Freja nro 86, 30.10.1840: Ote Tübingenistä 14. lokakuuta lähetetystä kirjeestä

Tietoka dokumentista

Tietoa
30.10.1840
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

– – Ne kirjalliset tuttavuudet, jotka olen tähän mennessä solminut Bonnissa ja Heidelbergissä, eivät ole tuoneet esiin mitään uhkaavaa, joten uskon menestyväni täällä hyvin. Stuttgartissa sentään Strauss hämmästytti minua, joskin nuoruudellaan. Hän kuuluu olevan kolmissakymmenissä, mutta häntä voisi hyvin pitää 22–24-vuotiaana. On sentään melkoinen temppu antaa siinä iässä maailmalle sellainen sysäys. Hän on esiintymisessään hiljainen ja yksinkertainen ja asuu yhtä yksinkertaisesti kahdessa pienessä opiskelijakamarissa puutarhan perällä. Hän näkyy tottuneen niin idästä kuin lännestäkin tuleviin vierailijoihin ja niin kaikki sujui melko muodollisesti, lukuun ottamatta lyhyttä keskustelua hänen teoksestaan, jonka yhteydessä hän sanoi, että käsitykseni teoksesta tyydyttää häntä. Muistin vanhan säännön, että vierailun on oltava sitä lyhyempi mitä kuuluisampi isäntä on. Jätin siis hänelle hyvästit kun hän oli ensin antanut muutamia minulle edullisia lupauksia. Hänellä on kauniit vaaleat ja punertavat nuorukaisen kasvot, vaalea tukka ja suuret siniset, hiukan ulkonevat silmät. Silmien liikkeistä huomaa, että hän on kirjatoukka ja tottunut istumaan neljän seinän sisällä. Hän kirjoitti parhaillaan ”Dogmatiikkansa” ensimmäisen osan viimeistä arkkia. Hänen palkkionsa on kuulemma 30 000 Ruotsin bankoriksiä. Se on jo jotakin ja sillä kirjoittaja elää kuin mies. Mainittavin Bonnin uutinen on, että tutustuin siellä Arndtiin. Kahdenkymmenen vuoden kiellon jälkeen hän on saanut uudelta kuninkaalta luennointiluvan. Koblenz muistuttaa hiukan Tukholmaa. Jätin kuitenkin pikaiset jäähyväiset kaupungille enkä juonut siellä pisaraakaan vettä, vaikka kaksi virtaa kohtaa siellä, liioin en juonut viinintippaa, vaikka virrat ovat Rein ja Mosel. Kuulussa Rheingaussa Bingenistä Mainziin ei kannata liikkua ellei ole varaa juoda hyvää viiniä 8 riikintaalarilla 32 killingillä pullolta. Join aitoa Markenbrunneria, se tuli siitä vuoren sisässä olevasta kaivosta, joka on antanut viinillekin nimensä, ja voin vakuuttaa että se on hyvää kun on kuumissaan ja janoinen niin kuin minä. Selvennykseksi sanottakoon, että parempia viinejä ei saa milloinkaan paikan päällä, vaan niitä halutessaan on turvauduttava isompien kaupunkien kellarimestareihin. Olen kuitenkin sen verran maistellut eri lajeja, että voin välitykselläsi ilmoittaa Tukholman iloisille veikoille, että heidän nauttimansa Rhen-Bleckert, oikeastaan Bleichart, ei ole milloinkaan nähnyt Reinin rantoja. Viini tulee täällä ylipäätään kalliiksi, koska sitä täytyy yhtä mittaa juoda. Hyvää viiniä saa Reinin seuduilla 1 bankoriksillä tai 1 riksillä 16 killingillä ja täällä Neckarin alueella 28 killingillä pullo. Mutta pullo ateriaa kohti alkaa tuntua jo kalliilta makuunsakin nähden. Silti matka Reinillä olisi kyllä ihastuttava mainituille ystäville, joiden mahat huokailevat Royal- ja du Nord -hotellien vaikeasti sulavan tyrannivallan alla. Millaisia ravintoloita täällä onkaan ja miten hillittömästi täällä syödäänkään! Jokaiseen päivälliseen kuuluu 12, 15 tai 20 ruokalajia. Tällainen päivällinen, musiikki ja puoli pulloa viiniä maksaa 1 bankoriksin 32 killinkiä, mutta sen saa jo 1 riksillä 16 killingilläkin. Ruokaan kuuluu tavallisesti vasikan, jäniksen, ankan ja pikkulintujen paistia, kaikkia samalla kertaa ja siinä ohessa syödään tuhtia saksalaista leipää. Tübingenissä tyydytään tavallisesti hirven ja kauriin paistiin ja 6–7 lajin ateria ja hyvä viini maksavat 32 killinkiä, aika hyvään päivällispöytään voi päästä jopa 28 killingilläkin. Täällä saa kyllä viinaa, mutta vain katkeroaineilla maustettua. Täällä ei muutoin voi juuri herättää huomiota rahan kulutuksellaan, sillä kaikkialla Bonnin ja Baselin välillä asuu upporikkaita englantilaisia. Pelkästään höyrylaivamatka Reinillä on äärimmäisen halpa, noin 12 killinkiä peninkulmalta ensimmäisessä luokassa. Halpuudesta kai johtuu, että suuret joukot ovat alituisesti liikekannalla. Kaikki laivat ovat vielä tähän vuodenaikaan täynnä matkustajia aina Mainziin asti, vaikka päivittäin on vähintään kolme edestakaista vuoroa. Täällä vallitsee suuri kielien sekoitus, aivan kuten Ruotsissa. Vieraskielisiä sanoja kuulee yhtä mittaa sotkettavan äidinkieleen, mikä piinaisi aivan varmasti tukholmalaista ystävääni kirjastonhoitaja A:ta, ellei hän sitten löytäisi sopivaa pakopaikkaa – jostain upeasta kirjastosta. Kölnin kirjastossa on 2 000 inkunaabelia ja 250 aldiinilaitosta, Bonnissa 100 000 ja Heidelbergissä 120 000 nidettä ja lisäksi 1 800 käsikirjoitusta. Tällaisissa oloissa hän voisi hyvinkin kuulla miten ”kellner” [tarjoilija] pyytää: ”spaziren hinein” [astumaan sisään], ”diniren” [syömään päivällistä] jne.

