[saksaksi]
Jos sato epäonnistuu vielä tänäkin vuonna, ensimmäinen huolenaihe on, miten kauppiaille kyetään hankkimaan ulkomaanvaluuttaa.
Nyt tähän ovat käytettävissä seuraavat varat:
Viimeksi otetun ulkomaisen lainan kuoletusrahastosta on [Suomen] Pankille luovutettu 711 512 ruplaa.
Pankki ilmoittaa helmikuun lopun taseilmoituksessaan käyttäneensä tämän summan liikkeelle laskemiensa setelien katteeksi seuraavalla tavalla:
hopeavaranto pankissa 2 236 891 ruplaa
ulkomaanvaluuttaa 711 512 ”
pankin saatavat ulkomaisilta
asiamiehiltään 209 700 ”
Näitä 711 542 ruplaa ei siis voida käyttää jättämättä pankin setelistöä vaille katetta.
Taseilmoituksen mukaan pankilla on kuitenkin vielä 949 965 ruplaa ulkomaisina vekseleinä ja venäläisinä seteleinä. Näillä varoilla se voi maksaa velkansa kuoletusrahastolle. Siinä tapauksessa pankki ei kuitenkaan saa supistaa noita varoja.
Tällöin viljantuontiin on käytettävissä 711 112 hopearuplaa.
Ulkomaisen lainan obligaatioita liikkeelle laskettaessa niitä varattiin valtion eri kassoihin 394 600 taalerin arvosta. Myös tämä summa voidaan käyttää samaan tarkoitukseen, kurssin mukaan arvoltaan noin 335 400
Siis hopearuplina pyöreästi 1 046 500
Hallitus tarvitsee kuitenkin vähintään kaksinkertaisen summan.
Tähän asti [Suomen] Pankki on arvostanut ulkomaiset saatavansa rahametallikatteen arvoiseksi ja laskenut liikkeelle sitä vastaan seteleitä kaksinkertaisen summan arvosta. Ohjesääntönsä mukaan sillä on ollut tähän oikeus.
Sen pitäisi kuitenkin kadon uhatessa, mistä voidaan esittää arvio kesäkuun lopussa, pyrkiä voimakkaasti pitämään osaa ulkomaisista saatavistaan vapaana voidakseen antaa kauppiaille ulkomaanvaluuttaa omien seteliensä vastineeksi.
Tämän vuoden vienti kasvaa hyvin suureksi, ja niinpä pankki saa runsaasti ulkomailla maksettavia trattoja. Tuonnin taas pitäisi vähentyä, koska ulkomaisen tavaran kulutus on vähentynyt hädän takia. Pankki voisi myös ennakolta ilmoittaa maahantuojille, etteivät he voi enää ottaa diskonttoa tavalliseen tapaan, vaan heidän on hankittava rahaa ulkomailta.
Pankille ei varmastikaan tuota vaikeuksia saada elokuun loppuun mennessä ainakin puoli miljoonaa ruplaa vapaaksi viljanostoa varten. Pankkia pitäisi toistuvasti muistuttaa siitä, että näin on meneteltävä.
Valitettavasti hallituksen on valmistauduttava myös avustamaan talonpoikia paljon mittavammin kuin tänä vuonna.
Yhtenä keinona sillä on mahdollisuus jättää valtion 3 3/5 %:n obligaatioiden (Saimaan kanavan obligaatioiden) lopullinen lunastus sikseen.
Valtion eri kassojen hallussa lienee tällä haavaa näitä obligaatioita puolen miljoonan arvosta. Vuoden mittaan niille kertyy näitä vielä lisää.
Niiden tarjoaminen pankillekin ehkä lisääntyy, jos tarvitaan suurta viljantuontia. Mutta kun tämä tarjonta on tulevana syksynä ohi, ne voidaan jälleen laskea liikkeelle. Hallituksella on siis niissä 700–900 [tuhatta] ruplaa, joilla se voi avustaa hätää kärsiviä lainoilla. Vuoden kuluttua, kun kauppiaat maksavat takaisin viljanostoon saamansa 711 512 ruplan ennakot, näiden obligaatioiden lunastaminen voidaan aloittaa uudelleen.
Tällä operaatiolla ei vähennetä kuoletusrahaston tuloja. Kauppiaiden ennakoista nimittäin rahasto saa hyvinkin 6 %.
Talonpojille lainattu summa rasittaa tosin valtiontaloutta, jonka on myös vastattava obligaatioiden koron suorittamisesta. Hallitus voi kuitenkin aina vaatia tuosta rahasta 4 % korkoa ja saa siten vielä voittoa 2/5 %.
–––
Jos Hypoteekkiyhdistys onnistuisi hankkimaan ulkomaisen lainan, pankin pitäisi pontevasti pyrkiä saamaan tehtäväkseen lainavarojen hankkiminen maahan.
