Helsingissä 21.12.1865
Jalosukuinen Herra Kreivi.
Minulla on ollut kunnia ottaa vastaan kunnianarvoisa kirjelmä tämän kuun 16. päivältä.
Jalosukuisen Herra Kreivin siinä ilmaiseman tahdon mukaisesti palkat lähetetään venäläisinä seteleinä vallitsevan kurssin mukaisesti.
Syvimmin nöyrällä mielellä rohkenen kiinnittää Herra Kreivin hyväntahtoista huomiota seuraaviin asioihin ja pyytää tukea:
a) Keisarillisen senaatin yhteisistunnon alamaiselle anomukselle, joka koskee rahalajia, jossa ennen marraskuun 13. päivää otetut sitoumukset on maksettava.
Ehdotettua asetusta ei tarvita sen ratkaisemiseen, mikä raha on laillinen maksuväline. Lakihan on selvä, heti kun kysymys tulee tuomioistuimen käsiteltäväksi. Asialla on merkitystä siksi, että täytäntöönpanoviranomaiset saavat noudatettavakseen selväsanaisen määräyksen voidakseen ryhtyä pakkoperintään, vaikka kysymys sitten joutuisikin tuomioistuimen ratkaistavaksi. Muussa tapauksessa tuhannet ryhtyisivät käymään oikeutta saadakseen maksuilleen lykkäystä. Pankit ja kaikki kassat joutuisivat silloin palkkaamaan tusinoittain asiamiehiä edustajikseen tuomioistuimiin ja kaikkiin oikeusasteisiin.
b) Talousosaston alamaiselle anomukselle apulaisjohtamisen palkkaamisesta Suomen Pankkiin.
Välttämätön ehto on, että tämä johtaja vannoo virkavalan ja osallistuu vastuullisena päätöksentekoon. Pelkästään keskustelevaa, vastuusta vapaata neuvonantajaa ei tarvita.
Toivottavaa samoin on, että hänen kutsumisestaan kokoukseen päättää puheenjohtaja. Jos nimittäin Hänen Keisarillinen Majesteettinsa armollisesti suostuu senaatin anomukseen, että minä saan osallistua johtokunnan kokouksiin ja johtaa niitä, en voi jättää apulaisjohtajan kutsumista paikalle tai kutsumatta jättämistä johtokunnan ratkaisun varaan. Toivon päinvastoin, että hän on aina läsnä tuollaisissa tilaisuuksissa.
Kyseessä ei ole johtokunnalle kuuluvien juoksevien asioiden hoito, vaan hallinnon periaatteiden selkiinnyttäminen ja tarvittavia johtosäännön muutoksia koskevien ehdotusten kehittely.
c) Yhteisistunnon alamaiselle anomukselle ennen vuotta 1866 valmistetun paloviinan myynnistä.
Tämä asia on erityisen kiireellinen. Se oli ensi kerran esityslistalla jo syyskuussa. Sen historia on yksi niistä monista, jotka kertovat jokaisen uuden aloitteen kohtaamista suunnattomista mutkista ja hankaluuksista. Nyt ratkaisu tulee luultavasti liian myöhään. Viriäähän uuden vuoden myötä kysymys, onko tuollainen viina takavarikoitavaa tavaraa vai ei.
Olen jälleen vaivannut pitkällä selonteolla. En voi silti luvata parannusta. Ellen nimittäin voi vedota Jalosukuisen Herra Kreivin tukeen, minun on pantava käteni ristiin. Enää minun on vain uudelleen vedottava Herra Kreivin hyväntahtoiseen myötämielisyyteen ja esitettävä vilpittömän kunnioitukseni ja kiitollisuuteni vakuutus, jonka myötä minulla on kunnia edelleenkin olla
Jalosukuisen Herra Kreivin
nöyristä nöyrin palvelija
Joh. Vilh. Snellman
