Suurivaltaisin Kaikkein Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas!

Teidän Keisarillisen Majesteettinne Armollista käskyä alamaisesti noudattaen allekirjoittaneet ovat käyneet läpi ja tarkastaneet Helsingin ja Turun merenkulkukoulujen opettajien laatimat ehdotukset maan merenkulkukoulujen järjestämiseksi siltä osin kuin näissä ehdotuksissa esitetään kauppalaivojen päällystön ja alipäällystön jakamista luokkiin sekä näille luokille määriteltäviä oppimääriä ja saamme samalla kun alamaisimmin palautamme meille lähetetyt säädökset ja asiakirjat yhtä alamaisesti luovuttaa ohessa lausuntomme asiasta sekä sen perustelut.

Syvintä alamaista kunnioitusta, uskollisuutta ja intoa vakuuttaen olemme edelleen

Suurivaltaisin Kaikkein Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas!

Teidän Keisarillisen Majesteettinne

kaikkein kuuliaisimpia ja uskollisimpia

palvelijoita ja alamaisia

Joh. Vilh. Snellman L. L. Lindelöf

J. H. Weckman M. Boxberg

Tulevaan alamaiseen lausuntoon ehdotettujen säädösten perustelut

I

Komitea on ollut sitä mieltä, että kauppalaivojen päällystössä tarvitaan oikeastaan vain kaksi koulutusastetta, nimittäin kapteenin ja perämiehen koulutusaste, koska myös vain näillä on omat erilaiset tehtävänsä. Aliperämiehen tointa käytetään vain suurimmissa aluksissa ja toisinaan ylimääräisenä paikkana nuorille miehille, jotka eivät voi sivistystasonsa eivätkä elämäntapojensa takia osallistua kansimiehistön velvollisuutena olevaan ankaraan työhön. Niissä laivoissa taas, joissa aliperämiestä todella tarvitaan, hänellä on oltava sellaiset merenkulkutaidot, että hän voi vahtivuoroilla ottaa perämiehen tai kapteenin paikan; niinpä tavallista onkin, että perämiestutkinnon suorittaneita nuoria miehiä, joilla on takanaan vasta vähän harjoitteluaikaa, pestataan aliperämiehiksi.

Komitean mielestä erityinen aliperämieskurssi ja -tutkinto näin ollen vain vaikeuttaisivat opettajan opetusta; jos taas tämä kurssi jätetään ohjelmasta pois, perämiesoppilaat voidaan ensimmäisenä opetusvuotena panna suorittamaan pelkästään tarvittavia teoreettisia esiopintoja eikä heidän aikaansa vaadi merenkulkuopin valmistava kurssi, joka väistämättä jää sulattamattomaksi ulkoluvuksi, niin kauan kuin heiltä puuttuvat alkeistiedot.

Koska kuitenkin sekä merenkulkua harjoittavan rahvaan että kaupunkien merimiesten keskuudessa on iäkkäämpiä, kunnollisia ja hyvän merikokemuksen hankkineita miehiä, jotka eivät ole saaneet sellaista valmistavaa opetusta, joka on tarpeen etäisemmillä merireiteillä liikkuvalle perämiehelle välttämättömien tietojen hankkimiseksi, tai jotka voivat varttuneemmassa iässä korvata tämän puutteen, mutta pystyvät kyllä opittuaan käytännössä merkintä­laskujen suorittamisen merikortin perusteella ja lokikirjan pidon toimimaan täysin turvallisesti aluksen päällikköinä Itämerellä ja sen maatamme ympäröivillä lahdilla, komitea on pitänyt aiheellisena ehdottaa erityisen kurssin ja tutkinnon järjestämistä tällaisten Itämeren laivurien kouluttamiseksi. Tämä kurssi vastaa tähänkin asti tavallista sisävesillä liikkuvien laivureiden ja perämiesten kurssia. Pitkä kokemus on myös opettanut, että maan merenkulku tarvitsee tämän luokan laivureita ja hyötyy heistä.

