Helsingissä 15.2.1863

Jalosukuinen Herra Kreivi! 

Minulla on ollut kunnia ottaa vastaan tieto, jonka takia miellyttävä velvollisuuteni on mitä kunnioittavimmin kiittää Jalosukuista Herra Kreiviä tästä uudesta hyväntahtoisuuden ja luottamuksen osoituksesta. Rohkenen nöyrästi anoa, ettei Jalosukuinen Herra Kreivi suhtautuisi epäsuopeasti siihen, etten ole katsonut voivani käyttää hyväkseni sitä tarjousta, joka minulle on tämän ansaitsemattoman hyväntahtoisuuden nojalla esitetty.

Tärkeimmät syyt tähän ovat:

1. etten todellakaan selviydy hyvin asioiden suullisesta esittämisestä enkä suullisista väittelyistä enkä siis voi toivoa olevani kovinkaan suuresti hyödyksi valtiopäiväedustajana,

2. että sitä vastoin jokainen osakseni tuleva ulkoinen huomionosoitus lamauttaa julkaisutoimintani, koska se antaa pahantahtoisille tilaisuuden asettaa toimintatapani motiivit kyseenalaisiksi,

3. että köyhyys ei sovi hyvin yhteen uuden aatelisarvon kanssa, jolta puuttuvat perinteet ja sukulaisuussuhteet; lapseni, minulla on neljä poikaa, voivat nyt ryhtyä harjoittamaan mitä tahansa kunniallista ammattia; aatelismiehinä he kokisivat tuollaisen aseman hankalaksi.

Toivon, ettei Jalosukuinen Herra Kreivi nämä syyt todettuaan pahastu menettelystäni tässä asiassa, vaan suo minulle tulevaisuudessakin sen suuresti arvostamani luottamuksen, josta minulla on ollut onni saada niin monia osoituksia.

Syvintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia edelleenkin olla

Jalosukuisen Herra Kreivin

nöyristä nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman