäni.
Täällä on jokiproomujen saavuttua jälleen tarjolla merkittävän paljon jauhoja, ja hinnat alkavat laskea.
Pääasiana on nyt saada selvä käsitys siitä, onko Suomessa riittävä määrä elintarvikkeita ja onko töitä järjestetty työläisten määrää vastaavasti. ? – !!! Keisari esitti minulle nämä kysymykset, ja ne kuultuani lupasin hankkia Herra Senaattorin vastauksen.
Jos olisin kenraalikuvernöörin kautta saanut tehtäväkseni pyytää sotavoimien huoltopäälliköltä jokin määrä jauhosäkkejä, olisin uskoakseni saanut hankituksi tietyn ennakolta ilmoitetun määrän sotavoimien varastoista. Yksityisesti esitetty kysymys ilman selvää tietoa tarpeen määrästä ei olisi johtanut muuhun kuin merkityksettömään sananvaihtoon.
Suomesta saamissani tuhansissa kirjeissä ja valitusvirsissä näen vain uskalluksen puutetta, eripuraisuutta ja kiivaita tunteenpurkauksia ja tästä syystä otin vapauden kehenkään tiettyyn henkilöön viittaamatta huomauttaa yleisluonteisesti näistä maanmiestemme luonteenvioista.
Hallinnon periaatteet ovat varjelemisen arvoisia, mutta epätavallisissa tilanteissa on hyväksyttävä toisenlaisten periaatteiden olevan hyödyksi, ja paras periaate varmaankin on sovittaa toimet nykyisen kaltaisissa tilanteissa tarpeen vaatimusten mukaisiksi.
Tällä perusteella herää kysymys, eikö kruunumetsien puutaloudessa pitäisi mukautua työn tarpeeseen, jolloin puuta pitäisi myydä halvimmalla mahdollisella hinnalla. Vaikka kruunu kärsisikin tappiota, metsien puutavara voi tarjota väestölle mahdollisuuden saada kauppiailta elintarvikkeita.
Keisari on hyväksynyt lainaehdot, mikä ei kuitenkaan tapahtunut vaikeuksitta eikä ilman joutumistani tässä asiassa vastakkain valtiovarainministerin kanssa, joka sanoi lainaa 9 prosentin korolla kalliiksi ja ennusti, että voisimme joutua sitä maksaessamme vuoden tai enintään kahden kuluttua ikävään tilanteeseen, kun Suomen Pankin hopeavaranto ajautuu maksuajankohtana samoihin vaikeuksiin kuin nyt: sen 7/15:ksi määrätty suhde [setelistöön] järkkyy!
Hänen mielestään pitkäaikainen laina on edullisempi, ja tässä yhteydessä hän ehdotti myös korollisten valtion obligaatioiden liikkeelle laskemista lainaa (kotimaasta tai ulkomailta) ottamatta samalla tavalla kuin Saimaan kanavan obligaatiorahoitus oli järjestetty. Hän halusi odottaa talousmiestemme lausuntoa tästä asiasta. – Varat tällaisten obligaatioiden lunastamiseen voitaisiin saada ruotusotaväen väliaikaisesta lakkauttamisesta. Osan liikkeelle laskettavista korollisista obligaatioista pitäisi kelvata luottomarkkinoilla, kun valtio vuosittain lunastaa niitä mainittujen varojen turvin! – Tällä tavalla voitaisiin palkat maksaa ja julkisten töiden rahoitus hoitaa.
Tämä keino ei tosin auta meitä saamaan metallivaluuttaa, mutta tähän rahanlähteeseen täytyy vuoden tai kahden kulutta kuitenkin turvautua, jotta Frankfurtin juutalaisen [Rothschild] saatavat voitaisiin maksaa.
Jos meitä kohtaa ensi vuonna jälleen kato, vaikeudet kasvavat vielä suuremmiksi ja voivat johtaa mitä ikävimpiin seurauksiin, ellei meidän budjettimme enää osoita varojen vastaavan menojamme.
Tasapainon aikaansaamiseen tässä asiassa on vain kaksi keinoa, 1. vähentää menoja tai 2. lisätä tuotantoa; onhan lainan ottaminen huono keino. –
Tähän meidän on talven aikana kiinnitettävä huomiomme varautuaksemme siihen, että vuosi 1868 on vaikea. On laadittava hyvin harkittu suunnitelma, jonka on perustuttava joko maastamuuttoon paremman ilmaston alueille, pohjoisten seutujen väestön siirtämiseen onnekkaampiin maakuntiimme tai suurisuuntaiseen siirtymiseen maanviljelystä karjanhoitoon.
Laivanrakennuksen pitäisi nyt olla tuloja tuottava voimavara.
Lopetan kuitenkin, sillä sanonpa mitä tahansa, se on pelkkää harrastelijan höpinää vastoin sitä periaatetta, että vetelysten annetaan kuolla nälkään.
Rohkeuttani en kuitenkaan menetä: kohdatut vaikeudet päinvastoin kannustavat minua, ja taistelen niitä vastaan kiivailematta ja eripuraisuutta lietsomatta.
Maassa vallitsevaa levottomuutta on rauhoitettava ilmoittamalla yleisesti leviävissä sanomalehdissä sekä yksityisissä keskusteluissa hallituksen toimista.
Nyt jos koskaan on hallituksen johtamiskyky joutunut koetukselle.
Kiveämistaitomme näyttäminen edistyy parhaillaan hyvin. Keisari ottaa asian suojelukseensa, ja kaupungin koko väestö näkee käynnissä olevan työn kunnollisuuden päivittäin.
Erinomaista kunnioitusta vakuuttaen
Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
E. Stjernwall
