Oulussa 5.12.1866
Jalosukuinen Herra Senaattori ja Ritari.
Jo viime postissa sain tiedon huhusta, jonka tänä päivänä saapuneet sanomalehdet näyttävät vahvistavan, ja otan näin ollen vapauden onnitella sydämellisesti ja vilpittömästi Herra Senaattoria hänen osakseen saamansa kunnianosoituksen johdosta, samoin kuin onnittelen maan aatelia siitä, että sääty saa pian edessä olevilla valtiopäivillä lukea jäsentensä joukkoon miehen, joka isänmaalle suorittamiensa monien ja suurten palvelusten kautta on saavuttanut nyt koko säädyn hyväksi koituvan kokeneisuuden.
Ilahduttavaa on myös nähdä, että kuvernööri Antellin, taitavan ja monipuolisesti kokeneen virkamiehen, ansiot on tunnustettu korkeammalla taholla. Kanslianeuvos Rein ja valtioneuvos Arppe ovat saaneet tunnustuksensa ennen herroja, ja kun ajattelen Teitä kaikkia, voin valtiopäivillä mahdollisesti järjestettävässä onnittelutilaisuudessa vain pysyä kuuntelijan roolissa – ja valitettavasti siellä minua häiritsee kiusallinen vammani, joka varmasti melkoisesti vähentää hyötyä, jonka voisin opiksi itselleni saada säädyn keskusteluista.
Kiitän nöyrimmästi Herra Senaattorin kunnianarvoisasta kirjelmästä viime marraskuun 23. päivältä; Oulaisten lähettämä asiamies lienee ollut maanviljelijä Törmälä, koska olen saanut muualta kuulla hänen lähteneen pääkaupunkiin. Kuten Herra Senaattori kirjoittaa, mies ei ole aivan mahdoton, mutta kappeliseurakunta, jonka puolesta hän on puhunut, on niin viheliäisen surkeassa tilassa, että muutamat kymmenet perheet joutuvat siellä väistämättä lähtemään kodeistaan ja tiloiltaan. Tästä läänin osasta perityt liian raskaat maaverot lienevät nekin vaikuttaneet tähän valitettavaan lopputulokseen.
Asianomaisille maahantuojille tai velkojille ei liene kovinkaan helppoa uudistaa Suomen Pankin hallinnoimasta avustusrahastosta saamiaan lainoja, sillä lainojen maksamiseen on myönnettävä lykkäystä ensi vuoden lokakuuhun saakka, jotta siitä olisi hyötyä, eikä niin pitkien luottojen myöntäminen kuulu pankin tapoihin, puhumattakaan uuden lykkäyksen myöntämisestä puolen vuoden kuluttua. Olen kuitenkin ilmoittanut asianomaisille Herra Senaattorin kirjeen sisällön tältä osalta.
Saa nyt nähdä, millaisia tuloksia kuulutettu viljalainojen perintä tuottaa! Ainahan jotakin saadaan, toinen asia on, joudutaanko samat viljat antamaan uudelleen lainaksi keväällä. Toistaiseksi ei tunnu olevan tarvetta hätäaputöihin, mutta olisi toki hyväksi, jos tänä talvena saataisiin hiukan ansiotöitä järjestetyksi kruunun metsiin.
Tästä hurskaasta toiveesta riippumatta minun on tunnustettava, että senaattorin käsky uusien pakkohuutokauppojen pitämisestä yllätti minut. Mahdollisuuksia saada jotakin myydyksi näyttää olevan perin vähän, etenkin kun olemme saaneet tänä vuonna poikkeuksellisen varhain paksulti lunta. Kalastusta Tornion-, Kemi- ja Iijoessa on rajoitettava kattavilla säännöillä uiton helpottamiseksi, tarvitaan muutoksia joihinkin pakkohuutokauppojen edellytyksiin, parempia suhdanteita ja – vielä paljon muuta, ennen kuin tämä asia saadaan kunnolla käyntiin.
Vaikka valtiovaraintoimituskunnan kirjeessä ei ollut nimenomaista mainintaa seuraavasta seikasta, olen rahvaalle antamassani kuulutuksessa antanut luvan maksaa määrätyn hinnan mukaisesti rahalla sellaisia lainoja, jotka olisi pitänyt maksaa tuotteina. Olen varma siitä, että siten saadaan perityksi melkoinen summa Kemin ja Kajaanin kihlakunnista.
Toivoen Herra Senaattorin edelleenkin muistavan minua ystävällisesti minulla on kunnia allekirjoittaa olevani erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen
Jalosukuisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
