Helsingissä 13.9.1864

Jalosukuinen Herra Kreivi. 

Rohkenen jälleen vaivata Jalosukuista Herra Kreiviä anomuksella, jonka sisällön selvittää oheen nöyrimmin liitetty muistio.

Minun on lisättävä, että anojat, jotka ovat pyytäneet minua myötävaikuttamaan heidän anomuksensa myönteiseen ratkaisemiseen, eivät ole rohjenneet vaivata sillä Jalosukuista Herra Kreiviä, koska he tietävät, että tulitikkutehtaan entinen johtaja, ruotsalainen huijari Oldenburg, on jo perin juurin kyllästyttänyt Herra Kreivin useilla samaa asiaa koskeneilla toimenpide-ehdo­tuksillaan. Otin siksi vapauden lähettää muistion paroni Stjernvall-Wal­lee­nille, mutta kirje on nyt palautettu minulle, koska paroni on poissa Pietarista.

Se seikka, että me niin usein vaivaamme tällaisilla hakemuksilla, johtuu siitä keisarikunnassa vallitsevasta luonnottomasta tilanteesta, jossa teollisuustuotantomme vielä on. Kun venäläiset tavarat kilpailevat tullivapauden oloissa täällä kotimaisten tavaroiden kanssa, meidän teollisuutemme jää tietysti alituisesti alakynteen, ellei se saa vastineeksi vapaata pääsyä Venäjän markkinoille. Niinpä yksinkertaisin oikeudenmukaisuus edellyttää sitä.

Metelöidessään Suomea vastaan venäläiset eivät varmaankaan koskaan edes tajua niitä monia sekä henkisiä että aineellisia hankaluuksia, joita yhdistyminen on meille aiheuttanut ja yhä aiheuttaa. Kun nämä tuntuvat painostavilta, ollaan toisaalta haluttomia tunnustamaan sen tuottamia etuja. Sanomalehdiltä ja niiden talutusnuorassa kulkijoilta ei voida odottaakaan järkevyyttä; kohtuullista on kuitenkin odottaa, että hallitusvalta raivaa syrjään joka päivä tunnista tuntiin vaivaavat tyytymättömyyden aiheet, ennen kuin se odottaa kuulevansa kiitollisuuden ja tyytyväisyyden ilmauksia.

Palattuani eilen Turusta voin vakuuttaa, ettei Porthanin patsaan paljastamisen yhteydessä ilmennyt mitään, mikä antaisi vähäisintäkään aihetta tyytymättömyyteen tai edes väärämieliseen tulkintaankaan. Suosionosoituksissa ei ollut mitään politikoinnin sävyä. Juhlapäivällisillä juotiin Hänen Majesteettinsa malja hyvin lämpimin mielin, ja Venäjän kansallislaulu kuunneltiin seisaaltaan, niin kuin asiaan kuuluu. Turussakin näyttää syntyneen vastavaikutus, eikä titulus Lillja ole siellä enää suunnan näyttäjä.

Huonot sateiset säät ovat hieman vahingoittaneet muuten runsasta satoamme ja varsinkin estäneet kylvötyöt etenkin Turun ja Uudenmaan läänien eteläisimmissä osissa. Maan muissa osissa lienee kuitenkin yleensä onnistuttu käyttämään hyväksi muutamat kirkkaat päivät, niin että useimmat pellot ovat oraalla.

Kurssien aleneminen aiheuttaa huolia ja vahinkoa. Kaikki toiveet lainan hankkimisesta Hypoteekkipankille näyttävät valitettavasti haihtuneen, ja samalla on menetetty myös mahdollisuudet rahalaitoksemme uudistamiseen tätä tietä. Hätätila pakottaa minut esittämään uuden ehdotuksen tarvittavan hopean saamiseksi, ja minun on nöyrimmästi valmisteltava Herra Kreiviä siihen, että tämän kiireellistä huomiota vaativan asian edistämisessä on edessä uusia harmeja.

Syvintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia vakuuttaa edelleenkin olevani

Jalosukuisen Herra Kreivin

nöyristä nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman

Muistio Porin tulitikuista.

Porin tulitikkutehtaan historia tunnetaan. Yritteliäs ja todellakin asiansa osaava ruotsalainen liikemies H. I. Oldenburg, joka kuitenkin oli samalla uskalias huijari, käynnisti tehtaan toiminnan ja laajensi sen suhteettoman suureksi päästäkseen käsiksi suuriin rahoihin. Taitavin puhein ja kauniita tulevaisuudenkuvia maalaillen hän huijasi joukon ihmisiä mukaan yritykseen, jonka toiminta on sinänsä kannattavaa, kunhan sitä hoitaa vakavammin työhönsä suhtautuva henkilö.

Oldenburgin petkuttamat osakkaat ovat suurin ponnistuksin saaneet tehtaan toiminnan jälleen vakaalle kannalle. Laitos on kuitenkin suunniteltu mittavaa tuotantoa varten, ja laskelmissa edellytettiin tuotteiden myymistä myös maan rajojen ulkopuolelle. Pietari ja Venäjä olisivat hyvä markkina-alue. Tavarasta peritään siellä kuitenkin sangen korkea tullimaksu, luullakseni jopa 33 % myyntihinnasta.

Osakkaat anovat tästä syystä tullivapautta. Asiasta tulee virallinen esitys senaatin kautta. En luultavasti osallistu asian käsittelyyn, mutta olen kuitenkin luvannut puoltaa anomusta parhaan kykyni mukaan.

Kannatukseni johtuu tietysti siitä kohtuuttomuudesta, että Venäjä kilpailee maassamme esteettömästi omien tuottajiemme kanssa, mutta näitä estetään tavoittelemasta Venäjällä korvausta täällä menettämistään markkinoista.

Lisäperusteenani on se, että tuotteet ovat todellakin hyviä, ja erityisesti se seikka, että tehdas valmistaa myös ns. ”varmuustikkuja” eli sellaisia tulitikkuja, joiden sytytyspää päällystetään vain punaisella, vaarattomalla fosforilla, joka ei ole myrkyllistä eikä tulenarkaa. Tuoreemman tiedon mukaan niihin ei käytettäne fosforia lainkaan.

Johtaja pelkää kreivi Armfeltin vaivaamista tällä asialla, koska Oldenburg lienee jo perin pohjin kyllästyttänyt kreivin huijauksillaan. Lisäperusteeksi on muuten mainittava sekin, että Oldenburgilla todellakin on ollut tullivapaus, mutta se oli hänelle henkilökohtaiseksi eduksi myönnetty privilegio eikä sitä ollut myönnetty tehtaalle.

Tullivapaus olisi tietysti saatava yleensäkin suomalaisille tulitikuille. Täällä julkaistaan piakkoin asetus, joka määrää valkoista fosforia käyttävään tulitikkujen valmistukseen niin monia turvallisuustoimia, että koko tämä valmistus loppunee ja jäljelle jää vain varmuustikkujen valmistus. Silloin tuonnin salliminen tuottaisi Venäjälle entistäkin vähemmän haittaa.

Johtaja on neuvostani rohjennut lähettää näytteitä tuotteista Herra Paronille. Tavara on todellakin niin laadukasta, että sitä kyllä kelpaa näyttää; ja uskoakseni Herra Paroni voisi toimittaa niistä osan asianomaisille ministeriöille, ellei tästä ole liian paljon vaivaa.

Pahoittelen sitä, ettei minulla ole mahdollisuuksia toimittaa saman tien muita samankaltaisia anomuksia, jotta meidän alituinen nurinamme vaikenisi niiden käsittelyn jälkeen ainakin joksikin aikaa. Minulla on kuitenkin tekeillä sangen monia asioita, joihin en ole vielä ehtinyt käydä käsiksi, koska olen vielä uusi näissä toimissa. Porin tehdas haluaisi kuitenkin mielellään saada kysymykseen ratkaisun vielä ennen purjehduskauden päättymistä, koska sillä näyttäisi olevan mahdollisuuksia merkittävän suuren kaupan päättämiseen vielä tänä syksynä.

Jätän asian suositukseni kera nöyrimmästi Herra Paronin hyvään hoitoon. Tällä kertaa kyseessä ovat pelkästään rikkitikut, mutta tämä kuuluu niihin pisaroihin, joiden on puhkaistava kallio ja avattava tunneli meidän teollisuutemme tuotteille.

J. V. S:n