Snellman, Johanna Lovisa ”Jeanette” (o. s. Wennberg)

Snellman, Johanna Lovisa ”Jeanette” (o. s. Wennberg)

1828–1857. Snellmanin puoliso vuodesta 1845.

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
15.5.1845
Klo 9 aamulla [toukokuussa 1845] En peruuta mitään, mitä kiihtynein mutta vilpittömin sydämin kirjoitan. Toistan vielä: suruni on suuri, jos se side katkeaa, johon ei vain minun tunteeni vaan myös kaikki elämän autuuden ja rauhan ajatukset ovat kiinnittyneet. Mutta lisään tyynemmän surun hetkenä: jollei suloinen Lapsi arvele, että eilinen mielentila oli kenties loukatun naisenarvon ohimenevä tunne ja että sitä vastoin se tunne, jolle usein olen perustanut toivoni, elää muuttumattomana sydämessä, jollei hyvä rakas Lapsi koe vakaata aikomusta olla minulle jalo puoliso ja suo minulle tyyntä lu...
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
15.5.1845
[toukokuu 1845] Minun ei juuri tarvinne vakuutella, kuinka tyytymätön olen itseeni ja kiivauteeni. Mutta mitä minua auttavat katumus ja anteeksiannon anelut? Suru ei poistu hetken harkitsemattomasta kiukusta. En kuitenkaan voi muuta kuin yrittää välttää loukkaavaa välinpitämättömyyttä, joka päivittäin haavoittaa sydäntäni. Tämä välinpitämättömyys vakuuttaa minulle parhaiten, että sillä ei häiritä kenenkään muun rauhaa kuin omaani. Silti minun ei tule aiheuttaa Hänelle, jota rakastin ja rakastan, vähintäkään hämmennystä muiden edessä. Senpä vuoksi en matkusta – vaan olen sairas. Eikä se valh...
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
26.5.1845
26.5.1845   Ihana, ihana, Hyvä Rakastettu!    Anteeksi, anteeksi tämä nimi ja suo anteeksi nämä rivit. Mutta kun on kyse kaikesta, joka tällä hetkellä merkitsee minulle maallista onnea, kaikkia toiveitani jonkinlaisesta rauhasta elämässä, niin tulisi minulle toki suoda anteeksi, että tartun jokaiseen rehelliseen keinoon valmistellakseni itselleni onnellisempaa kohtaloa kuin se, joka nyt uhkaa, jollei ole jo sinetöity. Minun ei tarvitse toistaa tuhannesti sanottua, mikä on aiheuttanut levottomuuteni ja herättänyt alituisen epäilyksen tulevaisuudesta. Suloisen lapsen nuoruus, minun ikäni, näm...
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
16.6.1845
16.6.1845 Minun pitäisi ehkä sanoa: älä tule tänään tutkintoon; siitä ei koidu mitään iloa. Eilisen kaltaiset rukoukset, syvältä sielusta, murtuneesta mielestä, ja silti hukkaan menneet, halveksitut – jättävät sydämen tyhjäksi – tai miksipä ei – täyttävät sen kiukulla sen alennuksen tähden, johon intohimo johti, mutta se kiukku antaakin nyt voimaa noudattaa järjen neuvoja. Jatka leikkiäsi, Lapsi! mutta muista, että sydämen hyvyys ei säily sillä, joka ei velvollisuuksia tunne, äläkä enää leiki omalla ja muiden tulevaisuudella. Leikki ei ehkä aina kohtaa niin jaloa miestä, että hän tämän tule...
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille, konsepti

Päivämäärä: 
21.7.1845
1:nen Kirje Oi – Äiti luonto lahjoitti sinulle sydämen, joka on jaloille tunteille avoin. Valheet eivät tahraa nuoria huuliasi, mielesi täyttävät vain lapsen viattomat ajatukset, sinä kavahdat sitä, minkä tunnet olevan väärin, ja kohdatessasi kurjuutta kauniit silmäsi kostuvat myötätunnosta ja ojennat auttavan kätesi. Onko siis elämäsi jalon ihmisen, jalon naisen elämää? Katselet kukkaa, jota rakastat, sen nupun rauhaisaa puhkeamista, sen viattoman punertavaa väriä, sen tajuamatonta rakkautta valoon ja sen iloista kasvua, kun auringon elähdyttävän lämmin sädevuo sitä ympäröi. ”Tuollaista on...
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
21.7.1845
Rakas, suloinen, ihana, pikkuinen, soma viettelijätär! Sydämellinen kiitos ensimmäisistä riveistä. Älköön rakkaani koskaan lähettäkö niitä raskain mielin, ilahduttakoon minua aina kuten nyt ihanalla, ihanalla ”Sinun”. On suunnattoman ihanaa taas vannoa koko sielustani Sinun Janne PS Rouva Tavastille toisella kertaa.    
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
22.7.1845
Hyvää huomenta viettelijätär, pieni suloinen! Jos kirje on valmis, saa vastakkainen seurata mukana. Toivotan tämän hyvänhuomenen klo 2, kun suloinen pikkuinen nukkuu makeasti, tietämättä, miten ajatukseni leijuvat pieluksen tienoilla, ja miten sydämeni ja huuleni kaipaavat päästä aivan sen lähelle. Sinun hellästi rakastava J.V.S:n  
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
22.7.1845
Ihana rakas! Älä sure minun takiani. En ehdi pyytää tätä suullisesti, ennen kuin iltapäivällä. Usko vain, että mikä tahansa sydäntäni painaakin, siellä on aina tilaa hellälle lempeydelle, jota muuttumattomasti on vaalinut ja vaalii rakasta suloista Lasta kohtaan Snellman    
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
22.7.1845
Pieni Rakas ihana! Halusin päivällisellä ehdottaa pikku kävelyretkeä ja kysyä, ehtiikö Rakas illalla käydä vierailulla Paroni Boijella. Ole kiltti ja vastaa tähän. Huomispäivän ilta sopii kyllä yhtä hyvin. Se etten jäänyt, tapahtui siksi, etten halunnut nähdä ja jakaa pikku Rakkaan hämmennystä. Uskothan Suloinen ihana Lapsi, että nämä niin kutsutut ystävät tarttuvat hanakasti tällaisiin tarinoinnin syihin. Hartaat kiitokset siitä huomaavaisuudesta, että lähetit minulle pari ystävällistä sanaa, ja kaikkein hartaimmat kolmesta ensimmäisestä. Mieluiten olisin kiittänyt niistä monen monin lämpi...
Kirjeenvaihto: 

Johanna Lovisa Wennbergiltä

Päivämäärä: 
22.7.1845
Hyvä Rakkaani! Kun olen huolissani siitä, että jälleen olen pahastuttanut mielesi kirjoitan nämä rivit, ja pyydän ettet suuttuisi minuun, tämänpäiväisen käytökseni vuoksi. Pyydän anteeksi, anteeksi, jos voisin tulisin itse ja pyytäisin sinulta anteeksi. Mutta jos tahdot tavata minut niin tule, minä voin kyllä tulla ulos, jos et tyttöjen takia tahdo istua sisällä. Älä ole pahoillasi, anteeksi anelee sinun oma Jeanette.
Kirjeenvaihto: