Oulussa 9.4.1868
Jalosukuinen Herra Senaattori.
Tällaisina aikoina ei varmaankaan ole vastenmielistä saada uutisia tiheästi. Otan näin ollen vapauden tervehtiä jälleen muutamalla rivillä.
Hildén palasi toissa päivänä käytyään Kalajoen, Pyhäjoen, Siikajoen ja Salon [Saloisten] pitäjissä. Kolmessa ensiksi mainitussa on köyhäintaloihin otettu yli 2 000 ihmistä; vain Sievissä ja Ylivieskassa ilmeni melko runsasta kuolleisuutta, muuten järjestys oli parempi. Tarpeellisiin järjestelyihin on ryhdytty. Uusi 6. huhtikuuta lähetetty kiertokirje ohessa.
Hellman ei ole vielä palannut Kajaanista; sinne menevä ruis on jo matkalla.
Mitään ilmoitusta lääkärin saamisesta ei ole näkynyt. Kalajoen Emeleus on puoli-idiootti, Raahen Ehrström hyvin sairaalloinen. Olen nyt palkannut Haapajärven kihlakuntaan välskärin opettamaan sairaanhoitajattaria; hän vie hieman Liebigin lihauutetta toipilaille.
Keskusavustustoimikunta on maaliskuun 1. päivän jälkeen jälleen jakanut 34 500 mk yksityisiä varoja, viimeksi myönnetty erä (13 500 mk) yksinomaan köyhäintaloille, työtuville ja sairaaloille. Hellman vei lisäksi 1 500 mk Englannista saatuja varoja Kajaaniin, ja samasta lähteestä on äskettäin saapunut 7 000 mk Raaheen. Juuri nyt meidän on taas hieman helpompi hengittää.
Tilallisten asema on kuitenkin hyvin säälittävä; mitäpä merkitsee ½ tynnyriä tai koko tynnyri ruista, kun maalaistalossa asuu 10–15 ihmistä? Monet seurakunnat eivät ole vielä voineet saada mitään, eivätkä sadat tilalliset ole pystyneet hankkimaan takauksia. Miten heidän kanssaan on meneteltävä? Pyydettyjä 1 000 tynnyriä tarvitaan näin ollen sangen kipeästi, mutta mistä sitten otetaan evästä heinänkorjuuseen saakka?
Vesien avautuessa tarvitaan jauhoja yleisiä töitä varten. Vielä ei ole saatu vastausta Iin koskenperkauksista, eivät jostakin syystä taida miellyttää kenraali Minkwitziä.
Kun kunnanhallitukset ovat kokemattomia ja aikaansaamattomia ja avustuksista vastaavan kamreerin tehtävää hoitaa lääninkonttoristi, Herra Senaattori voi kuvitella nykyisin käsissäni olevan työn määrää. Kenraalikuvernöörillä on toki oikeus vaatia yksityiskohtaisia tietoja tilanteesta, mutta minä en voi vain ”antaa tehtäväksi” hänen luetteloittensa ”sarakkeiden täyttämistä”. Minun on tehtävä tämä työ itse, ja on hyvä, että edessämme on pääsiäinen, mistäpä muuten saisin siihen aikaa. Lähetän sitten valtiovaraintoimituskunnalle jäljennöksen näistä tiedoista.
En ollut aavistanut, että saisimme niin paljon ohransiementä; jos olisin tiennyt, olisin antanut latvavesien seuduille muutamia satoja [tynnyreitä] lisää Kuopiosta tai Jyväskylästä saatua ja jättänyt Rantsilan, ehkäpä Pulkkilankin kokonaan ilman. Bergbomin ehdotus skotlantilaisen (Ylämaan) ohran hankkimisesta ei ollut mielestäni ollenkaan huono, mutta se ei käyne enää päinsä, kun vastausta ei ole tullut.
Kestilässä, Pyhäjärvellä, Kärsämäellä ja Haapajärvellä, joissa pitäjissä asioiden hoito on paremmissa käsissä, ja Piippolassakin havaitsin järjestyksen olevan kohtuullisen hyvä – mutta en koko ikänäni unohda näkyjä, jotka näin Rantsilassa ja Pidisjärvellä [Nivalassa].
Erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen
Jalosukuisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. v. Alfthan
