Iisalmi 15.7.1849
Hellästi Rakastettu Puoliso!
Kiitos oma Rakas Puoliso, sinun hellästä, rakastavasta kirjeestäsi, se teki minut sanomattoman iloiseksi varsinkin kun, luulin ettet ehtisi kirjottaa. Minulla on täällä parhaat hetket, silloin kun saan vastaan ottaa kirjeitä sinulta, et arvaa miten kärsimätön minä olen koko edellisen päivän. Syy miksi sain kirjeesi niin myöhään, oli se, että Hongelin viipyi monta päivää kauvemmin kuin aikoi, kun sinä läksit.
Rakkautesi tekee minut onnelliseksi, kumpa saisin säilyttää sen meidän päiviemme loppuun sillä mitä olisi koti jossei siellä olisi rakkautta, eihän se olisi rauhaisa koti, ja Lapset, Luoja varjelkoon ettei heillä olisi toisenlaista kotia.
Ja kaikki on minun käsissäni sinä sanot, ja jos näkisit sisimpääni, näkisit että suurin pyrkimykseni maailmassa on, hoitaa huolella, kaikki, mikä minun vallassani on, jotta laittaisin Sinulle, ja Lapsille kodin jolle ei Teistä olisi vertaista.
Minulla on sydäntä lähellä myös että olisi hyödyksi muille Ihmisille, köyhille vertaisilleen voisi tuottaa sentään aika paljon iloa, vaikka tuloja olisi vähemmänkin, mutta monilla suurempi tuloisilla on paljon vähemmän mahdollisuutta siihen kuin minulla, niin sinä olet usein sanonnut minulle, mutta olen kuitenkin käyttänyt sitä kovin vähän, mutta Jumalan avulla uskon että kaikki muuttuu kun tässä tulee lisää ikää ja järkeä, mutta minä kiitän silti usein mielessäni Sallimusta, joka lähetti minulle sinut, niin että voit rakastaa minua, vaikka minä olin ymmärtämätön Lapsi joka tuotti sinulle niin suurta tuskaa, sitä minä en voi ikänä antaa itselleni anteeksi, se tulee satuttamaan minua aina, mutta Rakas Puoliso älä enää muistele sitä aikaa pyydän sitä sydämmestäni. Minulle on ihanaa kun minulla on sinut Rakas Mieheni, ja tietää että sinä taistelet toden ja oikean puolesta, uskotko etten minäkin olisi kykenevä jättämään kaiken sen vuoksi, nimittäin, tämän Maailman turhia huvituksia, ja elää vain meille itsellemme sisäistä elämää. Mutta kaikkia näitä ajatuksia en olisi koskaan saanut mieleeni, jossen olisi tutustunut sinuun, jossei Jumalan Enkeli olisi lähettänyt sinua johdattamaan minua tielle joka oli minulle ihan tuntematon, mutta joka nyt on tullut yhä selvemmäksi, minä olen jo kauan ymmärtänyt minkä lainen surkea olio olen ja kuinka paljon minä vielä tarvitsen jotta olisin Ihminen, mutta aijon yrittää kaikkeni, jotta asia tulisi paremmaksi. Nyt kun katson mitä olen kirjottanut ja näen että lauseet on ihan nurin kurin, mutta älä naura sille, sillä ne kumpuavat sydämmen sopukoista.
Lapset ovat Luojan kiitos terveitä, ovat molemmat punakoita, Pojukin on vähän päivettynyt, nyt on ollut niin tavattoman kauniita päiviä, että ne ovat ulkona aamusta lähtien. Perjantaina kävimme retkellä maalla. Herrat lähtivät klo 4 aamulla ja me sitten klo kaksitoista, aamiainen ja päivällinen samalla kertaa, meillä oli venematka, Lapset olivat mukana, ja niillä oli hauskaa. Poju on kaltaisensa hampaita ei ole vielä näkynyt, mutta reipas ja iloinen hän on, ja tyytyväinen ulkona olosta.
Hanna on myös kiltti lapsi, älä ole hänestä huolissa, äläkä pelkää että hänestä tulisi jotenkin hemmoteltu, Tätikin pelkää sitä kovasti. Hanna osaa ikävöidä sinua, hän on monta kertaa kysynyt minulta, missä Pappa on, ja tahtoo tulla sinun luoksesi, mutta pikku Poju ilahtuu, kun näkee jonkun jolla on piippu heti hän ojentaa pikku käsivarsiaan sitä kohti. Viimme postissa kirjoitin Papalle ja sain myös häneltä kirjeen, oli varmaan ensimmäinen kerta, oikein hauskaa oli kirjotin ja kysyin häneltä miten sinun matkasi meni, ja pyysin että hän kirjoittaisi pari riviä siitä, ja Pappa soi minulle tosiaan sen ilon että kirjoitti pari riviä. Ida ja Olivia ovat Kuusiniemessä.
Tahdon kovasti kirjoittaa Apelle ja teenkin niin, Oulun postin kautta, on mukava taas tervehtiä häntä, muutamalla rivillä.
Miten Calle rukka voi, menikö hän siskonsa luokse vai onko Helsingissä? Eikö sinun ole raskas huolehtia hänestä, kun sinulla on niin monta muutakin huolta ja työtä, mutta kyllä hänellä varmaan on hauskaa. Sano minulta sydämmellisiä terveisiä, ja sano että ajattelen häntä usein ja rukoillut että Jumala kuulisi hänen rukouksensa ja tekisi hänestä kunnon rehellisen Ihmisen, niin että sinä vielä saisit hänestä iloa, ja minua ilahduttaisi kovasti, jos tietäisin että hän pitää minusta, vaikka olen usein surrut, kun näyttää että on päin vastoin, mutta ehkä olen erehtynyt, hän tietää kyllä että minä pidän hänestä. Jos voisit siirtyä tänne luoksemme pariksi minuutiksi, näkisit pienet Lapsesi nukkumassa, niin suloisesti, Herra heitä siunatkoon.
Hyvästi nyt oma Puoliso, kumpa kerkiäisit pian pian meidän luoksemme, jotka ikävöimme sinua, kumpa kaikki menisi hyvin Näkemiin.
Täti ja Setä lähettävät sinulle terveisiä ja myös Nanny, kaikki he ovat niin tavattoman herttaisia. Mutta Tädistä minä pidän oikein oikeasti.
Minä olen alkanut vieroittaa pikku Pojua, ei näytä olevan vaikeata hänelle. Tohtori Lönnrotin häät oli Perjantaina, ja tänään nuori pari aikoo palata Kajaaniin.
