Senaattori Snellman oli muilta osin yhtä mieltä senaattori ja vapaaherra von Bornin kanssa, mutta katsoi, että Yhdyspankin liikkeelle laskemien seteleitten arvomääriksi tulisi määrätä kymmenen, kaksikymmentäviisi ja sata markkaa, kuitenkin niin, että pankki saisi kahdenkymmenenviiden markan arvon sijasta käyttää kahtakymmentä markkaa, koska se sopii desimaalijärjestelmään, jonka mukaan maamme raha on jaettu.
Tätä mielipidettään senaattori Snellman piti perusteltuna jo siksi, että olisi väärin pakottaa jokin yksityispankki laskemaan liikkeelle useampia setelien arvomääriä kuin mitä pankki itse haluaa käyttää, jolloin kuitenkin voidaan kysyä, eikö hallituksen pitäisi yleisenä sääntönä määrätä, että arvomäärät on valittava desimaalijärjestelmän mukaan. On nimittäin jo kyllin paha asia, että Suomen Pankki laskee liikkeelle kahdentoista ja neljänkymmenen markan seteleitä eikä kymmenen ja viidenkymmenen, minkä seurauksena seteleillä maksaminen ei lainkaan onnistu epätasaisilla summilla ja tasaisillakin vain varsin vaivalloisesti. Mitä enemmän sellaisia desimaalijärjestelmän ulkopuolisia arvomääriä on käytössä, sitä enemmän hämminkiä ja laskuvirheitä esiintyy seteleitä käytettäessä.
Jos sen sijaan kaikki pankkisetelit laskettaisiin liikkeelle samojen kymmenen, kahdenkymmenen, viidenkymmenen ja sadan markan arvomäärien mukaisina, niin sellaisesta yleinen liike hyötyisi eniten.
Mitä taas tulee yksityispankkien setelien pienimpään arvomäärään, niin tällä kohden olisi ajateltava maan parasta ja sille koituvaa hyötyä eikä mitään valtionpankin monopolia. Tämä arvomäärä olisi siksi määrättävä niin, että se toisaalta antaa näille pankeille mahdollisuuden pitää setelinsä liikkeessä, mutta ei toisaalta tunge pois kierrosta metallirahaa eikä myöskään tee mahdolliseksi sellaista levikkiä, että setelit esitetään lunastettaviksi vasta kuluneina ja käyttökelvottomina.
Viimeksi mainitussa suhteessa on tehtävä ero valtionpankin ja yksityispankin setelinannon välillä. Edellinen on pysyvä järjestely, jälkimmäistä taas rajoittaa tietty lupa-aika. Valtionpankki voi laskea liikkeelle arvomäärältään pieniä seteleitä, koska ne lunastetaan vastaisuudessakin aina, kun taas yksityispankin setelien lunastusajaksi on määrätty vain kaksi vuotta pankin toiminnan lakkaamisesta lukien.
Setelien arvomäärien määräämistä valtionpankin ja yksityispankkien välistä kilpailua ajatellen, ja ensiksi mainitun eduksi, piti senaattori tuomittavana. Kuitenkin halusi senaattori tässäkin yhteydessä muistuttaa, että Suomen Pankki tällä hetkellä laskee liikkeelle yhden ja kolmen markan seteleitä, ja että kun ne poistetaan käytöstä, on yleistä kiertoa ajatellen ehdottomasti tarpeen, että niiden sijaan lasketaan liikkeelle viiden markan seteleitä, joten kun yksityispankkien setelien minimiarvomäärästä päätetään, voitaisiin siksi määrätä tuo viimeksi mainittu määrä myös tässä esitetystä syystä, joka kylläkään ei ole tärkeä.
Kuitenkin sallii jo viiden markan arvomäärä niin laajan levikin, että kaikkia sellaisia seteleitä ei oletettavasti pystyttäisi yksityispankin purkautuessa saamaan kokoon kahden vuoden sisällä. Maamme rahvas ei tunne pankkilaitosta riittävästi eikä myöskään tiedä kovin paljoa siitä mitä maassa tapahtuu, joten epäilemättä merkittävä osa näistä seteleistä jäisi sen käsiin lunastusmääräajan loputtua.
Jos sen sijaan pienimmäksi arvomääräksi määrätään kymmenen markkaa, on se rahvaalle jo niin merkittävä rahasumma, että se harvoin käyttää sitä päivittäisessä liikkeessä.