On kai mainittava jotain myös ”das schöne Geschlechtistä” [kauniista sukupuolesta], joka tosin ei ole erityisen kaunista, mutta yleensä konstailematonta ja loputtoman viehättävää ja kotoista. Mitähän tukholmalaiset daamimme mahtaisivat sanoa nuoresta ja todella kauniista rouvasta, jolla ei ole yhtään ainoaa naistuttavaa, vaikka hän on asunut jo kaksi vuotta Bonnissa? Hänen seuranaan olivat vain hänen miehensä, tohtori ja sanskritin tutkija, ja tämän tuttavat. Tapasin myös Heidelbergissä yksityisdosentin vaimon, jolla ei näyttänyt olevan kotiapulaista. Rouva hoiteli itse teen ja muut pöytätarpeet. Minun kunniakseni järjestettiin illanistujaiset, joissa itseni lisäksi oli toinen tällainen kuherteleva dosenttipari. Täällä ei tarvitse kiusata itseään lörpöttelemällä naisväelle. Täkäläiset naiset ovat kuin kotonaan yleisten kirjallisten ja poliittisten aiheiden parissa. Elleivät tiedot riitä, he tekevät kiltisti ja vaatimattomasti kysymyksiä. Silloin on hauska kuulla miten mies alkaa esitelmöidä aiheesta ja viittaa luoja ties milloin ja missä pidettyihin luentoihin. Tällaisella pariskunnalla on 2 tai 3 pientä huonetta eivätkä he käy milloinkaan suurissa seuroissa tms. Eivät he ole kai ajatelleetkaan, että pitäisivät joskus päivälliset, kahvikutsut, tanssiaiset, illalliset tai muuta sellaista. Jos elämä olisi meilläkin tällaista, niin monikaan ei kuluttaisi päiviään selibaatissa huokaillen. Heidelbergissä kuulin tunnetun tohtori Fortlagen laulavan vaimonsa kanssa katkelmia Frithiofista.– –

Sinä toivoit varmaankin tämän sillisalaatin sijasta jotain mielenkiintoisempaa ja perusteellisempaa esitystä. Siihen voinemme palata jonkin toisen kerran.

 

 

Vertailu