Helsingissä 10.6.1865
Jalosukuinen Herra Senaattori ja Ritari.
Pietarista saapuvat matkalaiset kertovat, että rahakysymys on esitelty. Pankin konttorissa siitä on kuulemma tiedetty!
En tietenkään usko kertomusta. Minusta on kuitenkin pelottavaa kuulla, että tiedetään asian vielä joutuvan esiteltäväksi. Sikäli kuin olen pystynyt havaitsemaan, täällä ei yhdelläkään ihmisellä – asian käsittelyyn osallistuneita lukuun ottamatta – ole ollut siitä mitään tietoa. Nyt huhu kiertää maata salamavauhtia – ja tämä melkeinpä vastaa uudistuksen päivämäärän ilmoittamista.
Suokaa ystävällisesti anteeksi tästä seikasta aiheutuva levottomuuteni ja sen takia esiin puristuva valitukseni. Joulukuun paniikin mentyä ohi kaikki on täällä sujunut tasaisen rauhallisesti. Kruunun maksujen perintä meni onnellisesti ohi ilman venäläisten seteleiden merkittävämpää tyrkyttämistä. Nyt meillä on kuitenkin toinen vaarallinen vaihe tullimaksujen perinnässä. Eikä pankkikaan, joka on itsepintaisesti kerännyt käsiinsä venäläistä paperia ja voi odottaa varmasti ainakin 300 000 ruplan tappiota, kestä enää suurempaa ennestään toki varsin komean ylijäämänsä vähenemistä, vaikka tämä ikävä kyllä onkin aiemman liian avokätisen hallinnon takia paljon pienempi kuin tilinpäätösten numeroista näkyy.
Nöyrimmin pyydän Jalosukuista Herra Senaattoria hyväntahtoisesti vaikuttamaan siihen, että ainakin rahakysymyksen ratkaisu pidetään salassa.
Rohkenen kuitenkin toivoa, että minulle ilmoitettaisiin asiasta jo ennen virallisen tiedon saapumista – vaikka olen toki pitänyt selvänä, ettei mikään muutos ole mahdollinen, ja minulla on myös tarvittavat asetukset valmiina konseptimuodossa sekä herrojen talousosaston jäsenten hyväksyminä.
Pyydän saada lisätä, että pankin ylijäämän edellä mainittu kehno tila – tilinpäätöksissä ilmoitetun ”voiton” laskennallisuus – ei heikennä sen vakaata asemaa, joka perustuu valuutan ja setelistön väliseen suhteeseen. Alituisen painostuksen tuloksena on päästy nykyiseen tilanteeseen – vaihdettavissa on heti 11 miljoonaa markkaa Hypoteekkiyhdistyksen 8 miljoonan talletusta lukuun ottamatta. Tässäkin yhteydessä voitaneen huomauttaa, että luultavasti 6 miljoonaa noista 11:stä ovat pankin hallussa kutakuinkin keinottelupyrkimyksen takia ja nostetaan pankista heti. Tämän tilanteen muuttaminen ei ole ollut minun vallassani, vaikka pyrkimyksenäni on ollut saada setelinanto vähenemään valuuttamäärän kasvattamisen sijasta. Tästä aiheutuvat hankaluudet eivät kuitenkaan vaikuta aseman turvallisuuteen.
Vuoden sato näyttää jäävän niukaksi, vaikka lämmin kesä voisi muuttaa tilannetta paljonkin. Jumala suokoon, että edessä häämöttäisi parempi aika kuin se ankara kausi, jonka puserruksissa olen tähän asti joutunut ponnistelemaan.
