Helsinki 23.11.1864

Jalosukuinen Herra Kreivi! 

Minulla on kunnia esittää nöyrin kiitokseni Herra Kreivin kunnianarvoisasta kirjeestä tämän kuun 16. päivältä. Se edelleenkin suuriarvoinen hyväntahtoisuus, jonka uskon tohtivani siitä lukea, on minulle todellisena lohtuna tehdessäni työtä monien huolia aiheuttavien asioiden parissa.

Toissa iltana minulla oli kunnia kirjoittaa Herra Kreiville muutamia rivejä, ja tarkoitukseni oli täydellistää nöyrää ilmoitustani eilispäivän postissa. Tilanne vei kuitenkin siihen, että asia lykkääntyi tähän päivään.

Ymmärrän täysin kyseessä olevan asian arkaluonteisuuden. Se on kuitenkin meidän maallemme elintärkeä kysymys, jota ei voida lykätä tuonnemmaksi.

Jos Venäjällä olisi edes jonkin verran inhimillistä oikeudentuntoa, siellä pitäisi havaita, miten kohtuutonta on asettaa meidän vähäiselle pankillemme velvoite, että sen olisi pystyttävä lunastamaan hopealla ne sadat miljoonat setelit, jotka Venäjällä lasketaan liikkeelle. Juuri tämä on nimittäin meidän onnettomuutemme. Meidän pankkimme valuutta on sitä paitsi maan asukkaiden omaisuutta. He tallettivat sen 1841 Ruotsin seteleinä, jotka olivat hopearahan arvoisia; ja meidän setelimme ovat todisteena tästä talletuksesta, ja heillä on ehdottomasti oikeus saada vastineeksi niistä omaisuutensa takaisin. Nyt hallitus on kuitenkin välttämättömyyden pakosta – Venäjän seteleiden takia – takavarikoinut sen ja palauttaa siitä vain 3/4, tämänkin mielivaltaisen ratkaisun perusteella.

Pyrkimyksessä päästä eroon mainitusta turmiollisesta vilpistä ei ole minkäänlaista ”separatismia”. Heti kun Venäjän setelit lunastetaan pari-kurssiin Venäjällä, sama tapahtuu täälläkin; ja näiden rahalajien välinen ero poistuu silloin uudelleen.

Koska meidän pankkimme vaihtaa vain omia seteleitään siihen saakka, kun tuohon tilanteeseen päästään, näiden seteleiden arvo toki kohoaa; Venäjän seteliraha kelpaa täällä kuitenkin edelleen aivan samanarvoisena kuin ennenkin. Eikä Venäjällä voida varmaankaan pitää pahana sitä, että ainakin tässä maassa venäläiset voivat saada haltuunsa rahaa, jonka arvo ei vähene päivästä päivään.

Pääkysymyshän on kuitenkin jo ratkaistu, ja valtiovarainministerin kirjallinen suostumus on valtiosihteerinvirastossa.

Asioista, joihin nyt pyydetään suostumusta, on kohta 2., että rahauudistuksesta voitaisiin antaa julistus, kun pankki on saanut haltuunsa Hypoteekkiyhdistyksen lainaa 4 miljoonan markan arvosta, toki vähemmän tärkeä. Koska yhdistys ei kuitenkaan saa lisää käteisvaroja heti lainapäätöksen tekemisen jälkeen, uudistus viivästyy siinäkin tapauksessa, että lainan myynti onnistuu. Vielä on kuitenkin epävarmaa, saadaanko laina. Ellei niin käy, meillä on keinoja hankkia 4 miljoonaa muualta. Jos laina saadaan, mutta obligaatioiden myynti ei onnistu, vaan saadaan 15–16–18 tuhatta ruplaa, olemme auttamattomassa pulassa, niin kauan kuin meidät on sidottu 8 miljoonan markan summaan.

Suostumus on näin ollen suunnattoman tärkeä, sillä ilman sitä uudistuksen osoittautuminen mahdottomaksi on kaksi kertaa todennäköisempi tulos kuin sen onnistuva toteuttaminen. Mutta olkoonpa tämän asian raukeaminen miten onnetonta tahansa, tapahtukoon niin, kunhan tätä kysymystä ei käytetä aiheena valtiovarainministerin kuulemiseen ja verukkeena koko uudistuksen kaatamiseen. Kohta 1., että Hypoteekkiyhdistykselle saadaan antaa tukea enintään 150 000 hopearuplaa, on sitä vastoin ehdottoman välttämätön edellytys. Ilman sitä ei nimittäin saada aikaan lainajärjestelyä.

