Kun maan pohjoisosissa sattui viime vuoden heinäkuussa vaikeita katoja, joita seurasivat useat vähemmän tuhoisat aina elokuun 10. päivään asti, tuli pohjoisten läänien kuvernööreiltä kertomuksia hallan aiheuttamasta hävityksestä ja vuodentulon laadusta. Ne antoivat aiheen odottaa näillä maamme seuduilla uutta katovuotta.
Näitä uhkaavia näkymiä ylläpiti kylmänä ja sateisena jatkunut sää, jonka vallitessa vilja kypsyi pelloilla niin hitaasti, että oli pelättävissä, että se tuskin maamme eteläisessäkään osassa ehtisi välttämään elokuun lopussa säännöllisesti esiintyviä halloja.
Vuoden 1862 ankaran hallan seurauksena oli valtion pakko käyttää ylimääräisiä määrärahoja mainittuun ajankohtaan mennessä suunnilleen neljä miljoonaa markkaa, osittain lainoihin tilallisväestölle, osittain hätätöihin irtaimelle väestölle. Nämä varat tulivat siten tyhjennetyiksi. Mutta myös ne kaupanharjoittajat, jotka 1862 huolehtivat viljan tuonnista, olivat katsoneet olevansa pakotettuja antamaan rahvaalle luotolla viljaa niin suuria määriä, ettei heiltä saattanut odottaa uutta tuontia omilla varoilla. Ja joka tapauksessa täytyi mahdolliset varat maan rahassa vaihtaa ulkomaan valuutaksi. Suomen Pankin varat taas ovat aivan liian vähäiset, jotta niistä olisi niin huomattavaan vaihtoon kuin mitä tarvitaan yleisen kadon sattuessa. Siksi ei ollut jäljellä muuta keinoa kuin että valtio, kuten vuosien 1858 ja 1862 katojen yhteydessä, hankkisi ulkomaisena lainana maalle nälänhädän välttämiseksi tarvittavat varat.
Sellaisissa oloissa anoi senaatti alamaisimmin 11. elokuuta Hänen Keisarilliselta Majesteetiltaan lupaa saada Suomen Pankin välityksellä sopia Venäjällä tai ulkomailla enintään 8 miljoonan markan kreditiivistä 2 ½ vuoden takaisinmaksuajalla. Tämä pitempi maksuaika, joka oli välttämätön jo siksi, että oli vaikeaa hankkia valuuttaa takaisinmaksua varten, oli tarpeen myös, koska oli varmaa, että rahvas ei jo ennestään hätää kärsivissä lääneissä pystyisi ostamaan leipä- ja siemenviljaa, ja että kaupanharjoittajat eivät siksi pystyisi tuomaan viljaa edes valtiovarojen ennakoilla, ellei järjestettäisi mahdollisuutta pitkäaikaisempaan luotonantoon.
Rahaston varoja on käytetty seuraavasti:
1. Ennakkona viljantuojille 6 % korkoa vastaan, eri maksuajoin, aina kahdesta viiteen kuukauteen,
Oulun lääniin 386 000
Vaasan lääniin 221 500
Kuopion lääniin 96 000 703 500
2. Vuonna 1862 viljantuontia varten myönnettyjen ennakkojen muuntamiseen
Oulun lääniin 144 000
Vaasan lääniin 398 000 542 000
Summa mk 1 245 600
Tähän muuntamiseen suostumista on perusteltu sillä, että osa tuonninharjoittajista katsoi, että heidän oli ennakkojen takaisinmaksua varten pakko periä rahvaalta saataviaan luotolla annetusta viljasta. Näistä ulosotoista olisi ollut seurauksena, että velkaantuneitten maatilat olisi nykyisen rahapulan vallitessa myyty pakkohuutokaupalla varsin vähällä rahalla.