Kerrotaan, että tähän tähtäävä suunnitelma on jo tekeillä.
Silloin pankki voi saamansa valuutan sijasta antaa yhdistykselle saman summan seteleinä. Kaikki vaikeudet saataisiin tuolla tavalla toimimalla voitetuksi.
Pankin pitäisi kuitenkin antaa valtiolle ennakkona puolet tästä valuuttamäärästä vuoden ajaksi.
Jos Jumala suo maalle hyvän sadon, näistä toimista ei silti koidu mitään vahinkoa. Jo toteutetut toimet ovat silloin vain helpottamassa pankin siirtymistä seteliensä lunastamiseen hopealla, joten tämä voidaan aloittaa syyskuussa, kunhan siihen mennessä vain saadaan varastoon riittävästi markan hopeakolikkoja.
Tähän asti hätää kärsineiden ja yhä kärsivien maan pohjoisosien väestö on velkaantunut pahoin, ja voidaan pitää ennakolta selvänä, ettei se rahapääomien niukkuuden takia pysty muuttamaan tuotteitaan rahaksi suuria tappioita kärsimättä. Yleensäkin tuottajapiireissä valitetaan yleisesti puutetta tuotantoon tarvittavasta rahasta.
Näissä oloissa nämä piirit eivät voi tulevanakaan talvena ottaa huolekseen töiden järjestämistä, vaan tämä jää valtion rasitukseksi.
Kun S:nltä on kyselty tästä asiasta, hän on sanonut mielipiteenään, että hänen olisi tehtävä maassa kiertomatka perehtyäkseen oloihin tarkemmin ja voidakseen käydä kuvernöörien ja kauppiaiden kanssa asioita selvittäviä keskusteluja keinoista hädän lievittämiseksi.
On vain toivottava, että tämä vuosi tuottaa hyvän sadon.
Pitäisi kuitenkin varautua myös siihen, että saadaan vieläkin huono vuosi.
Syyskylvöt olivat yleensä myöhässä;
niihin oli hyvää siementä vähän;
kylvömäärät olivat maan pohjoisosissa paljon tavallista pienempiä;
talvi on ollut hyvin epäsuotuisa;
kevätkylvöihinkin on maan pohjoisosissa vain ulkomaista viljaa, joka itämiskykyisenäkin vaatii kypsyäkseen pitkän ja lämpimän kesän.
Hallituksen pitäisi siis mahdollisimman pitkälle ottaa huomioon varojen saanti tuollaisen mahdollisuuden varalta.
–––
Tällöin on ensimmäiseksi tarkasteltava mahdollisuuksia hankkia kauppiaille luottoa ulkomailta.
Voitaisiin ajatella: kunhan pankki vain voisi lunastaa setelinsä hopealla, asia olisi kunnossa.
Pankki ei kuitenkaan pysty nykytilanteessa suoriutumaan edes sadantuhannen ruplan tratoista jättämättä seteleitään vaille katetta.
Sille pitäisi kuitenkin asettaa velvoite, ettei se saa laskea liikkeelle yhtään seteliä ulkomaisten saataviensa katteella.
Toisin sanottuna: pankin pitäisi vain ostaa ulkomailla maksettaviksi asetettuja trattoja, mutta se ei saisi pitää niitä katteena, jota vastaan se laskee jälleen liikkeelle vastaavan määrän omia seteleitään. Ohjesääntönsä mukaan sillä on tähän oikeus; sen ei kuitenkaan pitäisi tätä oikeuttaan käyttää.
Tällöin pankilla voisi olla käyttövalmiina ainakin puolen miljoonan ruplan ulkomaiset saatavat, kun vienti kohoaa tänä vuonna hyvin suureksi.
Toiseksi ulkomaisen lainan kuoletusrahastossa on vielä ulkomaanvaluuttana ainakin puoli miljoonaa ruplaa, jotka se voisi lainata valtionrahastolle.
Myös tämä puoli miljoonaa olisi pidettävä käytettävissä – lainattavaksi hätätilanteessa ennakkoina viljantuontiin halukkaille kauppiaille.
Voidaan myös olettaa, että maassa liikkuvasta venäläisestä setelirahasta voidaan irrottaa käytettäväksi puoli miljoonaa. Täten olisi koossa yhteensä vähintään puolitoista miljoonaa, jolla summalla voitaisiin [ostaa] viljaa ulkomailta.
Jos vuoden sato jäisi hyvin kehnoksi, valtio tarvitsee vielä puolitoista miljoonaa. Tämän summan saamisesta ulkomailta vuodeksi tai kahdeksi olisi neuvottelut saatava hoidetuksi ehkä viimeistään kesäkuussa.
