Hki 9.9.1849

Parahin veli Snellman! 

Pääasiallisesti auttaakseni edes hiukan Sinua, joka pysyttelet vaatimattomasti Uudenmaan nurmikentillä ja vaivaat aivojasi minun huidellessani maailmalla, olen kirjoittanut oheen liittämäni paperit. Halu kohentaa kykyjeni mukaan eräiden isompien tai pienempien hulttioiden mainetta on varmaan lisäksi hieman vaikuttanut kynän painamiseen paperille ja pitämiseen liikkeessä. Mutta kun opusculus [pikku teos] nyt on valmiina lähtemään pitkälle matkalleen, viriää kuitenkin monenmoisia papereiden lähettämistä koskevia epäilyksiä. Hittolainen tietää, ansaitseeko se palkkiokseen edes sitä kallista postimaksua, jonka joudut maksamaan. Vielä ikävämpää on, että saatat ehkä joidenkin kohtien takia pitää arveluttavana näiden pohdiskelujen täydellistä julkaisemista Litteraturbladetissa. Säälin sitä paitsi väsyneitä silmäraukkojasi, kun niitä kiusataan käsikirjoituksen sotkuisuudella. – Ellei se kelpaa Sinulle, ole hyvä ja anna se Helsingfors Tidningarille, kunhan sen vakinainen toimittaja on palannut; sijaisuutta hoitavien herrojen kanssa en juuri halua olla tekemisissä – vaikka Topeliuksella saattaisi tosin olla samanlaisia epäilyksiä kuin Sinulla itselläsi.

Parin päivän kuluttua lähden täältä Sveitsiä kohti pippuroidakseni ruumiillisen olemukseni Pfefferin vesissä, niin että se kestää pitkän talven, joka paukkuu meidän kaikkien kotinurkissamme. Minulla on kuitenkin aikaa jäljellä tähän pikanttiin kokemukseen niin vähän ja vuodenaikakin on jo ehtinyt niin myöhäiseksi, että voin parhaassakin tapauksessa saada siitä vain vähän apua.

Terveisiä todelliselta valtioneuvokselta Karl Rosenkranzilta Königsbergistä. Hän puhui sangen kunnioittavasti Sinun saksaksi kirjoittamastasi filosofiankirjasta, johon hän oli virkansa puolesta filosofina huolellisesti perehtynyt. – Parasta, mitä olen saanut tällä kertaa Pariisissa aikaan, on ollut kunnia päästä Villemainin erityisen hyväksi asiakkaaksi, vaikka hän ei oikein pysty antamaan minulle anteeksi sitä, etten etsiytynyt hänen tuttavuuteensa silloin, kun hän oli ministeri, ”kun hän olisi voinut tarjota minulle parempia päivällisiä kuin nykyisin”. Onhan toki hauskaa, kun ihminen, jota äärimmäisessä Pohjolassa jokainen roikale kohtelee kuin lurjusta ikään, kokee täällä maailmalla, että tietämyksen suuret sankarit kunnioittavat häntä vertaisenaan. Vielä hauskempaa kuitenkin on ”saattaa sikailijat noloon asemaan”, kun onnistuu uskottelemaan sivistyneen maailman älymystön edustajille, ettemme me Suomessa sentään ole aivan täysin tyhmiä emmekä ansaitse pelkästään ivaa, niin kuin meillä mielellään kuvitellaan. Tämä on sellainen kostamisen tapa, ettei sitä tarvitse hävetä.

Tuntiessaan viime kesänä erityisen voimakasta tarvetta osoittaa Sinulle kiitollisuuttaan sen miehekkään kurituksen takia, jonka annoit kiistakumppaneilleni, ei sisareni Louise keksinyt parempaakaan tapaa tunteittensa ilmaisemiseen kuin sen ajatuksen, että hän osoittaisi arvostustaan lahjoittamalla Sinulle tämän sangen maineikkaan markiisi Pauluccin muotokuvan, jota hän on säilyttänyt niiltä ajoilta saakka, jolloin Herodes ja Pilatus olivat ystäviä hetken verran. Ehkä kunnioituksen tunne on kuitenkin estänyt häntä toteuttamasta tätä suunnitelmaansa, jonka toteuttamisessa teko ei todellakaan vastaa tarkoitusta. – Palais Royalissa ollaan sitä mieltä, että italialaisten asiat etenevät hyvin. Piruparoilla on ainakin ollut se ilo, että ovat päässeet purkamaan kauan piinattua sydäntään.

Tuus

Fredr. Cygnaeus