Lainananto on tapahtunut siten, että läänien kuvernöörit ovat suositelleet lainanhakijoita, mutta pankin johtokunta on arvioinut vakuudet ja myöntänyt lainan ja ottanut tehtäväkseen sen valvonnan ja perimisen. Tällöin niillä, jotka ovat saaneet ennakkoa uutta viljantuontia varten, on ollut velvollisuus tullikamarin todistuksella vahvistaa, että tuonti on pantu toimeen ennen purjehduskauden päättymistä, ja päinvastaisessa tapauksessa he ovat olleet velvoitetut maksamaan ennakkonsa heti takaisin. Samoin on kuvernöörien pitänyt vakuuttua siitä, että sekä uutta viljantuontia varten ennakkoa saaneet kaupanharjoittajat että aikaisemmat ennakkonsa muunnetuiksi saaneet ovat halukkaita antamaan tavaransa luotolla, ilman että heitä kuitenkaan on kielletty myymästä sitä käteisellä, ja että ne, jotka ovat saaneet muuntaa aiemmat ennakkonsa, antavat lisäaikaa saataviensa perimisessä. Tässä yhteydessä on mainittava, että väestön jo ennestään suuresta velkaantumisesta johtuen on kyseiset kaupanharjoittajat vain vaivoin voitu suostutella uuteen viljantuontiin.
Rahaston jäljellä olevia varoja on, kun Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on siihen erikseen suostunut, käytetty seuraavasti:
3. Oulun läänin rahvaalle on myönnetty lainoina seurakuntien solidaarisia takuita vastaan ja 3 prosentin korkoon, takaisinmaksuvelvollisuuden ollessa vuosittain yksi viidesosa 5 vuoden aikana – 60 000 markkaa. Näiden lainojen osalta on kuitenkin sekä niiden jako että vakuuksien arviointi jätetty läänin kuvernöörin tehtäväksi. Koska lainaa hakeva rahvas on aikonut ostaa anomillaan rahoilla jauhoja halvempaan hintaan Kuopiosta ja Jyväskylästä, on kuvernööriä myös velvoitettu antamaan lainaa ainoastaan niille paikkakunnille, joiden rahvaalle viljan maahantuojat eivät sen aiemman velkaantumisen vuoksi katso voivansa enää myöntää lisää luottoa.
Kuitenkaan ei mainittu rahamäärä ole kokonaan tullut maksetuksi suoraan hätäapurahaston varoista. Ennakkoina uutta viljantuontia varten käytetyt varat on annettu tuonninharjoittajien käteen Venäjän tai ulkomaan rahana. Mutta koska sellainen ei ole ollut tarpeen vanhojen ennakkojen muuntamista tai rahvaalle annettavia lainoja varten, on sekä kyseinen rahamäärä että myös hätäapurahastossa vielä käytettävissä olevat varat, 585 300 markkaa, vaihdettu venäläisiin korkoa tuottaviin valtion arvopapereihin, joita kutsutaan nimellä métalliques ja joiden korko on 4 %. Rahastolla on niitä nyt hallussaan 296 820 hopearuplan ja kopeekan eli 1 187 280 markan arvosta.
Sen sijaan on kyseiset muuntamiseen ja lainanantoon käytetyt rahat voitu toistaiseksi antaa kuoletusrahastosta, jossa on ollut vapaita varoja valtion 3 1/5 prosentin obligaatioitten lunastamiseksi. Näitä obligaatioita ei ole irtisanottu lunastusta varten, mutta ne poistetaan kierrosta sitä mukaa kuin niitä tulee pankkiin ja lainatoimistoihin.
Tällä tavoin menetellen ei ole ainoastaan säästetty Venäjän valuuttaa kreditiivilainan maksamiseen, vaan myös sen korkoja ja kustannuksia voidaan vähitellen ajatella, koska valtion obligaatioina sisällä oleville varoille voidaan laskea kaksinkertainen korko. Ja lisävalaistukseksi muistutettakoon tällä kohden, että kun 2 ½ prosentin provisio ja ½ prosentin välitysmaksu vähennetään lainaa nostettaessa ennakkoon, on siitä maksettava enää vain yksinkertainen korko, ja että kuoletusrahaston kyseiset vapaat varat ovat olleet talletettuina pankin hypoteekkirahastossa alle 4 % korkoon.