Tai sitten: hallituksen pitäisi puuttua asioihin lainan hankkimiseksi Hypoteekkiyhdistykselle, kuitenkin sillä ehdolla, että valtionpankki huolehtii rahojen saamisesta maahan.
Tällöin pankki voi saamansa valuutan katteella laskea liikkeelle omia seteleitään, maksaa niillä Hypoteekkiyhdistykselle ja antaa silti valuutasta puolet (8/15) hallituksen käytettäväksi.
Esim. 2 miljoonan lainasta pankki pitää hallussaan miljoonan ja laskee liikkeelle seteleitä 2 miljoonan arvosta – ja maksaa nämä Hypoteekkiyhdistykselle. Valtion käytettäväksi se antaa miljoonan verran valuuttaa.
Kun valtion obligaatioita parhaillaan lunastetaan ja maassa liikkuvien maksuvälineiden määrä supistuu täten vähintään 2 miljoonan verran, pankin setelistön lisääminen ei aiheuttaisi minkäänlaista vaaraa.
Jos valtion saamat rahat käytetään ennakoiksi kauppiaille, näiden on maksettava rahat takaisin vuoden kuluessa. Nämä maksusuoritukset taas antavat pankille mahdollisuuden supistaa setelistöään miljoonan verran.
–––
Jos maata kohtaa tänäkin vuonna kadon onnettomuus, myös maanomistajatalonpoikien on voitava luottaa siihen, että he saavat suoraa tukea. He ovat nimittäin viimevuotisen kadon takia niin pahasti velkaantuneet, etteivät he pysty selviytymään omin avuin.
Jos Hypoteekkiyhdistykselle onnistutaan saamaan ulkomainen laina, sillä saadaan apua järjestetyksi suurimmalle osalle.
Hallitukselle jää kuitenkin vielä paljon huolehdittavaa, kun juuri pienviljelijät eivät pääse yhdistyksen piiriin.
Lisäksi on jälleen maksettava kaikki ne uhraukset, joita on tehty tilattoman väestön hyväksi.
Niinpä ennen elokuun päättymistä ei pitäisi hyväksyä valtionrahastosta maksettavaksi yhtään ainoata menoerää.
Olisi myös hyödyksi, ettei valtion 3 3/5 %:n obligaatioita (ns. Saimaan kanavan papereita), joita on 1 100 000 ruplan arvosta, lunastettaisi lopullisesti, jotta ne voidaan laskea uudelleen liikkeelle tämän vuoden purjehduskauden päätyttyä.
Tämä ei aiheuta vaaraa; kuoletusrahastolla on nimittäin silloin varoja niiden lunastamiseen puolen miljoonan verran.
Maan eteläosien kruununmakasiineista pitäisi myös kuljettaa viljaa mahdollisimman paljon pohjoisosien kruununmakasiineihin.
Kun hätä pakottaa, ei nimittäin voida pitää kiinni siitä sinänsä oikeasta periaatteesta, ettei viljaa lainkaan anneta lainaksi.
Hätää ilmenee myös paljon jo heinä- ja elokuussa, ellei siihen mennessä saada varhaista ja hyvää satoa. Ehkä jo silloin on huolehdittava suorasta avunannosta muutamien viikkojen ajaksi. Samalla on kuitenkin otettava huomioon uuden kadon mahdollisuus.
Hätää kärsivissä maakunnissa oli viime syksynä vähän ruista kylvöihin. Tästä vähästä osa oli ulkomailta sinne tuotua. Eteläisemmiltä seuduilta tuotu vilja menestyy kuitenkin yleensä huonosti pohjoisessa. Saatu vilja voitiin lisäksi kylvää vasta myöhään. Niinpä näistä kylvöistä ei monilla seuduilla ole odotettavissa minkäänlaista satoa.
Sitäkin tarpeellisempaa on, ettei väestö joudu kärsimään kevätviljojen kylvösiemenen puutteesta ja että siemenvilja on laadultaan hyvää. Vaasan ja Oulun lääneissä viljellään enimmäkseen ohraa, Kuopion läänissä myös paljon kauraa. Kylvöt tapahtuvat toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa. Vain Vaasan läänin eteläosiin (Kristiinankaupunkiin ja Kaskisiin) saataneen siis kuljetetuksi uusia viljavarastoja riittävän ajoissa. Siellä on kuitenkin saatu ohrasta sato eikä ehkä tarvita sitä lisää. Muilla hätää kärsivillä seuduilla on tyydyttävä siihen, mitä paikalla jo on.
