Pyydän kohteliaasti tilaa Morgonbladetista seuraavalle:
Ministerivaltiosihteeri ym. kreivi Armfeltin muistopuheen kirjoittaja on pitänyt tarpeellisena esittää kuitenkin tarpeettoman kiivaassa ”vastauksessa” huomautuksia, jotka kohdistuvat Morgonbladetin numerossa 138 [po. 239] esittämiini tietoihin, jotka koskivat muistopuheessa esitettyä ”kuulopuhetta” 10. huhtikuuta 1861 julkaistun manifestin synnystä.
Omasta puolestani totean asian lisäselvittelyn täysin tarpeettomaksi. Arvoisa kirjoittaja sanoo olevansa kanssani samaa mieltä paroni Langenskiöldin isänmaallisesta mielenlaadusta ja vihjaa, että hänen suhtautumisensa asiaan on johtunut väärinkäsityksestä. Jos tämän käsityksen ilmaiseminen jollakin tavalla olisi käynyt päinsä ”kuulopuheen” esittämisen yhteydessä, en olisi kirjoittanut tiedoistani. En takerru siihen, että kirjoittaja nyt kuitenkin pitää ”kuulopuhetta” kirjoittajan oman käsityksen mukaisena. Olenhan jättänyt tarkastelematta sen ”kuulopuheen” välittämän tiedon, että ehdotus valiokunnan koollekutsumisesta olisi herätetty ”Pietarin komiteassa” , samoin kuin kirjoittajan ilmoituksen, että kreivi Berg ”osallistui neuvoston istuntoon, jonka hallitsija piti manifestin allekirjoittamisen takia”. – Huomautan vain, etteivät tuollaisia täsmällisiä tietoja juuri pysty todistamaan muut kuin paikalla olleet ja että tarkoituksenmukaisena pidettäneen sellaista järjestystä, että komitea kokoontui ennen neuvoston istuntoa, joten kreivi Berg saattoi jälkimmäisessä tuskin harjoittaa ”sivulta päin tulevaa” vaikuttamista edelliseen, kuten kuulopuheessa kerrotaan. Ja arvoisan kirjoittajan suopeaa myöntymystä odottaen tunnustan, että mielestäni hänen koko esityksensä osoittaa, ettei hän tiedä ehdotuksen syytä.
Pyydän kirjoittajaa suomaan hyväntahtoisesti anteeksi sen, että sanamuoto: ”Lieneehän valistunut mielipide maassa jo kauan sitten tunnustanut” jne. on sattunut hahmottumaan sellaiseksi, että kirjoittaja on saattanut tuntea sen loukkaavaksi. Sanat kohdistuivat ainoastaan mainittuun ”kuulopuheeseen”. Kun toisessa kohdassa sanoin, että vuoden 1863 valtaistuinpuheen olisi pitänyt saada muistopuheen pitäjä vakuuttumaan siitä, ettei valiokunnan koollekutsuminen voinut olla joidenkin juonittelijoiden syytä, tämä toki johtui siitä, että kirjoittajan tapa kertoa ”kuulopuheesta” ilmaisi hänen pitävän valiokuntaa kreivi Bergin aikaansaannoksena. Sellaista temppua saanen sanoa juonitteluksi, jos haluan. – Ja kun kirjoittaja on nyt hyväksynyt ”kuulopuheen” omaksi käsityksekseen asiasta, minulla näyttää olleen aihetta ilmaista esittämäni käsitys muistopuheen pitäjän tarkoituksesta.
En voi ymmärtää kirjoittajan sanoja, että manifesti varmastikin oli se valtioteko, ”johon ministerivaltiosihteeri olisi kaikkein viimeiseksi halunnut nähdä nimensä yhdistettävän” , muulla tavalla kuin siten, että hän on mieluummin nähnyt nimensä yhdistettynä kaikkiin niihin valtiollisiin asiakirjoihin, joista se on ollut luettavissa. Mitään muuta merkitystä en pysty löytämään. Ja on toki sallittua olla toista mieltä mainitusta arviosta. Ovathan molemmat kannanotot vain olettamuksia. Samoin on varmaankin sallittua olla eri mieltä jonkin tapahtuman seurausten laajuudesta. Minusta on soveliaampaa lukea valtioteon seurauksiksi muita valtiotekoja, kirjoittaja haluaa pysähtyä siihen arviointiin, jonka yksittäinen valtioteko aiheuttaa.
Tämä kaikki on hyvin ikävää. Kirjoittaja on kuitenkin esittänyt näihin kohtiin kohdistuvat huomautuksensa ikään kuin niissä olisi kyse loukkauksista ja virhetulkinnoista. Enkä halua osoittaa asianmukaisen kunnioituksen puutetta jättämällä selityksen antamatta.
Omasta puolestani pyydän saada esittää vastalauseeni sitä vastauksessa esitettyä tietoa vastaan, että olisin todistanut kreivi Bergin ”pohdiskelleen joitakin valtiopäiviä koskevia suunnitelmia”. Minä näen tuollaisen tiedon esittämisen olevan pelkkä erehdys. Lisäksi oli tärkeätä muistuttaa, että senaatti saattoi valtiopäiväkysymysten käsittelyn lopulliseen päätökseen täysistunnossaan 4. toukokuuta, niin että sen asiaa koskeva anomus lähti manifestin julkaisemisen jälkeen päinvastoin kuin muistopuheessa annetaan ymmärtää. Paikkansa pitää kuitenkin se tieto, että asian käsittely kummassakin osastossa oli saatu suoritetuksi loppuun vuoden 1861 alussa, jolloin siis luultavasti tiedot esille otettavista asioista olivat täydelliset. Vastauksen tähän kohtaan liitetyt pisteliäät sanat olen jo lukenut tarpeettomien sanojen joukkoon.
