Turussa 17.6.1867

Senaattori ja Ritari Jalosukuinen Herra

Joh. Vilh. Snellman. Helsinki. 

Yleinen hätä, joka on viime vuosina kasvattanut nälkiintyneiden määrää, lehdistön palstat täyttävät valitushuudot, kaupunkeihin ja maaseutupaikkakunnille tulvivat kerjäläisjoukot sekä siellä täällä ilmenevät pelot nytkin odotetun sadon kohtalosta ovat saaneet minut kiinnittämään huomiotani siihen, etteivät maan rahvaan ajoittain sanomalehtikirjoituksissa saamat neuvot ja ohjeet täysin pysty vaikuttamaan siihen väestön omassa keskuudessaan harjoittaman taloudenpidon muutokseen, jonka aikaansaaminen on ollut niiden tarkoituksena, mistä syystä olen päätynyt ajattelemaan, että sellainen muutos on aikaansaatavissa vain teoilla ja että mitä pikemmin voimakkaisiin toimiin ryhdytään sen parempi.

Tähän tulokseen pääsemiseksi tarvitaan ensi sijassa käytännöllistä opetusta siitä, mitä apukeinoja luonnossa on tarjolla syötäväksi kelpaavina sammal- ja sienilajeina: siitä huolimatta, että näitä aiheita käsitteleviä lentokirjasia on julkaistu melkeinpä vuosittain ja Suomen kansa on yli viisikymmentä vuotta nähnyt venäläisten sotilaiden keräävän ja syövän sieniä ja saanut matkustelevilta kansan ystäviltä opetusta pettuleipää terveellisemmän ravinnon valmistamiseen, mikään ei kuitenkaan ole tähän mennessä pystynyt voittamaan Suomen kansalle perin juurin ominaista vastahakoista suhtautumista kaikkeen uuteen, olkoonpa se mitä tahansa.

Olenkin siis hyvin uskalias ehdottaessani nyt, että tähän arkaluonteiseen asiaan puututtaisiin; olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että tässäkin asiassa kuten monissa muissa sitkeys tuo vähitellen voiton taistelussa yleisen hyvän puolesta.

Tästä syystä pyydän saada ilmoittaa Herra Senaattorille ja Ritarille aikomukseni perustaa Turkuun kahden miehen ja kahden naisen keskustoimikunta, jonka tarkoituksena olisi levittää käytännöllistä opastusta mainittujen ja monien muiden käytettävissämme olevien, mutta tähän asti vaille huomiota jääneiden ravintoaineiden käyttöön. Opetusta näiden aineiden valmistamiseen ruoaksi annettaisiin täällä pysyväisluonteisesti tietylle naisoppilaiden määrälle, ja näiden tehtäväksi tulisi oppimiensa taitojen hyödyllisyyden osoittaminen sen jälkeen käytännössä maaseutupaikkakuntien rahvaalle.

Jokaisen tällä tavoin hätäleivän valmistuksen oppineen naisen tehtävänä on siinä läänissä, jonka alueelle hänet otetaan palvelukseen, kulkea pitäjästä pitäjään ja ilmoittaa saapumisestaan kunnallislautakunnan puheenjohtajalle siellä, missä tällainen lautakunta on olemassa, tai seurakunnan papille tai jollekulle muulle yleistä hyvää harrastavalle henkilölle, esitellä näyte hätäleivästä, jota hän aikoo leipoa, opettaa tätä taitoa sekä sieniruokien valmistusta, sienten keräämistä ja säilömistä ja viipyä kussakin paikassa viikko tai pari. Hänen matkareittinsä on samalla suunniteltava sellaisiksi, että hän voi kuuden–kahdeksan viikon kuluttua käydä uudelleen paikkakunnilla, joilla hän on jo vieraillut, selvittääkseen, onko hänen opetukseensa luotettu, onko sen mukaan toimittu ja onko tietoa ehkä levitetty laajemmallekin. Tarkoituksena on jatkaa tätä opetustoimintaa kuusi–kahdeksan vuotta joka kesä sellaiseen aikaan, jolloin raaka-aineista ei ole puutetta, ja jokaisessa pysähdyspaikassa opettajatar antaa mukanaan kuljettamansa kirjan seurakunnan papille, jotta tämä merkitsisi siihen hänen oleskelunsa pituuden ja hänen suorittamansa työt, jotta Turun toimikunta voi sen perusteella määrätä hänen palkkionsa. Lopuksi minun on mainittava, että näiden kiertävien naisten on myös opetettava, miten karjan ruokinnassa voidaan käyttää heinän puutteen vallitessa hyödyllisiksi arvioituja rehun korvikkeita.

Turun keskustoimikunnan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu tämän jälkeen vastaavanlaisten toimikuntien muodostaminen muihin kuvernöörinkaupunkeihin, jotta opettajattaria koulutetaan samaan tapaan kuin Turussa ja lähetetään koulutuksensa jälkeen kiertämään.

Ennen kuin olen pitänyt sopivana esittää keisarilliselle senaatille asiaa, josta minulla on ollut kunnia tässä kertoa, olen neuvotellut siitä useiden merkittävien miesten kanssa, ja he kaikki ovat asian tärkeyden ymmärtäen kehottaneet minua ryhtymään toimiin hankkeen toteuttamiseksi.

Mikäli Herra Senaattorikin arvioisi ehdotukseni ansaitsevan siinä määrin huomiota, että valtion pitäisi uhrata jonkin verran varoja asian edistämiseen, sillä yksityisten tahojen tukea ei voitane näinä aikoina odottaa, etenkin kun tällaisen toiminnan on jatkuttava useita vuosia, olisin sekä tyytyväinen että imarreltu, jos minulle tästä hyväntahtoisesti ilmoitettaisiin, koska siinä tapauksessa, että Herra Senaattori puoltaa ehdotusta, esitän alamaisen anomuksen, jossa pyrin lähemmin selvittämään suunnitelmaa, jota toimikunta työlleen hahmottelee. Jos Herra Senaattori taas haluaa antaa minulle tavoitteeni saavuttamiseksi jonkin muun neuvon, esimerkiksi että aluksi opettajattaria on palkattava vain johonkin lääniin tai pariin lääniin, otan neuvon aina syvästi kiitollisena vastaan ja harkitsen sitä vakavasti.

Olen edelleenkin syvintä kunnioitustani ja arvonantoani vakuuttaen

Jalosukuisen Herra Senaattorin ja Ritarin

nöyrin palvelija

E. Julin

PS Koeleivonta alkanee jo muutaman päivän kuluttua.