Kun asiakirjat oli luettu, lausui senaattori Snellman, – että kuten asiakirjoista käy ilmi, myös Oulun läänin kuvernööri on katsonut sellaisen suoran vankikuljetuksen voivan käydä päinsä. Tarkemmat tiedot kuitenkin puuttuivat siitä, mitä teitä olisi käytettävä, näiden teiden pituudesta ja laadusta lähinnä ajatellen niiden kulkukelpoisuutta kesällä ja talvella; kulkevatko ne asuttujen seutujen halki ja onko rajan läheisyydessä kummallakin puolella sopivia paikkoja, joihin vankeja voidaan jättää ja vastaanottaa, sekä luotettavia henkilöitä, joille sellainen tehtävä voidaan uskoa. Senaattori katsoi tarpeelliseksi, että ennen kuin asia otetaan lopulliseen käsittelyyn, on mainittua kuvernööriä kehotettava toimittamaan keisarilliselle senaatille puuttuvat tiedot sekä ne ehdotukset, joihin asiaintilat saattavat antaa aihetta. Samoin havaitaan asiakirjoista, että Kuopion läänin ja siihen rajoittuvien Venäjän kuvernementtien välillä kulkevat tiet eivät ole erityisen ajokelpoisia eivätkä ainakaan kaikkina aikoina vankien kuljetukseen kelpaavia. Näin ollen katsoi senaattori tarpeelliseksi pyytää Kuopion läänin kuvernööriltä lausuntoa siitä, olisiko mainittujen läänien ja kuvernementtien välisen suoran vankikuljetuksen sijasta sopivampaa kuljettaa vankeja Viipurin läänin kautta. Tällöin käytettäisiin tuon läänin kuvernöörin vankien kuljetusta varten ehdottamaa tietä, joka kulkee Salmin pitäjän Virtelän kylän ja Aunuksen kuvernementin Rajakonnun kylän välillä, paitsi jos mahdollisesti joissakin tapauksissa on pidettävä parempana Oulun läänin kautta tapahtuvaa vankien kuljetusta.