Oulussa 7.3.1866
Suuriarvoinen Herra Senaattori ja Ritari.
Viitaten aamupäivällä lähettämääni sähkeeseen pyydän saada lisätä muutaman sanan tänä aamuna saamani Herra Senaattorin tämän kuun 2. päivän kirjelmän johdosta.
Määrärahaa köyhäinhoitojohtokunnille ei pyydetty eikä saatu pelkästään Kajaanin kihlakuntaa, vaan koko lääniä varten; tästä syystä ovat myös muiden kihlakuntien hätään joutuneet seurakunnat, joita asia koskee, saaneet siitä osuutensa, ja koska minulla vielä on jäljellä 3 000 Smk ja noin 100 tynnyriä viljaa, arvelin, ettei minun pitänyt tällä kertaa pyytää lisää.
Tällaisista lainoista ei yleensä pidetä ennestään merkittävän pahoin velkaantuneissa seurakunnissa; koska varoista ei ole suoranaista hyötyä maanomistajille, joiden on kuitenkin vastattava niiden maksamisesta takaisin, annetaan joskus mieluummin seurakunnan köyhien lähteä kerjuulle, etenkin jos lähettyvillä on jokin kaupunki.
Tyrnävän seurakunnassa ryhdyttiin keräämään seurakunnan köyhiä 50 hengen, miesten, naisten ja lasten, komppanioiksi ja määrättiin, että näiden komppanioiden oli yövyttävä joka yö eri paikassa. Heti kun sain kuulla tästä törkeydestä, annoin käskyn komppanioiden hajottamisesta ja tarjosin seurakunnalle lainaa; tämä kuitenkin torjuttiin ja ensiksi mainitun menettelyn selittämiseksi sanottiin, että seurakunnan mielestä se oli paras keino ”tehdä tämä köyhille oikein hankalaksi”. Minun oli lopulta pakko lähettää nimismies sinne ilmoittamaan, että köyhäinhoitojohtokunta pantaisiin syytteeseen tuomioistuimessa, ellei ”komppanioita” heti hajotettaisi; silloin näin lopultakin tehtiin, mutta noiden onnettomien keskuudessa oli jo ehtinyt puhjeta hermokuume.
Tämä nyt toki on poikkeustapaus; yleensä köyhäinhoitojohtokuntamme tekevät parhaansa ehkäistäkseen kerjuulle lähtemisen. Mitään ”yömajaa” emme ole täällä järjestäneet Kuopion tapaan, ja tämä onkin oikein, koska tuollaisella laitoksella olisi valtava vetovoima; sen sijaan aiomme nyt järjestää siemenviljan keräyksen tilattomien kevätkylvöjä varten.
Toimiin jauhojen ostamiseksi ja kuljettamiseksi ensi kevään hätäaputyömaille ryhdyttiin heti, kun senaatti hyväksyi pyydetyt määrärahat. Näin toimimalla ne saatiin halvemmalla, 36–38 markalla säkki, ja niitä on nyt hankittu seuraavasti: 75 säkkiä Rovaniemelle, 50 Pelsoon, 75 Oulujärven eteläpuolisen tien rakennustyömaalle ja 50 Hyrynsalmella liikennettä haittaavien mäkien loiventamistyömaalle.
Ohransiemenen osalta sovin sekä Kajaanin kihlakunnassa että muualla asianomaisten kanssa, että lainansaajilla oli oikeus ja velvollisuus poliisikonstaapelin valvonnassa noutaa ohra valtion makasiinista ja tallettaa se sitten joko pitäjänmakasiineihin tai kyläkohtaisesti vuokratiloihin, minkä jälkeen säilytystilojen avaimet oli luovutettava nimismiehelle eikä viljaa annettaisi varastosta ennen kylvöaikaa. Mitään vaaraa ei siis ole.
Minun on vielä pohdittava Herra Senaattorin ehdotusta, että olisi ajateltava jauhojen tai jauhamattoman viljan varastoimista paikkakunnille, jotka saattaisivat joutua pulaan kelirikon aikana. Asia on hyvin tärkeä. Kajaanin kauppiailla oli vielä helmikuun alussa jäljellä 2 000 säkkiä jauhoja, 1 200 säkkiä ja 600 tynnyriä ruista. Nämä varastot eivät ole turhan pieniä, ja Sotkamon lukkarilla Hintikalla oli lisäksi silloin noin 200 säkkiä. Tämän lisäksi vedätetään paljon Kuopion läänistä. Kuhmon ja Suomussalmen maalaiskauppiailla oli kuitenkin suhteellisesti pienemmät varastot. Puhun kapteeni Granstedtin kanssa jauhoerän hankkimisesta Kuhmoniemessä [Kuhmossa] avattavalle koskenperkaustyömaalle ja kirjoitan noiden paikkakuntien ja Suomussalmen köyhäinhoitojohtokunnille kehottaen niitä varautumaan ennen kelirikon alkamista. Oulun, Salon [Saloisten] ja Haapajärven kihlakunnissa on kesäkelillä kuljettavia teitä, joita aina voidaan hätätilassa käyttää, ja jos kauppiaittemme varastot ehtyvät, minulla on 3 000 tynnyriä ruista kruununmakasiineissa avuksi. Siemenviljaksi on siinä tapauksessa hankittava kesällä ruista muualta. Kemin kihlakunnan pohjoisosassa ja Lapissa saattaisi sitä vastoin kylläkin ilmaantua puutetta, mutta siellä selviydytään hätätilassa myös ilman leipää – se kuulostaa kummalliselta, mutta totta se on. Kolarissa syödään melkein pelkästään olkea. Mutta täälläpäin ei pidetä niin paljon meteliä kuin Savossa ja Karjalassa.
Erinomaisen kunnioittavasti ja vilpittömintä alttiutta vakuuttaen
suuriarvoisen Herra Senaattorin ja Ritarin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
PS Asetus venäläisestä vaihtorahasta saapui tänään.
