Oulussa 3.10.1867
Jalosukuinen Herra Senaattori.
En ole pyytänyt valtiovaraintoimituskunnalle kuuluvia erikoisoikeuksia, ainoastaan liikkumavapautta saamieni ohjeiden puitteissa. Jos minun näiden ohjeiden perusteella antamani lupaukset suosituksista ennakon saamiseksi mitätöitäisiin, vaakalaudalla ei olisi vähempää kuin – kunniani tai ainakin asemani arvo; etenkin kun asianomaisten maahantuojien oli vuodenajan myöhäisyyden takia mielestään tehtävä tilauksensa heti.
Vielä puuttuu Suomen Pankin paikalliskonttorille annettava määräys 22 500 markan luovuttamisesta herroille Snellman et Granberg, sopimus on tehty, kuten Herra Senaattori suvainnee tämän päivän ilmoituksesta havaita, 132 500 markan arvoisesta tuonnista, ja he ovat saaneet ainoastaan 110 000. Toisaalta Candelin ei luullakseni laivausongelmien takia ole tehnyt sopimusta niistä 1 000 ohratynnyristä, joiden piti tulla Königsbergistä.
Tarkoituksenani todellakin oli saada Kajaaniin 2 500 jauhosäkkiä, vaikka sanojen määrä eräässä sähkeistä esti tämän jo tutuksi olettamani asian selvittämisen laveammalla välihuomautuksella. Tärkein perustelu on, että mainittu kihlakunta on kärsinyt tänä vuonna ehkä pahimman kadon ja että [läänin]kokouksessa olleet edustajat valittelivat asianomaisten kauppiaiden varastoja riittämättömiksi. Ellei tätä määrää saada, on kaiketi tyydyttävä vähempään.
Kun en ole saanut vastausta anomukseeni varojen saamisesta jäkälän keruuseen ja kun senaatin käsky oli toisaalta selvä eikä asia sietänyt lykkäystä, annoin Alceniukselle ja Wartiaiselle kummallekin 500 markkaa tätä tarkoitusta varten, ja nämä varat on toistaiseksi merkitty käytetyiksi vuoden 1867 yleisiin töihin varatusta määrärahasta.
Näiden hätäleipätuumailujen takia olen jonkin verran huolissani; mitä mahtanee asiasta tulla? Se nähdään. Kuten agronomeille antamistani ohjeista näkyy, olen ryhtynyt toimiin, jotta leivästä tulisi mahdollisimman hyvää; mutta jos vaikkapa aivan muista syistä puhkeaa kulkutauteja (proviisori Coenen on jo Kemistä ilmoittanut ripulitapauksista, jotka ovat aiheutuneet hallan vahingoittaman viljan syömisestä) ja väki alkaa napista ja syytellä jäkäläleipää, voidaan joutua ikävään tilanteeseen. On vielä lisättävä, ettei poronjäkälän vaarattomuutta ole mielestäni riittävän selvästi osoitettu.
Olen taivutellut läänin talousseuran maksamaan edelleenkin Puolangalla, Pyhäjärvellä, Paavolassa ja Revonlahdella toimivien korinpunonnan ohjaajien kustannukset toivoen, että voin korvata seuralle nämä menot niistä varoista, joita käytettäväkseni annetaan käsityön edistämistä varten, kuten minulle on luvattu, sen jälkeen kun [läänin]kokouksen päätyttyä olin esittänyt tätä asiaa koskevan ehdotuksen.
Viimeksi mainittu ehdotus ja yleensäkin kokouksen neuvottelut, jotka vaativat monien anomusten esittämistä ja täytäntöönpanotoimia, aiheuttavat minulle paljon päänvaivaa, kun tämä kaikki on vielä yhdistettävä niihin moniin tärkeisiin käskyihin, jotka olen viime postilähetyksissä valtiovaraintoimituskunnalta saanut.
Toivon pystyväni ensi viikolla lähettämään senaatille yhteenvedon [läänin]kokouksen asioista; lisäksi on pikaisesti painatettava ja levitettävä kuntiin kokouksen päätökset, jotta niissä voidaan pitää ratkaisevat kuntakokoukset. Vuodenaika liukuu kuitenkin pois käsistä, ja kaiken kukkuraksi olen sairaana vilustuttuani viime viikolla palokunnan ruiskujen tarkastuksen ja harjoituksen yhteydessä, joten olen huolissani siitä, miten tämä kaikki nyt saadaankaan kunnollisesti toimeksi.
Muutaman päivän kuluttua kutsun täkäläiset kauppiaat konferenssiin niiden asioiden käsittelemiseksi, jotka heille on keisarillisen senaatin käskystä esitettävä. Jälleen kuitenkin puhuttaneen eniten surkeaan jamaan joutuneista sahoista. Taaskaan ei juuri lainkaan tarjouksia tukkipuista! Suunnittelen uusia huutokauppoja sellaisilla ehdoilla, että rahvas voisi käydä kauppaa; silloin kuitenkin tarvitaan aikaa vähintään 4 viikkoa kuulutusten julkaisemisen jälkeen, jotta sahanomistajat ja talonpojat voisivat solmia tarpeelliset sopimukset. Kuulin Raahessa käydessäni, että Pyhäjoen varrella sijaitseva Hourun saha, jonka toiminta on kokonaan perustunut yksityisten omistajien metsistä saatuihin tukkeihin, aiottaisiin sulkea – koska se on tuottanut tappiota; sille seudulle taas ansioiden menetystä muutamia kymmeniä tuhansia markkoja!
Erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani
Jalosukuisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. v. Alfthan