Muuten tullaan kuoletusrahaston kyseinen ennakko korvaamaan, mikäli valtion varoja tarvitaan. Samoin voidaan Oulun läänin rahvaalle hätäapurahastosta 5 vuodeksi myönnetyt lainat, kun kreditiivi on langennut takaisin maksettavaksi, siirtää johonkin muuhun valtion rahastoon siltä osin kuin niitä vielä on maksettavana.
Hänen Majesteettinsa suvaitsi myös edellä esitetyin perustein antaa armollisen hyväksymisensä senaatin kyseiselle esitykselle, mistä senaatti sai tiedon ministerivaltiosihteerin 17./29. elokuuta lähettämällä kirjelmällä.
Jo sitä ennen oli kuitenkin aloitettu alustavat lainaa koskevat neuvottelut samanaikaisesti Pietarissa ja Hampurissa.
Mutta onneksi oli vähitellen saapunut tietoja, jotka tekivät selväksi, etteivät mainituista halloista aiheutuneet tuhot olleet niin laaja-alaiset eivätkä niin täydelliset kuin miltä ensimmäisessä säikähdyksessä näytti. Läänien kuvernöörit saattoivat tämän seurauksena korjata huomattavasti pienemmiksi kadon seurauksena syntyväksi odotettua viljapulaa koskevia laskelmiaan. Näin ollen oli aloitettu neuvottelut vain 14 miljoonan markan lainasta.
Samanaikaisesti tapahtui elokuun 14. ja 15. päivinä sään muutos lämpimämpään päin, ja yli kaikkien inhimillisten laskelmien jatkui lämmin sää koko tuon kuukauden ajan, niin ettei halloja enää sattunut lisää, ja se jatkui vielä seuraavassakin kuussa. Näin syntyi se epätavallinen tilanne, että ruis monin paikoin maassamme korjattiin kypsänä ja vahingoittumattomana syyskuun puolivälissä ja ohra ja kaura yleisesti kuukauden loppupuolella.
Kun toiveet tällaisesta onnellisesta lopputuloksesta päivä päivältä kasvoivat, voitiin neuvottelujen kohteena olevan lainan määrää hiljalleen vähentää, joten 4. syyskuuta sovittiin 500 000 hopearuplan eli 2 miljoonan markan lainasta.
Lainan antoi Pietarissa paroni Alexander von Stieglitz, joka tarjosi edullisimmat ehdot, vaikka nekin kyllä olivat maamme oloissa varsin kalliit. On kuitenkin syytä mainita, että Pietarissa tuolloin vallinneeseen korkokantaan nähden ehdot olivat hyväntahtoiset ja noin prosentin halvemmat kuin molemmat Hampurista saadut tarjoukset ja toinen Pietarista saatu.
Ehdot ovat seuraavat:
Lainasta maksetaan korkoa puolivuosittain à 6 prosenttia ennakkoon.
Provisio 2 ½ prosenttia vähennetään lainaa nostettaessa.
Laina voidaan nostaa pienempinä erinä syys–marraskuussa.
Takaisinmaksu tapahtuu 2 ½ vuoden kuluttua, mutta se voidaan panna toimeen jo aiemmin halutun suuruisina erinä, jolloin irtisanomisen on tapahduttava 2 kuukautta ennen seuraavaa eräpäivää;
Koska yllä sanottuun lisätään ½ prosentin maksu välittäjälle neuvottelupaikkakunnalla, ja kun ennakkomaksuista lasketaan pois 6 prosentin korko, tulee lainan kustannuksiksi 7,56 prosenttia.
Lainarahat saatiin useina erinä kyseisinä kuukausina, yhteensä 1 870 900 markkaa.
Lainatuista rahoista muodostettiin senaatin laatiman ja Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisimmin hyväksymän esityksen mukaisesti erityinen hätäapurahaston nimellä kulkeva rahasto, joka asetettiin Suomen Pankin hallittavaksi.