Itämeren laivurien ja Itämeren perämiesten erottelu ei näytä olevan mahdollista tutkintoon johtavan kurssin suppeuden takia, etenkin kun tuollainen alajaotus vaikuttaisi haitallisesti opetuksen sujumiseen koulussa. Pienehköissä Itämeren laivoissa myös käytetään vain harvoin tutkinnon suorittaneita perämiehiä; mutta jos jokin varustamo haluaa sellaisen palkata, voidaan ehdotetun laivurikurssin opetusohjelmassa pitää tuollaisen perämiehen kannalta tarpeettomana vain säädösten tuntemusta.

II

Komitea ei ole arvioinut pystyvänsä ehdottamaan täsmällisiä tuntimääriä eri oppiaineiden opetukseen, koska niiden määrittelyn täytyy perustua kokemukseen. Niinpä asianomaisille koulujen johtokunnille pitäisi antaa tehtäväksi esittää eri osastojen tavanomaista oppilasmäärää silmällä pitäen laadittu ehdotus lukujärjestykseksi, joka voitaisiin vahvistaa toistaiseksi voimassa olevaksi, koska voidaan olettaa, että pitempi kokemus osoittaisi tarpeelliseksi joidenkin muutosten tekemisen siihen.

Niitä aineita, mm. laivanrakennustaitoa, takilointia ja merimiestaitoja, joiden tuntemusta tutkinnossa vaaditaan, mutta joita ei ole sisällytetty tähän ehdotukseen, ei komitea ole pitänyt aiheellisina koulun opetusaineiksi, koska ne voidaan oppia ainoastaan käytännössä eikä koulu voi tarjota tilaisuutta tuollaisen kokemuksen hankkimiseen. Komitean jäsenet vastustavat yksimielisesti hovineuvos Nybergin esittämien perusteiden nojalla mekaniikan, höyrykoneiden rakenteen, yleensä piirtämisen, kauppamaantiedon ym. opettamista koulussa pitäen sitä vain ajan viemisenä merimiehelle välttämättömän tietämyksen opettamiselta sekä osaksi hyödyttömään pintapuolisuuteen johtavana ja osaksi rahayksiköitä ja paino- ym. mittoja koskevan tiedon tavoin jo laskennon käytäntöön sisältyvänä.

Mitä erityisesti tulee niihin tietoihin, joita voidaan pitää höyryaluksen päälliköltä välttämättä vaadittavina, komitea on sitä mieltä, että ne voidaan soveliaimmin hankkia reaalikouluissa sellaisissa kaupungeissa, joissa toimii konepajoja, ja että tuollaista päällikkyyttä tavoittelevat merikapteenit voidaan velvoittaa hankkimaan suoritettuun yksityiseen kuulusteluun perustuva todistus tämän alan tiedoistaan reaalikoulun johtajalta.

Opettajavoimatkaan tuskin tekevät mahdolliseksi useiden vieraiden kielten opetusta, eikä minkään muun vieraan kielen kuin englannin osaamista myöskään voida pitää merimiehelle ehdottoman välttämättömänä, koska hän vähänkin tätä kieltä käytännössä osatessaan voi selviytyä asioistaan useimmissa satamissa.

