Kurssista
1. Parikurssi on jalometallin määrien suhde kahden maan metallirahan välillä.
2. Vekselikurssi on yhdessä maassa toisen maan rahan osoitusten hinta.
Huomautus: a) Vekselikurssi riippuu sellaisten osoitusten (vekselien) tarjonnasta ja kysynnästä ja on siksi parikurssia jonkin verran kalliimpi tai halvempi.
b) Vekselikurssin putoamisella (venäläisessä kielenkäytössä = pienempi määrä ulkomaista rahaa samalla määrällä kotimaista) on kuitenkin selvä rajansa, jonka muodostavat metallirahan lähetyskustannukset. Heti kun tämä kustannusraja ylitetään, ei liikemies osta vekseleitä vaan lähettää maan metallirahaa ulkomaille.
Huom. Venäjällä kurssi noteerataan ulkomaan rahassa, ts. yksi bankomarkka jne. yhdestä hopearuplasta.
Suomen Pankki noteeraa nyttemmin markoissa ja penneissä. Pitää siis sanoa ”vekselikurssi nousee”, kun hinta markoissa ja penneissä nousee.
1. Kurssin vaikutuksesta tavaran hintaan.
Kun vekselikurssi laskee, on siitä seurauksena:
1. kotimainen vientitavara saa paremman maksun ulkomailla; sillä vienninharjoittaja myy vekseleitä
2. tuontitavara kallistuu; sillä tuonninharjoittaja ostaa vekseleitä
Kun vekselikurssi on niin alhaalla, että metallirahan vienti kannattaa, on siitä seurauksena:
1. maan rahakanta pienenee
2. tavaran hinta maassa laskee – ja siten myös vientitavaraa ostetaan halvemmalla
3. kulutetaan pienempiä määriä ulkomaisia tuontitavaroita
Näiden kahden seikan yhteisvaikutus on:
1. vienti kasvaa
2. tuonti vähenee
3. vekselien tarjonta kasvaa ja vekselikurssi niinikään nousee
4. kun vekselikurssi nousee yli pariarvon (siis kun ei ole *** ostajia), niin maahan tuodaan metallirahaa tai jalometalliharkkoja.
Setelirahan pakkokurssin vaikutuksesta.
Kun lailliseksi maksuvälineeksi määrättyä setelirahaa ei vaihdeta metallirahaan, on siitä seurauksena:
1. Rahakanta ei kasva eikä vähene ulkomaankaupassa, sillä laskipa vekselikurssi miten alas hyvänsä, ei setelirahaa voida viedä ulkomaille tuonnin maksamiseksi.
Huomautus: Täysin tarkkaan näin ei toki ole. Esim. valtakunnanpankki ostaa aina vekseleitä (diskonttaa) jonkin verran halvemmalla kuin myy ja voi pitää tämän erotuksen kassassaan. Mutta tämän merkitys on niin vähäinen, ettei sitä voida sisällyttää laskuihin.
2. Tämän seurauksena tavaran hinta maassa ei voi pudota.
3. Siis kotimainen tavara pysyy verrattain kalliina, niin että vienninharjoittajan alhaisesta kurssista saama voitto ei lisää vientiä.
4. Ulkomaisen tavaran kulutus ei vähentyneen rahan saatavuuden seurauksena vähene, eikä vientikään siksi vähene – vaikka tavara alhaisen kurssin takia kallistuu. Ts. ostetaan yhtä paljolla kuin ennenkin; mutta saadaan pienempi määrä tavaraa.
5. Yleensä rahakannan (kierrossa olevan setelimassan) suuruutta eivät määrää kauppaliikkeet, vaan sitä voi mielivaltaisesti lisätä, ei vähentää.
6. Mitä suurempi on setelimassa, sitä enemmässä määrin ilmenevät mainitut haitalliset seuraukset.
7. Vekselikurssin mukana laskee setelin arvo suhteessa tavaran arvoon, ts. jalometallin hinnan mukana kasvaa kaikkien muitten tavaroitten hinta. Tällä laskulla on rationaalinen rajansa vasta kun setelikannan arvo ei enää ole suurempi kuin liiketoiminnan vaatiman rahakannan. Setelirahan arvonmenetys tulee tällöin metallirahan viennin tilalle alhaisen vekselikurssin seurauksena.
Nykyisestä tavaran hinnasta Suomessa
Kun keisarillisella käskyllä oli 1840 määrätty, että hopearuplamääräisten esivallan takuulla varustettujen setelien tuli olla käypiä samasta kuin hopearaha, ja tämä seurauksena Suomen Pankin täytyi ottaa vastaan Venäjän seteleitä, on Suomi nykyään samojen huonojen rahaolojen rasittamana kuin Venäjä.
