Hämeenlinnassa 9.8.1867 illalla

Jalosukuinen Herra Senaattori ja Ritari. 

Tänään ilmaantui puheilleni talonpoikia eräistä pitäjistä ilmoittamaan, että he ovat jo useita päiviä odottaneet Hämeenlinnassa saadakseen ostaa käteisellä kauppiailta ruista tai jauhoja, mutta että kauppiaiden kaikki varastot ovat tyhjentyneet eikä venäläisiä jauhoja ole tilauksista huolimatta saatu tänne Helsingistä. Tästä syystä nämä talonpojat pyytävät sellaisen luvan hankkimista, että täkäläinen venäläinen muonavarikko voisi myydä heille jauhoja. Kun varmistuin kyselyllä kauppiaiden ilmoittamasta viljapulasta ja sain täkäläisen muonavarikon esimieheltä tiedon, että varikolla on merkittävän runsaasti jauhoja, jotka voitaisiin luovuttaa, arvioin asian kiireellisyyden takia välttämättömäksi tiedustella sähkeitse herra kenraalikuvernöörin viran väliaikaiselta hoitajalta sellaisen luvan antamista, että venäläinen muonavarikko voisi käteismaksua vastaan myydä kiinteään hintaan jauhoja niitä tarvitsevalle rahvaalle. Suomen kruunun täkäläisessä makasiinissa on lääninhallituksen saaman ilmoituksen mukaan ainoastaan 150 tynnyriä ruista, mikä määrä on keisarillisen senaatin päätöksellä varattu lainattavaksi siemenviljaksi, eikä myöskään yksityishenkilöillä ole viljaa varastoituna. Kauppiaiden ilmoituksen mukaan kuuluvat jauhovarat loppuneen Helsingistäkin. Jos selviytyisimme lähimmistä kymmenestä päivästä, suurimman hädän pitäisi olla ohi, eikä rahvaalle tarvitsisi enää myydä jauhoja venäläiseltä muonavarikolta.

Olen arvioinut velvollisuudeksi täten ilmoittaa Herra Senaattorille ja Ritarille täällä ilmenevästä viljan ja jauhojen puutteesta sekä sen takia tekemästäni esityksestä.

Täydellisintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia olla

Jalosukuisen Herra Senaattorin ja Ritarin

nöyrin palvelija

H. Molander