Mutta tästä seuraa, että yksityispankkisetelien minimiarvomääräksi ei myöskään pitäisi määrätä suurempaa kuin kymmenen markkaa, sillä muutoin jäisi saavuttamatta suuri osa niistä eduista, joita yksityispankeille myönnettävällä setelinanto-oikeudella on haluttu tavoitella. Oman vähäisen pääomansa varaan perustettuina on näillä pankeilla tehtävänä tuottaa maalle hyötyä antamalla lainaksi niihin talletettuja rahoja. Jos niiden kuitenkin on pidettävä valmiudessa merkittävä pääoma talletusten takaisinmaksua varten, rajoittaa se niiden kykyä palvella maamme teollisuutta lainoja antamalla, jolloin lisäksi niiden talletus- ja antolainauskorkojen erotuksesta saama voitto jää niin vähäiseksi, ettei tarvittavaa peruspääomaa saada kokoon, koska rahat voidaan muualla käyttää kannattavammin. Maissa, joissa liiketoiminta on laajempaa, voivat sellaiset pankit helpommin olla vailla setelinannosta saatavaa voittoa, jota siellä lisäksi välttämättä rajoittaa kilpailu. Mutta Suomessa voidaan setelinantoa vielä pitää välttämättömänä yksityispankkien synnyn ehtona. Yhdyspankkikin olisi katsonut itsensä kykenemättömäksi harjoittaa toimintaansa, joka joinakin vuosina on antanut osakkaille seitsemän prosentin koron, ellei se olisi käyttänyt oikeuttaan laskea liikkeelle niin kutsuttuja postilähetysvekseleitä, ja ellei keisarillinen senaatti olisi tehnyt mahdolliseksi sen setelinantoa sallimalla niiden vastaanottamisen Suomen Pankissa.
Näillä perusteilla katsoi senaattori maan edun vaativan, että yksityispankkien sallitaan laskea liikkeelle seteleitä, joiden minimiarvomäärä on sellainen, että ne todella pysyvät kierrossa jonkin aikaa. Sillä jos ne koko ajan palaavat pankkeihin, niin esim. Yhdyspankin on kaikissa konttoreissaan pidettävä valmiudessa niin suuri määrä metallirahaa tai Suomen Pankin seteleitä, että sen oma setelinanto voi vain vähäisessä määrin helpottaa antolainausta. Ja vaikka sen, mihin Yhdyspankin kohdalla nyt on suostuttu, on oltava ennakkotapauksena myös muille tuleville yksityispankeille, ja kysymystä on siis tarkasteltava tästä yleisestä näkökulmasta, ei kuitenkaan voida jättää huomiotta, että nykyisenä katojen ja viljantuonnin aikaansaamana vaikeana aikana on tarpeen kaikki, mikä tekee Yhdyspankille helpommaksi tulla maamme elinkeinonharjoittajien avuksi. Tämä pankki on myös noudattamansa pankkimaisen menettelyn ja sen johdosta maassa saavuttamansa luottamuksen takia erittäin hyvin ansainnut saada toiminnalleen kaikki helpotukset, joita sille voidaan myöntää ilman että yleisölle koituu siitä haittaa. Myös ne vakuudet, joita se nyt seteliannolleen tarjoaa, ovat itse asiassa osakkaitten käteisenä maksamaa pääomaa, jonka pankki on muuttanut Hypoteekkiyhdistyksen obligaatioiksi, samalla parantaen niidenkin luottoa, kun taas esim. Ruotsin yksityispankit perustuvat huomattavalta osin kiinnitysvakuuksiin, ja niiden voidaan sanoa setelinannossaan noudattaneen turmiollisempaa menetelmää, maan kiinteistöjen lyömistä rahaksi. Tässäkin maassa mahdollisesti vastaisuudessa syntyvät yksityispankit jouduttaneen pääomien puutteessa perustamaan kiinteistövakuuksien varaan. Myös sellaisille pankeille on kuitenkin, jotta setelinanto edistäisi niiden toimintaa, sallittava setelinanto sellaisin arvomäärin, että ne voivat pysyä kierrossa. Ottaen huomioon maassa käytävän kaupan olisi itse asiassa kymmenen markkaa jo varsin suuri arvomäärä, koska suuren massan tarpeisiin ovat yleensä käyttökelpoisia vain pienemmät arvomäärät.
