Memel

Neustadt Eberswalde 27.7.1847   Rakas, Hyvä Puolisoni!    Kun laskeskelen mielessäni, hämmästyn, että on kulunut vain kaksitoista päivää viime kirjeestäni Libausta. Tämä aika on tuntunut minusta niin kaamean pitkältä. Ja vaikka otankin lukuun, että aika tuntuu kuluneen nopeasti, kun matkustaa kiireellä ja asuu vähän aikaa, monissa eri paikoissa, jää silti ajanjakso, jonka on saanut aikaan kaipaus, Teidän kaipauksenne, minä rakkaani, ainoat, joiden takia vielä haluan elää tässä surkeassa maailmassa. Joka päivä, jokaisena hiljaisena hetkenä, ajattelen Teitä. Tuhat pelkoa puolestanne vaihtelee...