Oulussa 17.9.1863

Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori! 

Vakuuttaen vilpitöntä kiitollisuuttani Herra Senaattorin kunnianarvoisasta kirjeestä tämän kuun 7. päivältä ja erityisesti kehotuksesta kirjoittaa Herra Senaattorille kiirehdin heti käyttämään tätä saamaani lupaa. – Teen tämän erityisen mielelläni, koska palattuani verojäämien perinnän tarkastusmatkaltani Salon ja Haapajärven kihlakunnista pystyn nyt kertomaan tarkemmin näiden alueemme pahimmin hätää kärsivien paikkakuntien tarpeista ja koska virallinen selvitykseni ei pääse lähtemään ennen kuin seuraavassa postissa.

Haluan ohimennen mainita, että minun oli Kalajoen ja Haapajärven pitäjissä perimättä jääneiden lähes 4 000 ruplan verojen takia määrättävä toimitettavaksi tutkinta; heti toimituksen alussa todettiin kuitenkin, että kun asianomaiset verovelvolliset olivat havainneet toden olevan kysymyksessä, he olivat jo maksaneet verojäämänsä, niin että maksamatta oli vain pari kolmesataa ruplaa.

Salon ja Haapajärven kihlakunnissa on havaittavissa kutakuinkin yleisesti, että viljasato on määrältään tosin vähäinen, mutta laadullisesti odottamattoman hyvä sekä maultaan että itävyydeltään. Toinen merkittävä seikka on, että ohrasta saadaan lähes kaksinkertainen tuotto rukiiseen verrattuna (riihikuivana), mikä on omiaan olennaisesti vähentämään pelkoa kylvösiemenen puuttumisesta ensi keväänä. Syyskylvöt on kaikkialla tehty kutakuinkin suotuisissa oloissa, ja niihin on käytetty osaksi uutta, osaksi kruununmakasiineista hyvissä ajoin luovutetuista varastoista saatua siementä [tätä jaettiin noin 2 500 tynnyriä molempiin kihlakuntiin] sekä lopuksi, vaikkakin hieman myöhäisessä vaiheessa lääninhallituksen poissa ollessani Riiasta tilaamaa ruista, jota tuli 3 000 tynnyriä ja josta suurinta osaa ei kuitenkaan ole käytetty suoraan siemenviljaksi, vaan niiden lainojen maksamiseen, joita köyhemmät talonpojat olivat ottaneet siemenviljaa saadakseen.

Yöhallojen alueellisesta laajuudesta ja niiden rajuudesta on aiheellista todeta, että seuraavat viisi yhtenäisen alueen muodostavaa seurakuntaa kärsivät pahiten, nimittäin Vihanti, Oulainen, Haapavesi (eli Pyhäjoen Haapajärvi), Pulkkila ja Kärsämäki, millä alueella on asukkaita yhteensä noin 15 000.

Puinnin jälkeen ilmoitetaan tuoton olevan muutamasta kapasta puoleen tynnyriin ruista ja hieman enemmän ohraa tavanomaisten kahden tynnyrin sijasta. Edellä mainittuja seurakuntia ympäröivissä seurakunnissa eli Rantsilassa, Paavolassa, Merijärvellä, Ala- ja Ylivieskassa, Nivalassa, Haapajärvellä, Piippolassa ja Kestilässä, joissa on asukkaita 25 000, on eräissä kyläkunnissa, ehkä puolessa koko määrästä, saatu yhtä huono sato kuin ensiksi mainituissa seurakunnissa, kun taas muissa kyläkunnissa on voitu iloita siihen verrattuna tyydyttävästä sadosta, jolloin on saatu 1/4 tynnyristä koko tynnyriin ruista ja kaksinkertaisesti ohraa [kaikki riihikuivana]. Lopuksi rannikolla ja Suomenselällä sijaitsevat seurakunnat: Siikajoki ja Revonlahti, Salon emäseurakunta kappeliseurakuntineen, Kalajoen ja Pyhäjoen emäseurakunnat, Rautio, Sievi, Reisjärvi ja Pyhäjärvi, joiden väestömäärä on 20 000 henkeä, ovat saaneet yksittäisiä kyläkuntia ja maatiloja lukuun ottamatta sadon, jonka määräksi ilmoitetaan vaihtelevan ½ tynnyristä 1 ½ tynnyriin ruista ja 3/4 tynnyristä 2 tynnyriin ohraa eli suunnilleen tarvetta vastaava tulos. Omien laskelmieni ja kruununpalvelijoiden antaminen tietojen perusteella voin olettaa, että kun kylvösiemenen tarve on vähennetty koko määrästä, leipäviljan tarve koko vuodeksi on näissä molemmissa kihlakunnissa yhteensä noin 27 000–28 000 tynnyriä, mikä määrä kuitenkin voitaneen puristaa 25 000 tynnyriksi.

Vaikein seikka tällaisia laskelmia tehtäessä on esittää olettamus väestön mahdollisuuksista ja hyvästä tahdosta kulutuksen rajoittamiseen – missään tapauksessa ei voida välttää sitä, että köyhemmät joutuvat turvautumaan pettuun, olkiin ym. korvikkeisiin.

Läänin muulla alueella vain Oulun kihlakunta tarvitsee erityistä huomiota. Valitettavasti en ole vielä saanut tietoja juuri tämän kihlakunnan kruununvoudilta, mutta koska monet tämän kihlakunnan seurakunnista eivät ole kovin kaukana, niissä vallitsevat olot tunnetaan täällä jokseenkin hyvin. Pahimmassa hädässä ovat Muhoksen, Utajärven, Tyrnävän ja Temmeksen seurakunnat, joissa on kaikkiaan 10 000 asukasta, ja ne tarvinnevat täydennystä lähes 5 000 tynnyriä. Limingan, Oulujoen ja Iin seurakunnat voinevat tulla toimeen omillaan ja kaksi ensiksi mainittua pystyy ehkä auttamaan muitakin; Pudasjärvelle ja Kuusamoon tarvitaan aina hieman täydennystä – joten Oulun kihlakunnan koko vuoden tarve ei ylittäne 7 500 tynnyriä. Lapissa lienee se vähäinen määrä, joka siellä tarvitaan, ja Kajaanista ilmoitetaan puuttuvan vain 2 600 tynnyriä. Kemin kihlakunnassa tarvitaan ehkä hieman tätä enemmän, koska uudet hallat elokuun 30. ja 31. päivän vastaisina öinä vahingoittivat sitä osaa elosta, jota ei ollut vielä saatu leikatuksi.

Koko tarpeemme ennen ensi vuoden satoa saattanee näin ollen nousta jopa 35 000–40 000 tynnyriin, mikä vastaa aiemmin senaatille ilmoittamiani tietoja, joissa arviot ulottuivat vain tulevan purjehduskauden alkuun asti, kun niihin lisätään 2 kuukauden tarve.

Käytettävissä on:

kauppiaiden omilla varoilla

hankittuna Ouluun 6 500

Raaheen 4 000, Kajaaniin 2 200

ja muille paikkakunnille ehkä

2 300 tynnyriä, summa 15 000 tynnyriä.

Kruunun ennakoilla

Ouluun 8 000 ja

Raaheen 3 000 tynnyriä

(anomus ei ole vielä saapunut,

mutta sopimus on tehty)

ja vielä myönnettävissä ehkä

1 500 tynnyriä 12 500 –

Kruunun varastot

Oulussa 10 000 tynnyriä

ohraa sekä 1 000 tynnyriä

ruista, yli kylvöjä varten varatun määrän;

sekä Raahessa mukaan luettuna

nyt kauppaneuvos Snellmanin

välityksellä tilatut 2 000,

kaikkiaan 2 500 tynnyriä

ruista 13 500 –

Summa 41 000 tynnyriä.