–––

III

Perusteluna sille, että merenkulkukoulujen sisäänpääsyvaatimukset on asetettu korkeammiksi kuin ohjesäännössä on säädetty, on komitean mielipide, ettei ammattikouluja koskaan pidä rasittaa sellaisella opetuksella, joka varsinaisesti kuuluu yleisten koulujen hoidettavaksi. Jo Helsingissä toimivassa poikien vuoro-opetuskoulussa voidaan hankkia kaikki se oppi, joka on tässä ehdotuksessa asetettu merenkulkukouluun pääsemisen ehdoksi. Se seikka, ettei laskennon eikä geometrian opetus etene ala-alkeiskouluissa tässä edellytettyyn pisteeseen saakka, johtuu näiden koulujen virheellisestä järjestelystä, kun ne on muutettu porvarikouluista oppikouluiksi. Mutta koska lienee varmaa toivoa siitä, että tämä asiaintila pian päättyy, komitea on arvioinut, ettei näiden koulujen nykyistä järjestystä ole syytä pitää esteenä perusopetuksen alkeiden jättämiselle merenkulkukoulun ulkopuolelle, etenkin kun nykyisen ala-alkeiskoulun käynyt oppilas voi helposti hankkia mainituissa oppiaineissa puuttumaan jääneet tiedot parin kuukauden yksityisopetuksella. Heti kun ala-alkeiskoulut palautetaan alkuperäiseen tehtäväänsä, niiden oppikurssi sitä vastoin ylittää runsaasti tässä ehdotuksessa esitetyt vaatimukset, niin että laskento, geometria, tasokuvioiden ja kolmiulotteisten kuvioiden sekä pallojen mittausoppi voitaneen kokonaan jättää pois merenkulkukoulun oppiaineiden joukosta.

Komitea ei ole asettanut oppilaille uskontotietoa koskevia vaatimuksia, koska uskonto ei kuulu eikä sen pidä kuulua koulun opetusaineisiin. Koska kauppalaivojen päällystön on aina täytynyt vannoa merimiesvala ja kapteenien myös porvarivala, tämä on takeena siitä, että kaikki laivanpäällystöön kuuluvat henkilöt ovat rippikoulussa osoittaneet tuntevansa kristinopin tyydyttävästi.

–––

IV

Komitean ehdottamat tutkintoon johtavat kurssit eroavat perämiehen- ja kapteenintutkintojen osalta hyvin vähän [vuoden 1851] Armollisessa ohjesäännössä määrätyistä. Eroavuudet merkitsevät kuten perämiehentutkinnon vaatimusten kohdissa 1, 3, 5 a) c) d) e) vain oppiaineen sekä asian vaatiman ja oppilaiden opintojen kannalta mahdollisen tietomäärän tarkempaa määrittelyä. Sama koskee merikapteenintutkinnon vaatimusten kohtia 1 a) b) c) (vastaavat ohjesäännössä esitettyjen coopvaerdiekapteenin [kauppalaivan päällikön; holl. koopvaardijkapitein, Ruotsissa käytetty muoto kofferdikapten] tutkinnon vaatimusten kohtia 2 a) b) c)). Komitea on jättänyt pois ohjesäännössä esitettyjen coopvaerdiekapteenin tutkinnon vaatimusten kohdat 1, 3 ja 6, mikä perustuu edellä mietinnön kohdan II (5. §) selitykseksi esitettyihin näkökohtiin. Kohtaan 7 komitea on ottanut mukaan myös sen, mitä ohjesäännön kohdassa 2 edellytetään coopvaerdielaivureilta. ”Vekseli- ja merivahinkosäännösten” tuntemista koskevan vaatimuksen sijaan on ehdotettu vakuutus- ja merivahinkosäännösten tuntemusta, koska vekselilain ja kauppatapojen välttämättömin tuntemus voidaan komitean mielestä sopivalla tavalla välittää vekselilaskennan harjoitusten yhteydessä, mutta sen sijaan kapteenin täydellinen tietämättömyys vakuutustoiminnasta johtaa hänet tapahtuneiden merivahinkojen jälkeen usein turvautumaan epäluotettaviin ja petollisiin asiamiehiin, jotka ohjaavat hänet suorituttamaan kalliita korjauksia, joista vakuuttajilta saadaan vain vähäinen korvaus tai ei saada sitä lainkaan.

V

Loppututkintojen suorittamiselle asetettavat ikärajat eivät komitean mielestä kuulu koulun ohjesääntöön. Merenkulkukoulussa voidaan ikäraja jättää määräämättäkin kouluun hyväksymisen osalta, koska oppilaan jo suorittama meripalvelu on sen edellytyksenä. Sen sijaan näyttää sangen tarpeelliselta määrätä, missä iässä tutkinnon suorittanut saa todella ottaa vastaan tutkintoaan vastaavan päällikkyyden, koska kyseessä on sangen tärkeä tehtävä, johon liittyy lähes rajaton valta. Tältä kannalta lienee viisasta, ettei perämiehenkään sallita ennen täysi-ikäisyyden saavuttamista ottaa vastaan tutkintoaan vastaavaa tointa, ja vielä vähemmän tämä voidaan sallia ”kipparille, joka on Jumalasta seuraava”.

–––

VI

Niihin varsin tärkeisiin kysymyksiin, joiden osalta herrojen Nyberg ja Ekelund ehdotukset poikkeavat toisistaan, kuuluu kysymys merenkulkukoulujen keskinäisestä tasa-arvoisuudesta. Herra Ekelund on suositellut ylempää ja useampien opettajien hoitamaa koulua, joka ainoana antaisi opetusta tuleville ensimmäisen luokan laivanpäälliköille, kun taas hovineuvos Nybergin ehdotuksen mukaan maan kaikki merenkulkukoulut olisi rinnastettava toisiinsa sekä opettajien määrän, oppikurssien että tutkintojen osalta.

Komitea on puolestaan vakuuttunut siitä, että jos laivanpäällystön teoreettisia tietoja koskevat vaatimukset supistetaan asianmukaisiin mittoihinsa ei ole vaikeaa järjestää kaikkiin maan merenkulkukouluihin tarvetta vastaavaa tasa-arvoista opetusta. Vilkaisu Armollisen ohjesäännön esittämiin coopvaerdielaivurien ja -kapteenien tutkintovaatimuksiin osoittaa, että ne eroavat perämiehille asetetuista vaatimuksista pääasiassa edellytettäessä merenkulkua koskevien lakien ja asetusten tuntemusta sekä hieman runsaampia tietoja tähtitieteestä eli komitean mietinnössä merikapteenin tutkinnon vaatimusten kohdissa 1 ja 7 mainittuja oppiaineita. Näyttää siis tuskin kohtuulliselta, että laivanpäällikön paikkoja tavoittelevat kokelaat pakotettaisiin kaikkialta maasta kokoontumaan tämän tietomäärän hankkimiseksi suurin kustannuksin muutaman kuukauden kurssille samalle paikkakunnalle ja samaan kouluun, vaikka heitä lähempänä on kouluja, joissa sama opetus olisi voitu saada.

Komitean mielestä yksi ainoa opettaja ei nimittäin voisi kunnollisesti hoitaa opetusta muissa merenkulkukouluissa, vaikka ne rajattaisiinkin vain perämiesten ja Itämeren laivureiden koulutuslaitoksiksi. Väistämättä aina käy niin, ettei osa perämiesoppilaista saa kurssiaan suoritetuksi yhden talven aikana, ja voidaan jopa pitää edullisimpana ratkaisuna kurssin jakamista kahteen lukuvuoteen, jolloin ensimmäisenä vuonna voidaan käydä läpi matematiikan yleinen oppimäärä, kerrata tämä toisen lukuvuoden alussa ja perehdyttää oppilaat sen aikana myös merenkulun teoriaan sitä menestyksellisemmin, mitä vahvempi matematiikan perustietojen antama pohja on. Kun tähän lisätään vuosittain toistuva Itämeren laivureiden opetus, havaitaan, että oppilaat on myös tässä oletetussa tapauksessa jaettava kolmeen osastoon eikä yksi opettaja siis voi huolehtia opetuksesta asiaan kuuluvaa hyvää järjestystä ja huolellisuutta noudattaen.

Mutta kun näin ollen siinäkin tapauksessa, että erillinen ylempi koulu perustetaan, maan muihin merenkulkukouluihin on kuitenkin palkattava kaksi opettajaa, komitean mielestä heillä on riittävät mahdollisuudet antaa myös merikapteenioppilaille näiden tarvitsema opetus, kunhan lisäksi palkataan ylimääräinen opettaja huolehtimaan merioikeuden opetuksesta. Entiseltä merikapteenilta ei nimittäin voida odottaa sellaista oikeusopillista asiantuntemusta, että hän voisi hoitaa tämän laajan oppiaineen opetuksen oppilaita todella hyödyttävällä tavalla ja merenkulkukoulussa tähän käytettävissä olevan lyhyen ajan puitteissa. Sama ylimääräinen opettaja voisi tällöin ohjata myös kirjeiden ja meripalvelussa välttämättömien asiakirjojen kirjoittamisharjoituksia. Komitean käsityksen mukaan jokaisella paikkakunnalla voitaisiin palkata joku tutkinnon suorittanut lakimies, esim. raastuvanoikeuden jäsen, opettamaan ja ohjaamaan oppilaita näissä aineissa vuosittain kolmen kuukauden ajan.

Komitea on samoin sitä mieltä, että opetukselle olisi suuri etu, jos toinen vakinainen opettaja olisi yliopisto-opintoja suorittanut mies. Jos opettajalla on laajemmat tieteelliset tiedot, opetus on aivan toisenlaista kuin silloin, kun hänen tietomääränsä on sama, joka hänen on välitettävä oppilailleen. Tässä kyseeseen tulevissa aineissa opettajan vankempi tieteellinen perehtyneisyys on tärkeää erityisesti yleisen matematiikan ja tähtitieteen opetuksessa. Näiden tieteiden soveltaminen merenkulussa taas pysähtyy tiettyihin, käytäntöön perustuviin rajoihin, ja sen opettaminen edellyttää valmiutta, jonka ainoastaan käytännön kokemus antaa; tästä syystä taitava ja kokenut merikapteeni on epäilemättä soveliain kaiken tähän aihepiiriin kuuluvan tietouden opettaja.

Koska opettajien opettajakokemuksesta sekä heidän iästään ja muista ominaisuuksistaan saattaa riippua, kumpi heistä on soveliaampi johtajan paikalle, komitea on tullut siihen tulokseen, että tämän asian ratkaiseminen on jätettävä avoimeksi ja johtajaksi on nimitettävä koulun johtokunnan esityksestä se opettajista, joka havaitaan tehtävään soveliaimmaksi. Näin ollen kummankin opettajan palkka voitaisiin määrätä samansuuruiseksi, minkä lisäksi johtajalle olisi maksettava erillinen palkkio.

Niiden tietojen mukaan, jotka komitean jäsenet ovat voineet hankkia maan merenkulkukoulujen oppilasmäärästä, se on viime vuosina tuskin paljonkaan ylittänyt sataa. Näin ollen näyttää siltä, että kolme merenkulkukoulua, joissa kussakin on kaksi vakinaista opettajaa ja yksi ylimääräinen opettaja, riittänee tyydyttämään tarpeen; nykyinen Vaasan (Kristiinankaupungin) koulu [Vaasan palon 1852 jälkeen tilapäisessä sijoituspaikassa] olisi kuitenkin siirrettävä pohjoisemmalle paikkakunnalle, esim. Pietarsaareen tai Kokkolaan.

Komitea ei ole voinut välttää huomion kiinnittämistä siihen, että se Armollinen ohjesäännön määräys, että merenkulkukoulujen opettajien nimittäminen kuuluu kenraalikuvernöörille, ei ole tarkoituksenmukainen. Tarvitsevathan nämä koulut kaikkien oppilaitosten tavoin valvovan ja järjestelevän ylimmän johtoelimen, ja sille on annettava myös oikeus opettajien nimittämiseen. Maan merenkulkukoulujen ajanmukaisen uudistuksen toteuttamiseksi ja niiden ylläpitämiseksi on komitean käsityksen mukaan näin ollen ehdottoman välttämätöntä, että niitä varten perustetaan jokin johtoelin ja että tämä nimittää opettajat, varsinaisen merenkulkutaidon opettajan kuitenkin ehkä mieluimmin asianomaisen koulun johtokunnan esityksestä, koska voidaan olettaa johtokunnan jäsenten tuntevan parhaiten koulukaupungin ja lähikaupunkien merikapteenit tehtävään sopivan löytämiseksi. Ehkä vähimmillä valtiolle koituvilla kustannuksilla voisi merenkulkukoulujen ylimmän valvonnan hoitaa teollisuushallitus, jonka johdossa nykyisin ovat myös maan reaalikoulut, kuitenkin sillä edellytyksellä, että mainittuun hallitukseen nimitetään erityisesti meriliikenteen asioihin ja merenkulkuun perehtynyt äänivaltainen jäsen. Näin meneteltäessä voitaisiin opettajanvirkojen täyttämisistä myös valittaa keisarillisen senaatin talousosastolle, eikä tällaista koulujen kannalta tärkeätä asiaa jätettäisi riippumaan ainoastaan henkilökohtaisista suhteista ja satunnaisista suosituksista.

–––

VII

Mitä lopuksi opetuskieleen tulee, ei liene tarpeen, että jokin komitea selittäisi monisanaisesti, ettei suurinta osaa maan lapsista enää voida opetuskielen avulla syrjäyttää ammateista, joiden harjoittamiseen vaaditaan jonkinmoista päivätyöläisen tason ylittävää älyllistä koulutusta. Komitea toki havaitsee, että suomenkielisten oppikirjojen puutteen takia merenkulkukouluissa ei voida tällä kielellä opettaa perämies- eikä merikapteenikursseja. Tämä puute kuitenkin varmastikin tuonnempana korjattaneen koulujen ylimmän johdon toimesta. Aluksi opetusta voidaan ja pitää antaa myös suomeksi ainoastaan ehdotetulla Itämeren laivurien kurssilla. Tämä on myös kiireellisimmin tarpeellista, koska siten annetaan Itämerellä talonpoikaisaluksilla liikkuville tilaisuus hankkia jonkin verran tietoja merenkulusta. Tämä voi sikälikin käydä varsin helposti heti päinsä, että suomenkielisiä matematiikan alkeisoppikirjoja on saatavissa ja koulujärjestyksen mukaan ala-alkeiskouluissa annetaan opetusta myös suomeksi. Tällä kurssilla merenkulkutaidon opettamiseksi tarpeellinen tietous voidaan aluksi helposti oppia käsin kirjoitetuista vihkoista, joiden laadinnasta opettajan on huolehdittava. Tulevaisuudessa, kun oppikirjojen saatavuus mahdollistaa suomenkielisen opetuksen myös merenkulkukoulun kummallakin ylemmällä kurssilla, voi opettajien lukumäärän lisääminen hyvinkin käydä välttämättömäksi. Tästä valtiontaloudelle aiheutuvien lisäkustannusten suorittamista vaatii kuitenkin alkeellisin oikeudenmukaisuus sitä väestönosaa kohtaan, jonka maksamilla maksuilla valtiontaloutta suurimmaksi osaksi pidetään yllä.

Komitea on kuitenkin ehdottanut suomea opetuskieleksi ruotsin rinnalle vain kahteen kouluun, Pohjanmaalla toimivaan kouluun, koska maakunnan koko pohjoisosan rannikkoväestö on suomenkielistä, ja Helsingissä toimivaan, koska oppilaat voivat helpoimmin kerääntyä sinne niin Turun kuin Viipurinkin läänistä, joiden kummankin suomenkielinen rannikkoväestö harjoittaa mittavaa merenkulkua. Ehkä Turun koulua voitaisiin kuitenkin siitä huolimatta, että paikkakunta on etäällä Viipurin läänin asukkaiden kannalta, pitää soveliaana, kun otetaan huomioon oppilaille siellä koituvat halvemmat elinkustannukset. Komitea esittää näin ollen tässä suhteessa harkittavaksi kaksi vaihtoehtoa.