Senaatin alamainen, nyt uudistettu anomus vararahastosta on odottanut käsittelyä nyt pian puolitoista vuotta. Ilman sellaista tilanteemme on onneton. Olen pystynyt käsittämään, että mahdollisten säästöjen pitäminen vapaina muihin tarkoituksiin käytettäviksi arvioidaan edulliseksi. Tämä kuitenkin merkitsee sitä, ettei ole olemassa minkäänlaista vararahastoa katovuosien varalta. Jos nimittäin varat voidaan käyttää muuhun, keksitään kyllä käyttötarkoituksia. Tämän kysymyksen yhteydessä on lisäksi mainittava. että varat ovat vielä pelkästään saatavina ja niitä alkaa saapua kassaan tuntuvammin vasta aikojen kuluttua. Niinpä allekirjoittaneella on tuskin paljon iloa ehdotuksen hyväksymisestä. Sen hyöty koituisi kuitenkin tulevaisuudelle. Ja pelkästään hetken tarpeita ajatteleva hallinto toimisi kelvottomasti.
Säästäväisyys ei tietenkään ole mukavaa. Se on paheksuttavaakin, jos se alkaa ahdistaa maalle ja valtakunnalle hyödyllistä ja välttämätöntä toimintaa. Totuus kuitenkin on, että meidän hallintomme maksaa menoja tarkoituksiin, jotka tuskin kuuluvat mainittuun luokkaan, kun taas varoja toisiin, todella tarpeen vaatimiin hankkeisiin puuttuu. Budjettimme on valheellinen, koska ainakin 1/10, usein suurempikin osa menoista maksetaan budjetin ulkopuolella ja tämän johdosta on tulopuolikin laadittava siten, että se tuo näkymätöntä ylijäämää näiden ylimääräisten menojen maksamiseen. Tähän tarvitaan muutos. Eihän minkäänlainen taloudenhoito voi onnistua, jos menosäännön ylittäviä menoja maksetaan rajattomiin. Silloin maksuja suoritetaan sattumanvaraisesti, sitä mukaa kuin asioita tuodaan esiin, ilman minkäänlaista vertailevaa arviota siitä, millainen olemassa olevien varojen käyttö olisi hyödyllisintä ja välttämättömintä. Toistan: on epämukavaa siirtyä noudattamaan sellaista säästäväisyyttä, jonka puitteissa ei voida suorittaa muita menoja kuin vuodelle on ennakolta laskettu. Ilman sitä ei kuitenkaan valtion tarpeilla – eikä verotaakalla – ole mitään rajaa.
Jos onnistun saamaan senaatissa läpi tällaista muutosta koskevan anomuksen, pyydän Herra Senaattoria vaikuttamaan sen hyväksymiseen. Toivon toki, että ylimääräisten määrärahapyyntöjen väheneminen on havaittu. Näiden asioiden selkeä järjestys, jonka vallitessa tuollaiset pyynnöt muuttuvat vielä harvinaisemmiksi, koituu sekin näin ollen ensisijaisesti tulevaisuuden hyväksi.
Pahoittelen sitä, etten ole pystynyt aikaisemmin esittämään ehdotusta kotimaisen lainan ottamiseksi rautateiden rakentamiseen. Se lähtee nyt vasta kenraalikuvernöörin paluun jälkeen eikä siis saavu Pietariin, ennen kuin herrat ovat hajaantuneet tahoilleen. Nopea ratkaisu olisi kuitenkin mitä toivottavin, jotta rahoja olisi käytettävissä ja valmistaviin toimiin töiden aloittamiseksi voitaisiin ryhtyä vielä ennen syksyä.
Suunnitelman mukaan lainataan 6 miljoonaa markkaa – saadaan kaikki säätyjen hyväksymät rautatiet ja kanavat valmiiksi 6 vuodessa – ja laina maksetuksi 10 vuodessa paloviinaverolla ja mahdollisesti suostuntaverosta saatavalla lisäerällä. Toivoakseni rahaa voidaan saada lainattavaksi sitä mukaa kuin Hypoteekkiyhdistys panee liikkeelle 9 miljoonaa markkaansa – Rothschildilta saamansa.
Jalosukuisen Herra Senaattorin pian saapuessa tänne toivon saavani esittää yhtä ja toista tähän liittyvää rautatiehallinnostamme – ja lopetan näin ollen anoen nöyrästi hyväntahtoista anteeksiantoa tämän epistolan pituuden takia.
Erinomaisinta kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani
Jalosukuisen Herra Senaattorin ja Ritarin
nöyrin palvelija
Joh. Vilh. Snellman
