Oulussa 16.4.1868
Jalosukuinen Herra Senaattori.
Tarkemmin asiaa harkittuani olen arvioinut tahdikkaammaksi lähettää Hänen Ylhäisyydelleen kenraalikuvernöörille myös ruotsinkielinen kappale läänin tilannetta ym. koskevasta katsauksesta ja jättää Hänen Ylhäisyytensä asiaksi näiden hänen vaatimiensa taulukkojen toimittaminen keisarillisille. Ne lähtevät päivän postissa.
Makasiininhoitaja Hellman palasi eilen Kajaanista. Kuten saattoi odottaa, tilanne Sotkamossa oli etenkin kunnanhallituksen saamattomuuden takia sangen surkea. – Kaikki tarpeelliset toimet on itse paikalla tehty, mutta viimeksi pyydettyjen määrärahojen pikainen myöntäminen on välttämätöntä.
Ilmoitan nöyrimmästi, että yritän viimeisillä rekikeleillä saada Varkauden Taipaleesta noudetuksi 200 säkkiä Sotkamoon, 150 Pyhäjärvelle ja 150 Piippolaan – yhteensä 500 säkkiä.
Kajaaniin on lähetetty 800 tynnyriä ruista, ja puolet on perillä. Lisäksi olen lähettänyt Kuusamoon 40 tynnyriä ja päälle päätteeksi myynyt sikäläiselle köyhäinhoitojohtokunnalle 18.
Turusta saapuu tällä viikolla 1 000 naulaa nauriinsiemeniä, ja ne lähetetään heti Lappiin, Kuusamoon, Suomussalmelle ym.
Kenraalikuveröörille meneviin ”ehdotuksiin ” sisältyy aiemmin pyydettyjen määrärahojen lisäksi:
1) summittaisesti 5 000 tynnyriä rukiinsiementä – hankittavaksi joka tapauksessa ajoissa. Jotta latvavesien seudut saisivat tarvitsemansa, ei voida odottaa liian kauan, heinäkuun loppuun, jolloin vasta saadaan nähdä, ennättääkö uutisvilja ajoissa; ruis siis tarvitaan hätätapauksen varalta jo aikaisemmin.
2) Anomus vielä 60 000 mk:n saamisesta niittyjen ojitukseen, järvenlaskuihin, suoviljelyksiin jne., koska suuria, suunnatonta hyötyä tuottavia yleisiä töitä ei ole jo aiemmin määrättyjen lisäksi järjestettävissä, mutta ne olisivat tarpeen ansiomahdollisuuksien hankkimiseksi. Koko määräraha Iijoen koskien perkaamiseen tarvitaan käytettäväksi.
3) Anomus 20 000 mk:n arvoisen jauho- tai viljaerän saamiseksi köyhäinhoitojohtokunnille lainattavaksi kuntien takauksella, koska käsityölainat eivät sovellu joka paikkaan.
Oulun lääni on saanut vähiten hätäapua, vaikka se on ollut yhtä pahasti hädässä kuin muutkin – me vain pidämme vähemmän melua ja teimme vakavan, vaikkakin epätoivoisen yrityksen tulla mahdollisimman pitkään toimeen omillamme – noudattaen keisarillisen senaatin käskyä, ettei saa ”pyytää niin paljon kuin tarvittaisiin, vaan vain sen verran kuin voitaisiin mahdollisesti saada”
Erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani
Jalosukuisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. v. Alfthan
