Helsinki 16.9.1848
Rakas Muoriseni!
Torstain 14. päivän iltana tulin tänne matkan jälkeen, joka vain muutaman saderyöpyn osalta erosi tavallisesta, ikävästä kuskikyydistä. Asun Fr. Tengströmin luona, tällä haavaa yksin viiden korean huoneen asunnossa. Terveyteni on hyvä, kolera ei ole täällä vaarallinen. Se on näinä päivinä riehunut pahemmin vain Suomalaisten Merisotilaiden keskuudessa. Joten minun puolestani Sinä voit olla aivan rauhallinen.
Huomenna matkaan kunniatervehdyksille Kenraalikuvernöörin, vara Kanslerin ym. luo. Saa nähdä millainen heidän vastaanottonsa on. Tähän mennessä tuntuu, kuin minulla olisi hyvä mahdollisuus virkaan. Mutta siihen ei ole luottamista. Eikä se tuota juuri iloakaan. Minun ainoa iloni on, että minulla on Teidät, rakkaani, rauhaisa koti ja jokapäiväiset tarpeet – jotka toivottavasti pystyn hoitamaan, niin kauan kuin Luoja antaa terveyttä ja voimia.
Sano Papalle, että tapasin Mikkelissä Proviisori Wasastjernan, että hän ei siis suinkaan ollut sairauden vuoksi estynyt saapumasta, minkä vuoksi sanoin hänelle, että Pappa oli kuullut jonkun matkalaisen kertovan siitä ja antanut minulle tehtäväksi hankkia uuden proviisorin täältä, ja että hän lupasi lähteä vielä tällä viikolla. Luultavasti hän kuitenkin viipyy pari päivää pidempään mutta saapuu varmasti samaan aikaan kuin tämä kirje.
Torstain vastaisena kylmänä yönä minä ajattelin meidän papujamme, herneitämme ja neilikoitamme. Oletkohan mahtanut poimituttaa ja korjata ne talteen keskiviikko-iltana? Neilikat kärsisivät pahimman vahingon.
Emmalle terveisiä Ehrströmeiltä, siellä kaikki ovat terveinä.
Luoja olkoon tykönänne Te minun kaikki rakkaani. Teidän vuoksenne minä elän ja olen Sinun uskollinen hellä puolisosi.
Snellman
PS On ehkä paras, ettei hae kyökkipiikaa täältä. Jos voit saada lapsille jonkun iäkkäämmän ihmisen, niin maksa, mitä vaaditaan. Nuorista hoitajattarista ei ole mihinkään.