Oulussa 2.11.1867
Jalosukuinen Herra Kreivi.
Toivoen, että tämä kirje saapuu Helsinkiin suunnilleen samaan aikaan kuin Herra Senaattori, olen halunnut tervehtiä muutamalla rivillä ennen lähtöäni hieman yli 2 viikoksi Haapajärven ja Salon [Saloisten] kihlakuntiin käsitelläkseni muutamia lääninkokouksen ehdotuksia keisarillisen senaatin käskyn mukaisten maksurästiselvitysten ja lainojen takaisinmaksun lykkäyskysymyksen ohella.
Olin ehkä hieman harkitsematon ehdottaessani korottomien lainojen myöntämistä niittyjen ojittamiseen, mutta pro primo [ensinnäkin] kun rahat olisi otettu hätäaputöiden osuudesta, olisi mielestäni edes pääoman saaminen takaisin jo ollut voittoa, ja pro secundo [toiseksi] sähkötin asiasta, jotta ehdotusta olisi tältä osin voitu muuttaa, ennen kuin sen toteuttaminen tuli esille. Toisaalta ei oikein onnistunutta ollut vaatia ehdottomasti seurakuntien takausta, sillä pelkäänpä useimpien kieltäytyvän sitä antamasta, ja näin toimien menetetään kuulutusten, laillisten määräaikojen ym. takia niin paljon aikaa, etteivät työt ehdi päästä käyntiin, ja silloin alemman tason toimikunnat joutuvat turvautumaan niukkoihin voimavaroihinsa heti syksystä saakka, sen sijaan että ne olisivat päinvastaisessa tapauksessa voineet säästää niitä ankarampaan talviaikaan.
Olen kuitenkin nyt Herra Senaattorin toivomusta noudattaen lähettänyt ehdotuksia myös muista hätäaputöistä, joista kuitenkin suurin osa ei voi tulla kyseeseen, ennen kuin maa on jälleen lumeton ensi vuonna. Aion vielä anoa siltojen rakentamista Pyhäjärvelle, heti kun kustannuslaskelmat valmistuvat, ja toivoisin tämän ohessa ennakkotietoa siitä, olisiko Oulun kaupungilla mitään mahdollisuuksia saada hieman lisälainaa sillanrakennustöiden loppuun viemiseen, mikä olisi erinomaista hätäaputyötä ja on jo antanut hyviä ansioita sadoille työläisille parin vuoden ajan. Tarkoituksena nimittäin olisi 3. sillan rakentaminen, samoin puusta, jolloin kaikki työansiot jäisivät oman maan hyväksi, mikä on sitäkin tärkeämpää, kun tänä vuonna rakennetaan hyvin vähän laivoja (tietääkseni vain pari kappaletta Raahessa).
Tuontitilanne näyttää nyt tällaiselta:
Yksityiset: Tornioon 9 832 tynnyriä (1 500 säkkiä ei ole vielä tullut perille, matkalla lokakuun 16. päivästä saakka, koko erästä voidaan odottaa omaan maahan jäävän enintään 7 500 tynnyriä).
- Raaheen 4 800 –
- Kajaaniin 4 885 –
- Ouluun 16 445 – (tästä 1 600 säkkiä vielä matkalla).
Kaikkiaan 35 772 tynnyriä, ja kun ennakkoa on myönnetty ainoastaan noin 10 000 tynnyrin tuontiin, ennakon määrä kokonaistuonnin tynnyriltä jää vähäiseksi. Lisäksi Candelin hankkii vielä 750 tynnyriä Arkangelista Pudasjärvelle.
Kruunu: Kajaaniin 2 600 säkkiä, Raaheen 3 900 säkkiä, Ouluun 3 965 säkkiä, mikä vastaa 13 081 tynnyrin määrää eli in totum tantum [kaiken kaikkiaan] 49 603 tynnyriä lukuun ottamatta sitä, mitä talven aikana hankitaan Savosta, Arkangelista, Jäämereltä sekä pienempiä eriä Kalajoelle, Iihin, Kemiin ym.
Saamme siis kiittää Herra Senaattorin tarmokkuutta kruununmakasiineissa olevasta suuresta, hyvästä reservistä, mutta hyväksi olisi ollut saada myös jonkin verran kylvösiementä kevääksi, sillä siitä tulee ankara pula. Meidän on nyt katsottava, mitä me ehkä pystymme itse säästämään, en kiiruhda tarjoamaan lainoja rukiin tallettamista vastaan, koska eräät seurakunnat ovat lääninkokouksessa asiasta tehdyn ehdotuksen perusteella jo ryhtyneet toimiin tallettaakseen ruista Yhdyspankin lainojenvakuudeksi (Muhos, Vihanti, tuonnempana ehkä useampiakin).
