Nikolainkaupungissa 2.10.1865
Suuriarvoinen Herra Senaattori!
Sen jälkeen kun keisarillisen senaatin käskystä suorittamani toimitukset kruunun liikamaiden erottamiseksi yksityisten omistuksista oli saatu loppuun suoritetuksi, palasin 24. syyskuuta Nikolainkaupunkiin [Vaasaan], jossa minulla oli ilo ottaa vastaan Herra Senaattorin arvoisa kirjelmä syyskuun 11. päivältä.
Näiden toimitusmatkojen aikana olen ollut läheisessä kosketuksessa Laukaan kihlakunnan ja osaksi Kuortaneen kihlakunnan rahvaan kanssa ja minulla on ollut tilaisuus tutkia tarkasti vuodentuloa näillä seuduilla ja olen tällöin havainnut, että rukiista tosin tuli kato rukiinoraiden talvella tapahtuneen tuhoutumisen takia, mutta, mutta kevätviljojen sato on kuitenkin ollut niin hyvä, ettei maata omistavan rahvaan keskuudessa pitäisi ilmetä merkittävämpää puutetta kevään siemenviljasta eikä leipäviljasta. Tämä ei kuitenkaan koske uudisviljelijöitä eikä torppareita, joiden erämaissa sijaitsevia viljelyksiä on kohdannut kato tänä vuonna kuten edellisinäkin.
Mielestäni Vaasan läänissä ei tarvita mitenkään merkittäviä avustustoimia. Avokätinen avunanto veltolle rahvaalle tuottaa tuntuvaa vahinkoa, ja pyrin mahdollisimman pitkään välttämään senaatin vaivaamista sensuuntaisella anomuksella. Kruunulle näiden katovuosien aikana aiheutuneet suunnattomat menot herättävät todellakin levottomuutta, ja niiden pitäisi vaikuttaa jokaiseen isänmaanystävään siten, ettei hän rasittaisi valtiota odottamattomilla lisämenoilla.
Ehdottaisin, että merkittävämpien avustustoimien käydessä jollakin seudulla välttämättömiksi kruunua vähiten rasittavina ja maalle hyödyllisimpinä keinoina käytettäisiin muutamiksi vuosiksi myönnettäviä korottomia lainoja luotettaville maanviljelijöille, jotka puolestaan sitoutuisivat antamaan köyhälle väelle maatöitä, sekä tienrakennustöitä, jotka voitaisiin antaa urakalla tehtäviksi. Tavanomaiset nimismiesten johdolla tehdyt hätäaputyöt ovat laiskuuden ja velttouden kouluja, koska nimismiehet eivät voi muiden tehtäviensä takia valvoa työntekijöiden aikaansaannoksia, vaan aivan yksinkertaisesti jakavat maksettaviksi määrätyt päivärahat.
Matkoillani läänissä olen aina selittänyt rahvaalle selvin sanoin, ettei väki voi odottaa saavansa siemenviljaa kevätkylvöihin kruunulta, ja tästä asiasta muistutetaan vielä kirkoissa luettavalla kuulutuksella.
Luonnossa maksettavat ohralainat on mielestäni perittävä pois siellä, missä perintä on kohtuullista, sen sijaan rahassa maksettavien lainojen perinnän pitäisi saada jäädä odottamaan parempia aikoja. Kruunun makasiineihin kertyy varmasti niin paljon ohraa kuin mahdollisesti tarvitaan jaettavaksi kylvöjä varten niille tilallisille, jotka ovat kärsineet kadosta.
Kokkolan kauppiailta ei ole vielä saapunut vastausta kysymykseen, aikovatko he tuottaa maahan viljaa myytäväksi.
Täydellisintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia edelleenkin olla suuriarvoisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
C. G. Wrede
