Oulussa 18.1.1865

Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori. 

Sovittuani asiasta ennakolta maaherra Bergmanin kanssa anoin viime vuoden maaliskuussa keisarilliselta senaatilta lupaa määrätä maanmittari yhdessä Ruotsin hallituksen nimeämän insinöörin kanssa tutkimaan ja määräämään, mihin Tornionjoessa saadaan sijoittaa lohipatoja ja miten mittavia ne saavat olla ym., mikä olisi sangen välttämätöntä sekä kalastuksen säilyttämiseksi tulevaisuuteenkin että mainitussa joessa tapahtuvan tukinuiton helpottamiseksi.

Kun Ruotsin hallitus on puolestaan jo viime kesänä sekä määrännyt tehtävään maanmittarin että ehdottanut toimitukselle ajankohtaa saamatta minulta vastausta, maaherra Bergman on äskettäin tiedustellut minulta luottamuksellisesti syitä asian lykkääntymiseen Suomen puolella ja samalla pyytänyt tietoa, voitaisiinko tämä sangen tärkeä asia saada toimitetuksi ensi kesänä.

Käydessäni viimeksi Helsingissä sain kuulla, että keisarillinen senaatti on käsittänyt asian liittyvän kansainvälisiin suhteisiin ja tästä syystä alistanut sen Pietarin ratkaistavaksi; mutta koska vuoden 1810 rajasopimuksesta oheen liittämäni otteen mukaisesti kyseessä oleva asia pitäisi voida ratkaista ilman edeltävää diplomaattista kirjeenvaihtoa ja koska olen oikeastaan vain anonut lupaa saadakseni nimetä tehtävään maanmittarin eli maksaakseni hänen matkansa, – otan vapauden pyytää täten ystävällisesti tietoa, olisiko mahdollista ryhtyä muitta mutkitta alustavaan tutkimukseen ja sen jälkeen pitämään välttämättömiä toimituskokouksia rahvaan kanssa vai onko aivan välttämättä odotettava vastausta Pietarista ja milloin sen voidaan odottaa saapuvan.

Terveisistä, jotka Herra Senaattori minulle lähetti valtion myöntämien lainojen takaisinperinnän lykkäystä koskevassa kirjeessään, esitän kohteliaimman kiitokseni ja käytän tätä tilaisuutta pahoitellakseni epäonneani, kun en tavannut Herra Senaattoria Helsingissä. Minulla olisi ollut puhuttavaa sangen monista tätä lääniä koskevista asioista, ja olisin arvostanut suuresti sitä, että olisin saanut kuulla Herra Senaattorin mielipiteen niistä.

Yritän tehdä kruunun lainojen perimiseksi sen verran kuin mahdollista on; tuhansia tynnyreitä [viljaa] on jo toimitettu varastoihin, mutta ne ovat kuitenkin vasta vähäinen osa niistä yli 50 000 tynnyristä, jotka on lainattu Salon [Saloisten] ja Haapajärven kihlakunnan rahvaalle sekä Muhoksen pitäjään ja osaan Limingan pitäjästä.

Muutaman päivän kuluttua aloitan tarkastusmatkat; kun aina välillä vietän muutamia päiviä kotosalla, käytän näitä väliaikoja hyväkseni lähettääkseni erinäisiä välttämättömiä anomuksia: anon siemenviljaa läänin pohjoisosaan, lainoja Kolariin ja Kuolajärvelle [Sallaan] ja – jos vain ehdin saada laajan anomuksen valmiiksi – määrärahoja eräiden läänin varsin tärkeiden tienrakennushankkeiden jatkamiseksi ja viemiseksi loppuun.

Rahauudistuksesta ei kuulu mitään myönteistä; useilla meidän arvostetuimmista vientikauppiaistamme ei tunnu olevan mitään tämän erittäin tärkeän asian lopullista ratkaisua vastaan, vaikka he aluksi kärsivätkin tappioita sen takia (Bergbom).

Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

Suuresti kunnioitetun Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. Alfthan