Kun tähän lisätään rannikkopaikkakunnilta koronmaksuna virtaava vilja sekä ehkä hieman osamaksua aiemmista viljalainoista, voimme uskoakseni odottaa tulevaisuutta jokseenkin turvallisin mielin – maakuljetukset Kuopion kautta kesällä niille seuduille, joilla tarpeemme ovat suurimmat, eivät pahimmassa tapauksessa ole mahdottomia, ja joka tapauksessa on oletettava, että tänä talvenakin samoin kuin viime vuonna paljon tulee sitä tietä edellä lueteltujen määrien lisäksi.

Viimeksi mainittuja maksamattomia viljalainoja on tässä läänissä yli 35 000 tynnyriä, mistä 3/4 on Salon ja Haapajärven kihlakuntien osalla, ja niistä melkoinen osa erääntyy maksettavaksi tämän vuoden sadosta. – Saatuani vaaditut tiedot näiden lainojen myöntämisajoista, niiden jakautumisesta seurakuntien kesken jne., minulla on kunnia lähettää esitykseni asiasta.

Jos on todellakin aihetta pelätä sodan syttyvän, pyydän lupaa saada varoittaa laivanvarustajia heti kun tällainen lupa voidaan antaa, sillä niin oululaisilla kuin raahelaisillakin on suorastaan valtava kauppalaivasto, joka on olennainen osa etenkin jälkimmäisten koko varallisuudesta.

Oulun siltakysymys tullee pian senaatin käsiteltäväksi; pyydän Herra Senaattoria puoltamaan esitykseni hyväksymistä. Kun esittelin hanketta vielä epämääräisessä muodossa Helsingissä, siellä pidettiin vaikeana asiana oikeuden myöntämistä yhtiölle siltamaksun perimiseen pitkähköksi ajaksi, mutta ei saa unohtaa sitä, että hanke on yksityinen eikä hallitus takaa yrittäjille mitään tuottoprosenttia.

Merenkulkukoulun johtokunta on päätynyt suosittelemaan laivuri Cannelinin nimittämistä koulun johtajaksi, ja perusteet tähän ovat hyvät. Voinkohan toivoa, että asia ratkaistaan hyvin pian, sillä Cannelin lähtee tämän kuun lopussa Gävlestä aluksineen, eikä häntä tavoiteta kovinkaan nopeasti, jos hän ennättää lähteä.

Herra Senaattorin esitykseen, että ohraa on varastoitava ensi kevään kylvösiemeneksi, olen lähettänyt perusteellisen vastauksen sähkeitse. Asia on varsin hyvin järjestettävissä siten, ja olen vakuuttunut siitä, että rahvas hyväksyy tarjouksen hyvin halukkaasti. Jotta kruunun varastoja ei kuitenkaan täysin tyhjennettäisi eivätkä jotkut käyttäisi saamaansa lainaa ryhtyäkseen itse koronkiskureiksi, otin vapauden ehdottaa, että varastoitaisiin vain 1/3 tarpeesta ja että lainat myönnettäisiin ja vilja otettaisiin vastaan savuluvun mukaan, jolloin köyhimmätkin saavat osansa avusta. Jos asia halutaan järjestää koko seurakunnan puitteissa yhteisesti, rikas toimittaa 5–6 tynnyriään ja käy sitten kauppaa saamallaan lainalla.

Onneksi pitkä kirjeeni saapuu vasta keisarin lähdön ja valtiopäivien avajaisten jälkeen. Herra Senaattorilla on silloin ehkä hieman enemmän aikaa kuin juuri nyt, kun käsillä on niin monia tärkeämpiä asioita kuin ne, joita me täällä Oulussa pohdimme. Pyydän joka tapauksessa anteeksi kirjeeni loputonta pituutta.

Todella kunnioittavasti ja vilpittömän alttiisti minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. Alfthan