Väestö on kuitenkin käyttänyt luotonsaantimahdollisuutensa äärirajoille asti saadakseen kauppiailta leipäviljaa tarpeeseensa, ja siemenviljan hankkiminen käy monelle mahdottomaksi. Ulkomaisen ohran sopivuus tähän tarkoitukseen on epävarmaa. Joka tapauksessa se vaatii kypsyäkseen pitemmän ajan.
Useimmilla hallan koettelemilla seuduilla ei ole perunoita lainkaan. Ne istutetaan kuitenkin myöhemmin, ja jos niitä tuodaan satamiin esim. Ruotsista ja Virosta kesäkuun alkupuoliskolla, niitä on sisämaassakin saatavissa oikeaan aikaan.
–––
Kun nämä seikat otetaan huomioon, olisi hyödyksi:
että kruununmakasiineissa ja kauppiaiden varastoissa olevan ohran (ja kauran) itämiskykyisyys tutkittaisiin, jotta viljelijä voi olla varma siitä, että hänen saamansa vilja itää.
Kauppiaille tavaran tällainen tarkastuttaminen olisi tietysti vapaaehtoista, ja siitä heille pitäisi antaa todistus, jonka antamisesta asetettaisiin makasiineissa tieto näkyviin.
että väestölle ilmoitettaisiin julkisilla kuulutuksilla, mistä on saatavissa itämiskykyistä siementä – ja miten tätä ulkomaista tavaraa on käsiteltävä, saako sen esim. kylvää varhain vielä kylmään maahan; sietääkö se märkää soista maaperää jne.
Ruotsista koottu viljamäärä, joka on nyt varastoituna Tukholmaan, on oikeastaan tarkoitettu vain palkkatyöläisiä varten. Samoin se määrä, joka on täällä maan eteläosista lahjoituksina saatu. Niinpä näiden lahjoituserien jakaminen valtion varastoista maata omistaville talonpojille käy tuskin päinsä.
Kun paljon riippuu siitä, että kaikilla todella on siemenviljaa kylvöihin, hallituksen on väistämättä valvottava, että tämä on kaikille mahdollista.
Mainittujen kolmen läänin ohran ja kauran tarve arvioitiin 12 vuotta sitten noin 180 000 tynnyriksi. Ruista kylvettiin lähes 100 000 tynnyriä. Viljely oli kuitenkin jo tuolloin voimakkaassa kasvussa. Ja jos nyt, kun rukiin sijasta on kylvettävä runsaasti kevätviljaa, ohran ja kauran tarpeeksi arvioidaan 250 000 tynnyriä, arvio ei liene liian suuri.
Voidaan olettaa, että viime vuoden sato kattaa Vaasan läänin 30 000 tynnyrin tarpeesta ehkä puolet. Muissa lääneissä ohraa on saatu korjatuksi hyvin vähän, Kuopion läänissä tuskin lainkaan.
Valtion viljavarastoissa on nyt lähes 15 000 tynnyriä ohraa.
Niinpä tarvittaisiin suurin piirtein 150–160 tuhatta tynnyriä.
Nämä luvut ovat osaksi sangen epävarmoja. Niistä käy kuitenkin ilmi, etteivät viljelijät voi saada täytetyksi siemenviljan tarvettaan, ellei hallitus auta heitä asiassa, eikä varastoissa oleva vilja tähän riitä.
Hallitus pystyy helpoimmin auttamaan:
jos se ottaa kauppiailta vastaan jonkin määrän ohraa ja kauraa maksuksi heille annetuista ennakoista,
jos se myy kaikki varastoissaan olevan, myös tällä tavalla hankkimansa viljan viljelijöille kiinteään hintaan, joka lankeaa maksettavaksi kunnollisen sadon saamisen jälkeen, kuitenkin sellaisin ehdoin, että viljelijöiden sallitaan suorittaa maksunsa viljana hintaan, joka määrätään vähintään 5 % tuolloin käypää hintaa korkeammaksi.
Myynti tapahtuisi tavanomaisesti siten, että jokainen kihlakunta saa tietyn määrän, jonka avustustoimikunta jakaa tarvitseville, ts. myydään vain niille, jotka voivat esittää avustustoimikunnalta saamansa lupalapun. Täten vältetään kilpailu kauppiaiden kanssa kokonaan. Tarvitsevat eivät nimittäin pysty ostamaan heiltä mitään eivätkä saamaan heiltä luottoa.
Kauppiaat tuskin pyytävät paljonkaan enemmän kuin ostohintansa. Pitäisihän heidänkin myöntää luottoa päästäkseen eroon tavarastaan.
Avustustoimikuntien ja kuvernöörien arvioitavaksi väistämättä jää, miten paljon hallituksen on tällä tavalla otettava kauppiailta vastuulleen. Vaikka määrä oletettaisiin vain 50 000 tynnyriksi, hallituksella olisi sentään käytettävissään lähes 100 000 tynnyriä.