Tämän seurauksena:
Tavaran hinta maassa on noussut, ts. seteliraha käy vähemmästä kuin nimellisarvostaan.
Tavaran hinta (setelin arvon heikkeneminen) ei toki seuraa tarkoin vaihtokurssia, jalometallin hintaa. Mutta koska kurssi on jo vuosia ollut viidestätoista kahteenkymmeneen prosenttia alle pariarvon, niin voidaan katsoa, että setelirahan arvo päivittäisessä liikkeessä on nykyisin noissa rajoissa.
Tuo arvo on kuitenkin erilainen suhteessa eri tavaroihin, joiden pari on siis noussut eri lailla.
1. Kaikkien ulkomaisten tuontitavaroitten hinnannousu vastaa *** vekselikurssissa, koska tuonninharjoittajan on ostettava vekseleitä kurssin mukaan niiden maksamiseksi. Mutta lisäksi on niin, että kun tuontitavaroita otetaan neljännesvuosittain 3, 6 ja 9 kuukaudeksi, niin tuonninharjoittaja on epävarma siitä, miten alas kurssi tuona aikana laskee, ja siksi hänen on asetettava myyntihintansa liian korkeaksi, jotta hän saa sen kattamaan mahdollisen kurssin heikkenemisen. Näiden tavaroiden hinnannousu on siksi itse asiassa aina suurempi kuin vekselikurssin muutos tuonnin ajankohtana.
Huomautus: Varmaa on, että tämä hinnannousu koettelee myös kaikkia kotimaisia tehtaita, jotka ovat riippuvaisia ulkomaisesta raaka-aineesta, ulkomaisista koneista, kivihiilestä jne.
2. Maan vientitavaroitten hinta on noussut lähelle vekselikurssin määrää. Sillä vekseleitä myyvä vienninharjoittaja saa maksun diskonttokurssin mukaan, mikä on hieman alle vekselikurssin – esim. tällä hetkellä Hampurin vekselikurssi on 28 3/8 groschenia diskonttokurssi 28 3/8 groschenia. Toisin sanoen pankki maksaa vienninharjoittajalle, vekselin myyjälle, yhden ruplan 28 3/8 groschenista mutta myy tuonninharjoittajalle, vekselin ostajalle, 28 3/16 groschenia sterling banco samaan hintaan, yhdellä ruplalla. Pariarvon vallitessa olisi vienninharjoittajan maksettava suunnilleen 33 15/16 ruplasta. Kyseinen voitto antaa hänelle tilaisuuden maksaa itse enemmän ostaessaan tuontitavaraa, ja kilpailu pakottaa hänet siihen.
Kuitenkin hillitsee tätä hinnannousua eräitten vientitavaroitten osalta vienninharjoittajan epävarmuus kurssista sinä ajankohtana (kesällä), jolloin hän laivaa tavaransa ja saa maksunsa. Valitettavasti on kuitenkin kurssin lasku ollut varmempaa kuin sen nousu.
Huomautus. Koska tämä koskee myös venäläisiä vientitavaroita, niin myös kaikki ne, joita tuodaan Suomeen, ovat täällä saman hinnannousun alaiset.
Tätä nykyä voidaan siis hinnan katsoa nousseen alhaisen vekselikurssin seurauksena.
Vähintään 20 % esimerkiksi:
Suola
Kahvi
Arrakki, rommi ym.
Viinit
Kaikenlaiset ulkomaiset kankaat, vaatteet ym. } Tuontitavarat ks. 1.
Hyvälaatuinen tupakka
Mausteet
Posliinit ja lasit
Metallityöt ym.
Maalit ja väriaineet
Hieman vähemmän kuin 20 %
esimerkiksi
Sokeri
Puuvilla – lanka ja kankaat vanu, tupakkatuotteet }hyvälaatuiset kotimaiset tehdasvalmisteet ks 1. huomautus
enemmän kuin 15 %
esimerkiksi
Puutavara – myös polttopuu
Rauta
Voi, Liha } Kotimaiset vientituotteet ks 2.
Pellavalanka ja pellavatuotteet
Jauhot
Ryynit
Nahka, Huonompilaatuinen tupakka } Venäläiset vientituotteet ks 2. Huomautus
Tali ja steariini
Hamppu ja pellava
sekä muita tuotteita
ehkä alle 15 %
esimerkiksi
Paperi
tapetit
Lasitavarat } Kotimaiset valmisteet ks 1. Huomautus
Rautapelti- ja rautaläkkityöt
ym.
Kun kaikkien mainittujen elintarpeitten hinnat ovat nousseet, niin on selvää, että kotimaisten tavaroitten tuotantokustannukset ovat väistämättä yleisesti kasvaneet, ja että myös työpalkat, varsinkin käsityöläisten palkat, ovat seuranneet tätä yleistä hinnannousua.
