Turkin yritys kiemurrella irti Euroopan suurvaltojen vaatimista tehokkaista takuista sen pahoja tekoja vastaan Bosniassa, Hertsegovinassa ja Bulgariassa on antanut pörssikeinottelijoille ja sähketehtailijoille kaivatun tilaisuuden levittää sotapelkoa. Itse paikalla oleva kollega on katsonut sopivaksi lyöttäytyä samaan liikkeeseen – eli antanut johtaa itsensä pitämään sotahuhuja muunakin kuin sensaatiosepityksinä, joita ne toistaiseksi ovat.
Yksi on varma: keisari Aleksanteri II:n monta kertaa Euroopan hyväksi todistettu rakkaus rauhaan. Ruotsin sanomalehdet ovat tarjoilleet vakuutuksia, että kolmen keisarin liitto on myytti. Muutama Venäjän lehti on melkeinpä kannattanut niitä, kun ruhtinas Bismarck ei ole jossain lehtiartikkelissa katsonut hyväksi yhtyä Venäjän kansan kauniiseen ja lämpimään myötätuntoon kaltoin kohdeltujen slaavikristittyjen puolesta. Mutta kun näyttää vahvistetun, että Venäjän diplomatia on luopunut vaatimasta kyseisille maille täydellistä vapautta Turkin verisestä hirmuvallasta vaan sen sijaan vaatii vain hallinnollista vapautta, niin lienee selvää, että liitto ja sen rauhalliset tavoitteet ovat täysin voimassa. Sillä on selvää, että autonomian poissulkeminen on myönnytys Itävalta-Unkarille, joka on sillä voittanut – lykkäyksen tulevaisuuteen, niin kuin tämän valtakunnan koko poliittinen asema on.
Eräs kollegamme kokonaan lainaama Golos-lehden artikkeli näyttää meistä olevan pikemmin varoittava sana monille, joita into houkuttelee toivomaan sotaa, kuin sisältävän mitään sotaennustetta. Golosin asenne on nykyisen kriisin aikana muuttunut kokonaan. Siitä on merkkinä, että itse hyvin hieno ja varovainen Journal de S:t Petersbourg kääntää ahkerasti Golosin artikkeleita itämaiden kysymyksestä.
Pidämme itseämme aivan liian vähäpätöisinä esittämään mitään Euroopan poliittista horoskooppia. Mutta jokainen, joka muistaa kaikki pakokauhua herättämään tarkoitetut väärät tiedot, joita ulkomaiset sanomalehdet ovat tarjoilleet, näyttää meistä voivan olla rauhassa kunnes viralliset asiakirjat puhuvat sodasta. Niitä ei ainakaan pidetä vakan alla, kuten rauhanneuvottelujen suhteen tehdään, kunnes myönteinen tulos on saavutettu. Esitetty Pietarin ranskankielisen lehden jatkuva luja luottamus sellaisen saavuttamisesta on varmempi ennustus kuin moni muu.
Disraelin ministeristö on pakosta osallistunut suurvaltojen vaatimukseen, jopa saanut tehdä siitä aloitteen. Myös se on myönnytys – vaikka siihen kuuluu sisältyvän vähän epäluottamusta tähän ministeristöön. Joka tapauksessa tämä sen askel on pater peccavi [Isä, olen tehnyt syntiä]. Sillä se hallinnollinen riippumattomuus, jonka todellista sisältöä kai kukaan ei voi tuntea, ei voi toki olla juuri muuta kuin Berliinin muistion sisältö. Juuri sen vastalauseeksi Disraeli aloitti seikkailupolitiikkansa, jonka Englannin kansa on nyt pakottanut hänet kieltämään. Hän tekee sen nyt aiheutettuaan serbien ja montenegrolaisten sodan ja saatuaan kylliksi bulgarialaisten murhajuhlista.
Meistä on ollut hupaisaa olla alusta asti Kuusamon äijien kanssa heikkojen ja sorrettujen puolella, vaikkakin voimattomina. Hauskaa on myös se, että Vaasassa, Turussa ja Tampereella on uskallettu osoittaa tukea kärsiville. Uskallettu, sanomme me, sillä tietääksemme mielipiteenjohtaja ex professo [ammattinsa puolesta] ei ole antanut siihen armollista suostumustaan. Meille sitä vastoin tämä mielipiteen itsenäisyys on ilahduttava ilmiö. Nyt yhdessä jalon, inhimillisen myötätunnon kanssa se saattaa vastedes osoittaa myös puhtaasti isänmaallisissa kysymyksissä riippumattomuutensa pääkaupunkiklikistä. Nokkela ruotsalainen lehti Minerva kuuluu kerran lausuneen suunnilleen: jos ruotsalaiset saisivat nähdä mielipidejohtajansa aivan alkutekijöissään, he äimistyisivät. Myös maaseutulehdistön kapina pääkaupungin lehdistön rabulismia vastaan aiheutti siellä tarpeellisen uudistuksen lehdistön yleisessä asennoitumisessa. Mutta katsomme tältä osin nyt niin kiitetystä suhtautumisesta huolimatta, että tässä maassa ei olla velvollisia seuraamaan ruotsalaista lehdistöä. Suomella on omat etunsa, joita se ei voi valvoa ja edistää ilman omaa varmaa tietoa ja omaa tahtoa. Sat sapienti [viisaalle kylliksi]. Sen ei pidä antaa ainakaan luulotellun poliittisen viisauden tukahduttaa oikeutettuja, inhimillisiä tunteitaan. Siksi kunnia Turulle, Vaasalle ja Tampereelle! Poimittakoon siellä omaa pumpulinöyhtää ilman eurooppalaisten sotkujen pelkoa. Ne, joiden haavoille sitä pannaan, eivät tiedä sen kulkeneen Suomen neitien X, Y ja Z kauniiden käsien kautta. Mutta helpotuksen huokauksessaan he kiittävät Jumalaa, joka on liikuttanut kanssaihmisten sydämiä lievittämään kärsimyksiä.
