Turussa 23.9.1867
Kunnioitettu Veljeni!
Eilisessä sähkeessä en pystynyt antamaan täydellisiä tietoja viljan hinnoista, ja vaikka tilanne on nytkin samanlainen, minun on kuitenkin mielestäni selvitettävä lähemmin tämän läänin tilannetta ja perusteita, joiden takia arvioin, että viljan ostaminen täältä tuottaa kruunulle vaikeuksia. Ruissato on koko läänissä jäänyt keskimääräistä pienemmäksi – ehkäpä Ahvenanmaalla ja joissakin saaristopitäjissä on voitu saada kylvetystä määrästä 4–5-kertainen tulos – samoin osissa Halikkoa, Uskelaa sekä Paimiota – mutta muualla sato on vain kaksin- ja joissakin paikoissa enintään kolminkertainen, ja pohjoisissa kihlakunnissa on paikoitellen saatu vain kylvön määrä korjatuksi, toisissa paikoissa ei edes sitäkään. On itsestään selvää, että eräät herraskartanot ovat poikkeuksia.
Kun Veljen sähke saapui, luonani oli muuan porilainen, joka kertoi, että Porissa oli nähty vain muutamia tynnyreitä ruista ja että siitä syystä oli aluksi maksettu 30–32 markkaa, mutta nyttemmin, hänen matkalle lähtiessään, 35–36 markkaa. Sinne on tuotava ulkomailta paljon jauhoja nälänhädän välttämiseksi. Tilanne on samanlainen täällä Turussa. Ruis maksaa täällä nyt 32 ja ruisjauho 36 markkaa tynnyriltä – saatavissa on hyvin vähän. Kauppiaat ovat tilanneet jauhoja Venäjältä – mutta pelkäänpä silti, että täällä koetaan kevätpuolella pahaa puutetta. Ohraa ei ole vielä ollut myytävänä. Olen puhunut Julinin ja Dahlströmin kanssa – molemmat panimon omistajia. He ovat tiedustelleet kirjeenvaihtajiltaan ohran saantia ulkomailta. Uskon kuitenkin, että tuonnempana täältä voidaan ostaa ohraa jonkin verran, jos ostajia lähetetään ajoissa suurtilojen omistajien puheille, mutta vielä on liian varhaista sanoa, voidaanko sitä saada vähemmällä kuin 26 markalla tai edes silläkään hinnalla, sillä kaikkea ei ole vielä puitu eikä kaikesta idätyskokeita tehty.
Aion tehdä lokakuun 3. päivästä alkaen kiertomatkan läänin keski- ja pohjoisosiin ja yrittää suullisilla keskusteluilla saada kunnat ryhtymään joihinkin toimiin torjuakseen sinne pian ilmaantuvaa hirmuista hätää, jonka tulosta olen aivan varma. Kiertokirjeillä ja leipomuskursseilla ei saada aikaan mitään, ellei väkeä saada ymmärtämään opetusten soveltamisen välttämättömyyttä tai pakoteta sitä näin toimimaan.
Tämä matka kestää 3 viikkoa, ja sen jälkeen kerron tilanteesta. Vasta silloin voidaan myös toivoa saatavan luotettavia tietoja kevätviljojen sadosta.
Toimeentulon turvaamisen näkymät ovat varmasti kaikkialla huolestuttavia – havaitsen tämän siitä, etten itse ole uusmaalaiselta maatilaltani saanut ruista tarvitsemani siemenviljan lisäksi edes oman talouteni tarvitsemaa täyttä määrää ja että jouduin auttamaan monia alustalaisiani luovuttamalla heille siemenviljaa ja että muut selittivät minulle, että heillä oli kylvöjensä jälkeen jäljellä vain mitättömän vähän, joten he eivät pystyneet maksamaan pitäjänmakasiinista saamiaan lainoja eivätkä papille meneviä maksuja. Tämän takia olen joutunut tilaamaan venäläisiä jauhoja ruokkiakseni 50 taloutta Pernajassa tulevaan satoon saakka!
Erinomaisen kunnioittavasti
C. M. Creutz