Käsitöiden kustannusyhtiön osakemerkintä on tuottanut 7 500–8 000 markkaa, ei paljon, mutta sen verran, että alkuun päästään. Etenkin kun yhtiön toimintaan voidaan yhdistää välityskauppaa. Tätä asiaa koskeva kunnanhallituksille lähetetty kiertokirje liitetään nöyrimmästi oheen. – Siinä mainittu lankamaisten puusäleiden valmistaminen tulitikkujen aihioiksi on aivan erinomainen ajatus, josta lääninarkkitehti Lindqvist on kirjoittanut minulle perinpohjaisesti Malmöstä, kolme täyteen kirjoitettua liuskaa, minkä lisäksi minulle on sieltä lahjoitettu höyläpenkin ja höylän mallikappaleet, näytteitä ym. Malmön sellivankilassa valmistetaan satojatuhansia miljoonia tulitikkuja, jotka laivataan Tanskaan ja Englantiin, siis siellä Skoonessa, kalliista raaka-aineesta (14 riikintaaleria mäntytukista, josta saadaan tikkuja 1 miljoona)! Mikä tilaisuus käyttää hyväksi meidän sahojemme lankkurunkojen latvaosat, ja miten soveliasta työtä köyhäintaloihin ym.! Heti kun mallikappaleet ovat saapuneet, lähetän Herra Senaattorille jäljennökset kuvauksista, piirustuksista ym., jotka nyt kiertävät sahanomistajiemme keskuudessa, jotka näyttävät mieluisasti yllättyneen tämän asian käytännöllisestä puolesta.
Moneen suuntaan tiedusteluja tehneeltä Bergbomien kauppahuoneelta olen saanut tiedon mahdollisuudesta myydä joitakin kauppatavaroita massamitoissa: käsittelemätöntä, mutta puhdasta kuusenpihkaa voidaan viedä, ja siitä maksetaan Lyypekissä 3 Lyypekin markasta 3 Lyypekin markkaan 8 shillinkiin sentneriltä. – Männynpihkaa ei voida vielä käsittelemättömänä, mutta siitä voitaneen valmistaa palsamihartsia (kolofonia), ja silloin sen kuljetus kannattaa; tiedot Hampurista eivät ole yhtä edullisia. sillä hartsista maksetaan vain noin 1 Suomen markka leiviskältä. – Parkitsemiseen käytettävää puun, etenkin pajun kuorta voidaan samoin viedä kannattavasti valmiiksi pehmitettynä ja kuivattuna, mutta ensin halutaan nähdä näytteitä. Lähipäivinä täältä lähtee Riikaan menevän rautalastin mukana Ringvallin kauppahuoneen toimesta tällaista parkitusainetta. Tärpättikouluttajat saapuvat vasta huomenna eli päivää ennen lähtöäni, joten ehdin hyvin vähän keskustella heidän kanssaan; olen kuitenkin huolehtinut siitä, että kaikki on valmiina heitä varten. Tätä haihtuvaa ainetta ei voida säilyttää missään tavallisissa astioissa, ja tämä on paha haitta, ja sen takia näkisinkin mieluummin, että sitä valmistettaisiin vain sivutuotteena ja hartsit, bierpech ym. otettaisiin päätuotteiksi. Kauppiaat eivät halua kuulla puhuttavankaan tärpätistä, koska Reuterin, Sjöbergin, Bergdahlin (Pyhäjärvellä, Oulussa) valmistaman tavaran varastoja kuuluu makaavan yhä myymättöminä ulkomailla. Ehkäpä herroilla Qvist ja Sivén kuitenkin on ehdotettavanaan jokin hyvä pakkaamistapa, ja sehän muuttaa asian. Jos he osaisivat ehdottaa jotakin järkevää käyttöä pikiöljylle, tämäkin olisi hyvä asia, ja tässä mielessä olen kehottanut meidän pikitehtailijoitamme kysymään heiltä neuvoja.
Toivoen, että Herra Senaattori on ainakin hetkeksi päässyt monien huoliensa jostakin osasta, kun ulkomainen laina on kuulemani mukaan saatu, ja pyytäen anteeksi tätä pitkää, laveasanaista ja kiireesti kirjoitettua kirjettä minulla on kunnia allekirjoittaa erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen olevani
Jalosukuisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. v. Alfthan
