Palossa 8.11.1828

Ollessani lyhyen aikaa kotona ja Kokkolassa viime keväänä sain kuulla Sinun Helsingin läheltä saamastasi toimesta, mutta en saanut varmaa osoitetta enkä tietoa isäntäsi nimestä.

Nyt palattuani kotiin kaksi viikkoa sitten täällä oli minua odottamassa Sinun elokuussa lähettämäsi kirje, jonka äiti oli avannut, mutta johon hän ei ollut pystynyt vastaamaan vaikean silmäsairautensa takia, mutta anteeksiantamattomampaa on, ettei Marie ole vastannut. Minä olen Jumalan kiitos ollut kutakuinkin koko ajan terveenä merellä ollessani ja lihonut, jos se nyt sitten on lainkaan hyväksi.

Äidin toinen silmä on nyt melkein terve, mutta toista samentaa vielä ohut kalvo, joka pian voitaneen saada häipymään.

Vaikka minä olen tänäkin vuonna kiusannut silmiäni lukemalla pienintä englanninkielistä tekstiä, tulen kuitenkin toimeen ilman silmälaseja, joita pelkään.

Myös Kokkolassa kaikki voivat hyvin sieltä lähtiessäni, ja A. Kyntzell ja Favorin lähettävät Sinulle terveisiä. Kuulin, että pikku-Anders selviytyy pian latinan kurssistaan. Kotiopettaja Fogelholm saarnaa ahkerasti ja on kaikkien kuulijoittensa suosiossa.

Sinä lienet vielä mykkä, niin kuin kaikki vuoden 1792 maisterit yleensä ovat, ja mitäpä sanottavaa olisikaan sellaisilla, jotka tutkivat pelkästään kielteistä ja kuollutta ja näkevät koko elämänsä ajan järjestelmiensä romahtavan niin teoriassa kuin käytännössäkin. En kuitenkaan pidä liian varhaisesta luottamuksesta omiin voimiin, vaikka ei todellakaan paljon tarvita meidän tavallisten saarnakaavoilla ratsastajiemme matkimiseen; omien varastojen kokoaminen on toki parempi ratkaisu, mutta siihen vaaditaan ikää ja aikaa sekä apua ylemmältä Hengeltä: kuitenkin harjoittelu on välttämätöntä.

Sinun vitae genusta [elämän tapaa] koskeva periaatteesi näyttää minusta samalta kuin perhosen ja luonnonihmisen, jotka ovat saaneet omansa ilmaiseksi elämän keskukselta; mutta sinulle, josta on jo tullut järjellisesti ajattelevaa elämää elävä olento, ei tämä periaate riittäne ajan mittaan, vaan Sinun on pyrittävä tulemaan hyödylliseksi ketjun osaksi; ja tekemään työtä sen mukaan, miten tuomio tapauksittain lankeaa, toimeentuloa ja palkkaa ei kysellä, se seuraa itsestään; oikoteiden epävarmuutta olet jo kokeillut.

Toiseksi huomaan kirjeestäsi, että Sinä sijoitat eväspussisi sekä rinnan että selän puolelle aivan kuin sadussa kerrotaan, mikä miellyttää minua, jos todellakin voit nähdä itsesi selkäpuolelta: minä kuitenkin neuvoisin, että yrittäisit päästä eroon koko kokoelmasta, koska se ei tuota tyydytystä, ja katsoisit itseäsi siitä peilistä, joka on moraalisen elämän periaate Sana, joka tuli Lihaksi ja jota ilman kukaan ei pääse valoon eikä opi tuntemaan Isää ja saa osuutta taivaallisesta tulesta eli Rakkauden Hengestä, joka on lain täyttymys. Tässä rakkauden täyttämässä elämässä selviävät kaikki epäilykset, kevenevät elämän taakat, viriää ikuinen toivo. Mutta silloin onkin tunnustettava, että olemme eksyneet pois elämän keskuksesta tai että meidät on karkotettu Paratiisista kielteiseen elämään kuoleman pimeässä valtakunnassa, jossa silmämme näkee vain Jumalan ja luonnon ulkokuoren; meidän järkemme on pimeä niin kuin lapsen äidin kohdussa ja kuitenkin pimeyteensä kiintynyt, meidän tahtomme ja tunteemme kapinassa Jumalaa vastaan tai pelkkää itserakkautta sen sijaan että Valon lailla eläisi yleisessä rakkaudessa.

Ihmisen tapauksessa Luojan viisautta kuitenkin valaisee rakkaus, sillä sen kautta meidän olemuksemme kohoaa proprietakseksi, niin että hyvä ja paha tulevat meidän hallintaamme ja vapaus, moraalinen arvo sekä rangaistus ja palkinto ajateltavissa oleviksi ideoiksi ja mahdollisiksi: kun taas hyvin ymmärrettävästi taivaan asukkaat elävät vain passiivisesti, eläinten tavoin vaistojensa tai elämän keskuksen varassa, kuitenkin ihanan järjestyksen vallitessa ilman aikaa ja paikkaa; sillä tavoin meidän sielummekin elää jo tässä elämässä, vaikka kaikki eivät sitä tunne tai usko.

Suunnitelma ja päämäärä ovat suuret: siitä syystä Jumala onkin ilmaissut itsensä Lihassa.

En halua nyt pitkittää tätä päättelyä, mutta sen pitäisi riittää opettamaan Sinut unohtamaan ennalta määräytymisen sen teologisessa muodossa ja uskomaan, etteivät Daavid ja Johann Arndt olleet hulluja.

Hyvää tarkoittavia neuvojasi hienomman opetuksen järjestämiseksi sisarillesi ei voida eikä pidäkään joka kohdassa noudattaa täällä maaseudulla: meillä on maassamme jo valitettavasti liikaakin hienoon väkeen kuuluvia hyödyttömiä ja osaksi kelvottomia olentoja. Aikaa heiltä ei puutu, sillä äidillä on hyvä apulainen hoitamassa pienempiä lapsia ja terveenä ollessaan hän hoitaa enimmät asiat itse. Nyt heidän aikansa kuluu kudontapuuhissa ja muodin vaatimusten seuraamisessa.

Ilahduta nyt pian minua kertomalla, mille asteelle olet edistynyt tiedekunnan uralla ja mieluiten elävämmän käsityksen hankkimisessa ihmisestä ja maailmasta.

Sinun velkakirjasi Kyntzellille olen laskun mukaan lunastanut, mutta se on toistaiseksi vielä hänen hallussaan.

Olisin kyllä mielelläni nähnyt sinut kotona tänä talvena; se ei kuitenkaan käyne päinsä. Rakkaat terveiset meiltä kaikilta ja etenkin Sinun rakastavalta isältäsi

C. H. Snellmanilta