Pankin hopeanvaihdon aloittamisen vaikutus
Tämän vaikutus on luonnollisesti se, että kaikkien mainittujen tavaroitten hinnat laskevat suunnilleen viidestätoista kahteenkymmeneen prosenttiin. Toisin sanoen maksetaan 85–80 kopeekkaa tavarasta, joka ennen maksoi yhden ruplan.
Tämä hinnanlasku koskee heti
1. Kaikkia ulkomaisia tavaroita ja ulkomaisesta raaka-aineesta valmistettuja kotimaisia.
Sillä kilpailu uuden tuonnin kanssa pakottaa myös aikaisemmin tuotua tavaraa hallussaan pitävät heti laskemaan sen hintaa.
2. Kaikkia vientituotteita.
Mutta 3. Myös kaikkia venäläisiä tuotteita.
Sillä myös nämä maksetaan hopealla tai vekseleillä tai venäläisillä seteleillä, joita saadaan vekselikurssiin.
4. Kotimaisia tuotteita, jotka kilpailevat ulkomaisten tai venäläisten kanssa.
Esimerkiksi 1 matto jauhoa maksaa nyt 8 ruplaa
1 matto suomalaista ruista 6 ruplaa
Jauhomaton hinta laskee 6 ruplaan 30 kopeekkaan
Ruismaton hinnan täytyy laskea 5 ruplaan.
Sen sijaan muitten kotimaisten tavaroitten ja työpalkkojen hinnat laskevat vähitellen. Mutta viimeksi mainittuja tavaroita on vähän, kuten edellä esitetystä käy ilmi. Niiden hinnanmuodostuksen aika on laskettava kuukausissa.
Esimerkiksi maidon hinnan täytyy laskea vientitavaroitten voin ja juuston hintojen mukana, joita laskee kilpailu venäläisen ja ulkomaisen tavaran kanssa.
Työpalkat laskevat pakosta, koska tavara, työn tulos, joudutaan myymään viidestätoista kahteenkymmeneen prosenttiin halvemmalla.
–––
Yleinen huomautus
On selvää, että kyseinen tavaran hinnanlasku on vain nimellinen.
Sillä tavaran arvo ei muutu, vaan käyvän rahan. Rupla seteleinä ei kuitenkaan ole arvokkaampi kuin 80 kopeekkaa hopeana. Tavara, joka nyt maksaa 1 ruplan, maksetaan siis itse asiassa 80 kopeekalla. Kun metallirahasta tulee ainoa käypä, maksetaan sama tavara edelleen 80 kopeekalla, samoin kuin 80 kopeekkaa silloin maksetaan ruplalla seteleitä.
Kysymys siitä, miten paljon setelirahana palkkansa saava Suomeen sijoitettu venäläinen sotaväki menettää, kun tämä palkka muutetaan maksettavaksi metallirahana kurssin mukaan, saa vastauksensa näin:
Eritellään, millaisia tarvikkeita upseeri ja sotamies ostavat.
Selvitetään, miten paljon kalliimpia nämä tarvikkeet nyt ovat setelin heikentyneen arvon seurauksena.
Näistä tarvikkeista eritellään ne, joiden hinta laskee heti metallirahan tultua ainoaksi käyväksi, koska niiden hinnanlasku vastaa vekselikurssia, kurssia jonka mukaan seteleinä maksettu palkka voidaan muuttaa hopeapalkaksi.
Huomautus. Jos myös vientitavaroitten hintaero on jonkin verran vekselikurssia pienempi, niin on sen sijaan tämä ero kaikkien ulkomaisten tuontitavaroitten kohdalla suurempi ja on venäläisten tavaroitten kohdalla sama kuin vekselikurssi. Niitä tarvikkeita ajatellen, joiden hinta laskee heti, on siis odotettavissa pikemminkin voittoa kuin tappiota.
Lasketaan mahdollinen tappio niistä tarvikkeista, siis vähäisestä määrästä suomalaisia tuotteita, joiden hinta vasta vähitellen laskee, ja aika, jonka tämä tappiollisuus mahdollisesti kestää.
Mahdollista on laskea myös tappio, joka voi sattua Venäjän vekselikurssin ja Venäjän setelirahan laskiessa edelleen.
Mutta tämä tappio ei kohtaa ainoastaan Suomeen sijoitettua sotaväkeä, vaan kaikkia Venäjän palkansaajia. Se on siksi kokonaan kysymyksen ”Suomen rahanuudistuksesta koituvat tappiot” ulkopuolella. Tänne sijoitettu sotaväki osallistuu ensiksi mainittuun tappioon niin kauan kuin sen palkka maksetaan paperina, vaikka mitään rahanuudistusta Suomessa ei tapahtuisikaan.
