H:gissä 16.11.1865
Jalosukuinen Herra Senaattori.
Suokaa hyväntahtoisesti anteeksi, että kiitän kaikesta rahanuudistusasiassa saamastani hyvästä avusta vasta nyt, kun anon uutta apua.
Kun venäläinen metalliraha käskyllä määrättiin lailliseksi maksuvälineeksi, nöyrä anomukseni sen käypäisyyden rajoittamisesta hylättiin. Sain kuulla, että Hänen Majesteettinsa oli nimenomaisesti määrännyt sen samanarvoiseksi Suomen rahan kanssa. Kun ilmaisin olevani tästä huolissani, herra paroni Stjernvall-Walleen antoi minulle toiveita myöhemmin tapahtuvasta muutoksesta.
Kyseessä ovat ala-arvoiset 20, 10 ja 5 kopeekan kolikot sekä kuparikolikot, joita on nyt 12. kesäkuuta 1862 annetun määräyksen 4. kohdan mukaisesti otettava vastaan valtion veroja ja maksuja perittäessä rajattomasti.
Kolikkorahat vastaavat rahana täysipainoista hopeaa, sillä meidän pankkimme on vaihdettava sitä tuommoiseen rahaan. Venäläisten kopeekkamääräisten kolikkojen arvo on 15 % alempi. Kaikki kruunulle tulevat maksut voidaan nyt maksaa tällä huonolla rahalla. Sitä ryhdytään käyttämään tullien maksamisessa satoihin tuhansiin rupliin nouseva määrä, ja ne rahat tuodaan Pietarista. Kun voittoa saa 10 % tai enemmänkin, houkutus on vastustamaton.
Senaatti pyytää nyt sellaista muutosta, ettei kruunun tarvitse verojen ja maksujen perinnässä ottaa pennimääräisiä eikä mainittuja kopeekkamääräisiä kolikoita vastaan enempää kuin 2 ruplan 50 kopeekan eli 10 markan arvosta yhtä suoritusta kohti, kuten yksityisten välisten maksusuoritusten osalta on säädetty.
Rohkenen kiinnittää huomiota siihen, että tämä oivallus pennimääräistenkin kolikoiden vastaanottovelvoituksen rajoittamisesta on hyvä, koska siten kummankin rahalajin samanarvoisuus säilyy muuttumattomana – ja sehän on pääasia. On painotettava sitä, että venäläistä rahaa hakeutuu rajan yli. Päivänselvä totuus on, että näin käy ja että me joudumme jonkin ajan kuluttua maksamaan palkkoja ym. tällä rahalla – ellei muutokseen suostuta. Vielä jäljelle jäävä käypäisyys 2 ruplan 50 kopeekan määrään saakka on joka tapauksessa kyllin paha asia, minkä kokemus vielä osoittaa.
Toiseksi senaatti on määrännyt kurssin venäläiselle setelirahalle tullimaksujen perinnässä Pietarin tullitoimistossa, ilmoittaa asiasta ja pyytää kurssin määräämistä myös passitoimistossa tapahtuvaa henkirahojen perintää varten. Mukana seuraava vastalause on ilmaus rahauudistukseen kohdistuvasta vastustuksesta ja kansanomaisesti sanottuna vikaan menneestä valtiontalouden hoitoa koskevasta laskelmasta. Se tuli tässä asussaan esille vasta pöytäkirjaa tarkastettaessa. Totuus on: kaikki Venäjältä tuotavan tavaran tullimaksut maksettaisiin Pietarissa venäläisillä seteleillä, mikä merkitsisi kruunulle 20 %:n menetystä; lisäksi: tavaraa tuovat sieltä suomalaiset eivätkä venäläiset.
Pyydän nyt nöyrästi apua näiden kysymysten hoitamiseen – ja saman nöyrän pyynnön välittämistä hra paroni Stjernvallille, jota olen ahdistanut niin monilla kirjeillä, etten halua tai voi tällä kerralla vaivata häntä.
Herra kreiville [Armfeltille] kirjoitan ja olen rohjennut liittää mukaan ehdotuksen ensiksi mainitun tärkeämmän ja pikaista ratkaisua vaativan kysymyksen ratkaisemiseksi.
Saanen vielä muistuttaa, että 12. kesäkuuta 1862 annettu määräys on senaatin antama – mutta senaatti ei voi sitä muuttaa, koska sitä on sovellettava Venäjän rahaan Hänen Majesteettinsa käskystä.
Erinomaisinta kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani
Jalosukuisen Herra Senaattorin ja Ritarin
nöyrin, kiitollinen palvelija
Joh. Vilh. Snellman
PS Tarkemmin harkittuani otan vapauden liittää oheen tuo mainittu ehdotus – jonka Herra Senaattori luovuttanee ystävällisesti eteenpäin, jos se havaitaan soveliaaksi ja tarpeelliseksi.