Yhdistys on ryhtynyt neuvotteluihin ainoastaan sen toivon varassa, että tämä tuki saadaan. Ehdot ovat sellaiset, ettei niitä voida mitenkään hyväksyä, ellei mainittua apua saada lisätekijäksi.

Yhdistyksen edustajat matkustavat täältä 26. päivänä ja odottavat, että Herra Kreivi hyväntahtoisesti ilmoittaisi heille Pietarissa tähän kohtaan saadun ratkaisun.

Minäkin rohkenen nöyrimmin pyytää sähketietoa, heti kun asia on ratkaistu. Tarkoituksena on luvata tuki, jos lainapäätös on tehty joulukuun 20. päivään mennessä. Tämä jäisi riippumaan senaatin päätöksestä; tästä syystä senaatti on pyytänyt armollista lupaa saada lähemmin päättää tukirahojen maksamisen ajankohdasta ja ehdoista.

Vain tämä 1. kohta voidaan ilmaista sähkeessä. 2. kohta on salaisuus, joka on syytä säilyttää hyvin; tiedon leviäminen nimittäin aiheuttaisi pankin hopeavaroihin kohdistuvaa keinottelua. Koko kysymystä on täällä käsitelty sub secreto [salassa]. Vain kahdella luotetulla miehellä toimituskunnan virkamiehistössä on tietoa asiasta. Valitettavasti Pietarista tulee silloin tällöin uutisia hämärien polkujen kautta.

Minun on mitä hartaimmin pyydettävä, ettei Jalosukuinen Herra Kreivi kuitenkaan pitäisi 2. kohtaa merkityksettömänä. Vain ankara tarve ja pelko mahdollisesta kaiken menettämisestä ovat sanelleet sen, mitä minulla on ollut kunnia edellä asiasta esittää.

Pyydetty muutos on sinänsä todellakin pikkuasia.

Aloittaminen 4 miljoonan varassa 8 sijasta olisi jo hieman suurempi.

Tässä on kuitenkin kyseessä uudistuksen toimeenpanon julistaminen silloin, kun kädessä on 4 miljoonaa rahaliikettä varten. Todellisuus, rahojen vaihto, hopean luovuttaminen kiertoon, alkaa kuitenkin merkittävän laajasti vasta 6 kuukautta myöhemmin. Silloin on lainasta saatu kassaan jo enemmän – kukaan ei voi tietää, kuinka paljon, mutta kuitenkin vielä muutamia satojatuhansia ruplia, ehkä kaikkiaan täydet 2 miljoonaa, joten aloittamiseen ryhdyttäessä voi olla liikkeelle laskettavissa 8 miljoonaa markkaa; vakaan käsitykseni mukaan tämä on kaksinkertaisesti rahaliikkeeseen tarvittava määrä.

Haluaisin, Jumala nähköön, hartaasti vapauttaa jalon Armollisen Hallitsijamme tämän kysymyksen käsittelyn mahdollisesti aiheuttamilta harmeilta. Asia on kuitenkin niin suunnattoman tärkeä. Ja hallitsijaa ja isänmaata palvelee sellaisten asioiden edistäminen, jotka merkitsevät onnea kansalle ja herättävät Hallitsijaan kohdistuvaa kiitollisuutta ja rakkautta – vaikka asia hetkellisesti tuntuukin hermostuttavalta.

On helposti käsitettävissä, että epäoikeudenmukaisuus, joka muistuttaa itsestään joka päivä, ruokkii toisenlaisia tunteita Venäjää kohtaan kuin kansamme keskuudessa toivotaan ilmenevän.

Kunpa asian suuri merkitys ja tätä vastaava menestyksen tuoma tyydytys korvaisivat myös Herra Kreiville ne harmit, joita sen läpiviemisestä mahdollisesti aiheutuu.

Syvintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia edelleenkin olla

Jalosukuisen Herra Kreivin

nöyristä nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman