Perhe

12.9.1848   Oma rakas Mieheni!    Luojalle kiitos että olet onnellisesti perillä, ja terveenä, minä olin niin huolissa, ero oli nyt vaikeampi kuin viimme kesänä. Koko ajan tuli mieleen ajatus että me emme ikänä enää tapaa, ja minusta tuntui, kun Sunnuntai iltana erosimme, sinä menit kammariisi ja minä jäin yksin huoneeseeni, että minä tästä lähin jäisin vaille tukea, Luoja miten se oli raskasta, eikä se ole vielläkään hävinnyt, minussa on niin kovin paljon vikoja, ja voit uskoa että näen ja ymmärrän miten vähän pystyn tuottamaan sinulle onnea. Mutta jos osaisit lukea sisintäni niin näkisit,...